Lähisuhdeväkivalta tuo pelon perheeseen

Yleensä lähisuhdeväkivallalla, tai sen vanhentuneella termillä perheväkivallalla, tarkoitetaan pariskunnan osapuolten välistä väkivaltaa. Väkivallan tekijä voi kuitenkin olla kuka tahansa perheenjäsen, kuten esimerkiksi perheen aikuinen lapsi. Myös pienten lasten välillä voi olla väkivaltaa, johon puuttuminen saattaa jäädä, koska siihen suhtaudutaan normaalina nahisteluna.

Usein lähisuhdeväkivalta on toistuvaa, jaksottaista ja se muuttuu jatkuessaan raaemmaksi. Väkivallan teko aiheuttaa väkivallan kohteeksi joutuneelle yleensä voimasta pelkoa ja epätoivoa. Tekijälle on tyypillistä vähätellä tekoaan tai pyrkiä selittämään teko uhrista johtuvaksi. Uhri alkaa usein uskoa olevansa syyllinen väkivaltaan ja ikään kuin hyväksyy kohtelun omasta huonoudestaan johtuvaksi.

Yleensä tekijä pyytää jossain vaiheessa anteeksi tai lupaa, ettei koskaan toimi enää samoin. Läheinen haluaa uskoa rakkaaseen ihmiseen ja toivoo tämän muuttuvan. Tällainen tasaisempi vaihe kuitenkin useimmiten päättyy uuteen väkivaltaiseen tekoon. Usein ennen tekoa suhteen ilmapiirin kiristyy tai väkivallan tekijän hermostuneisuus lisääntyy.

Jatkuvan lähisuhdeväkivallan yleisiä seurauksia ovat avuttomuuden ja voimattomuuden tunteet. Väkivallan uhri ei näe ulospääsyä tilanteestaan, ja asiasta puhuminen voi tuntua ylivoimaiselta. Häpeä ja uhkaukset voivat saada ihmisen vaikenemaan hyvinkin vakavista pahoinpitelyistä. Nöyryyttävät väkivallanteot aiheuttavat huonommuuden ja syyllisyyden tunteita. Pitkään väkivaltaisessa parisuhteessa eläneet usein vähättelevät omaa kokemustaan ja väkivallan vaikutuksia.

Puolison tai muun läheisen muuttumiseen saatetaan uskoa vielä vuosia kestäneen väkivallan jälkeen.

Uhan ja pelon kokemukset voivat johtaa traumatisoitumiseen sekä aiheuttaa muun muassa masennusta.

Vain murto-osa lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon.

Iäk­käät saat­ta­vat kär­siä ­vä­ki­val­las­ta vuo­si­kym­me­niä

Iäkkäiden ihmisten kohdalla lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua vuosikymmeniä niin, ettei siitä ole kerrottu kenellekään. Usein pahoinpitelijä on oma elämänkumppani. Myös aikuiset lapset tai muut sukulaiset voivat käyttää iäkkäitä läheisiään hyväksi esimerkiksi taloudellisen hyödyn tähden. Ihmisillä on korkea kynnys puuttua omien lasten tekemään väkivaltaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias nainen tulee väkivalloin kohdelluksi. Henkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto. Kaltoinkohtelu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun.

Myös hoidon laiminlyönti on väkivaltaa. Laiminlyönti ja hyväksikäyttö voivat aiheuttaa voimakasta yksinäisyyttä ja avuttomuuden tunnetta.

Iäkkäisiin kohdistuva väkivalta tulee harvoin esiin terveydenhuollossa tai poliisin toiminnan yhteydessä, koska siitä ei kerrota eikä siihen haeta herkästi apua. Vanhuksien kanssa työskentelevien tulisi ohjata ikääntynyt avun piiriin, mikäli hän epäilee tai huomaa vanhuksen kokevan perheessään väkivaltaa.

Väkivaltaan pitää puuttua

Väkivalta ei ole hyväksyttävä tapa käsitellä ongelmia. Apua on tarjolla niin väkivallan uhrille kuin kuin väkivaltaa tehneelle henkilöllekin.

• Vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta, on tärkeää kertoa kaltoin kohtelusta jollekin: esimerkiksi sairaanhoidon henkilökunnalle, ystävälle tai sosiaalityöntekijälle.
• Hae apua viranomaisilta ja järjestöiltä, jotka toimivat lähisuhdeväkivallan torjumiseksi.
• Akuutissa väkivallan tilanteessa tulee soittaa hätänumeroon tai poliisille.
• Joissain tilanteissa lähestymiskielto voi olla toimiva ratkaisu.

Kaikilla on oikeus elää turvallista elämää ilman väkivallan uhkaa tai pelkoa omasta tai läheistensä terveydestä ja tulevaisuudesta.