Anne Kolehmainen: ”Arabian kielen asioimistulkki kohtaa työssään kipeitä elämäntilanteita”

Anne Kolehmainen työskentelee Opetushallituksen Kotoutumisen tukeminen -vaikutusohjelman vastaavana. Ohjelman tavoitteena on edistää avarakatseisuutta ja yhdenvertaisuutta, osaamistason nousua ja oppijoiden hyvinvointia. Aiemmin hän on toiminut arabian kielen asioimistulkkina mielenterveyteen liittyvissä toimeksiannoissa. Hän joutui kuitenkin lopettamaan tulkkaustyön sen käytyä henkisesti liian raskaaksi.

”Sairastuin ilmeisesti jonkinlaiseen työuupumukseen. Sitä ei koskaan diagnosoitu enkä hakenut tai saanut siihen mitään apua, mutta kun jälkeenpäin luin artikkelin sijaistraumatisoitumisesta, tunnistin itseni oireiden kuvauksesta.”

Arabiaa puhuvien tulkkausaiheisiin liittyi usein sodan, vainon tai kidutuksen takia syntyneitä traumoja. Ne ilmenivät asiakkaiden unettomuutena, pelkotiloina, hermostuneisuutena, vaikeutena tehdä päätöksiä tai omaksua uusia asioita. Tulkin roolissa on säilytettävä puolueeton asema ja etäisyys, mutta silti voi pyrkiä osoittamaan lempeyttä ja empatiaa asiakasta kohtaan.

”Minulle se oli toisinaan vaikeaa, jos tulkattavat asiat olivat erityisen raskaita tai jos minulla itselläni oli mieli maassa.”

Mitä mielenterveys on?

Työnsä ansiosta Anne Kolehmainen on päässyt tarkastelemaan, miten tiedostetut ja tiedostamattomat rasismin ja syrjinnän kokemukset vaikuttavat maahanmuuttajien kotoutumisen onnistumiseen.

”Nykyisen työni näkökulmasta mielenterveys on sitä, että jokainen Suomeen muuttanut voisi kokea olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi. Uuden kielen oppiminen sekä yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustuminen ja perehtyminen vaativat paljon kognitiivisia voimavaroja.”

Myös erilaisten arvojen ja ilmiöiden kohtaaminen ja ymmärtäminen voi olla henkisesti kuluttavaa.

”Mielenterveyden ylläpito ja tukeminen osana kotoutumisen tukemista on tärkeää, koska hyvä mielenterveys auttaa hyväksymään elämässä tapahtuvia muutoksia ja sopeutumaan niihin.”

Hyvä mielenterveys auttaa Anne Kolehmaisen mukaan kokemaan elämää mielekkäänä ja nauttimaan siitä, vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat epävakaita ja epävarmoja. Monimutkaisessa ja monitulkintaisessa maailmassa tarvitaan myönteistä käsitystä omasta itsestä ja siitä, että pärjää ja pystyy oppimaan uutta.

”Turvallinen ympäristö tukee oppimista ja sitä kautta myös hyvää mielenterveyttä. Kokemus yhteenkuuluvuudesta ja turvallisuudesta syntyy monesta tekijästä, kuten syrjimättömästä kohtelusta, toimivasta asumisesta ja arjesta.”

Mielenterveys arabiankielisessä yhteisössä

Anne Kolehmaisen mukaan arabiankielisessä yhteisön ja suomalaisen yhteisön mielenterveyskäsityksien välillä on eroja.

”Koen, että Suomessa yksilön mielenrauha syntyy siitä, että asiat on hoidettu ja kaikki on kunnossa. Kohtaamieni arabiaa puhuvien keskuudessa puolestaan olen kokenut elämän mielekkyyden rakentuvan enemmän sen varaan, että ympärillä on riittävästi välittäviä ihmisiä, jotka ovat läsnä ja kuuntelevat ja yrittävät nostaa toisten mielialaa.”

Ihmisten, olipa sitten kyseessä toisilleen vieraiden tai hyvin läheisten, välinen yhteys ja vuorovaikutus tuntuvat Anne Kolehmaisen mielestä olevan erityisen merkittäviä arabiaa puhuvien keskuudessa. Onneksi on olemassa myös auttavia tahoja, esimerkiksi Kriisipuhelin, jossa välittävä ihminen kuuntelee ja auttaa.

Suomessa päivittäisten vuorovaikutustilanteiden merkitystä omaan ja toisten mielen hyvinvointiin ei Anne Kolehmaisen mielestä huomioida tarpeeksi.

”Silmiin katsomista, tervehtimistä ja toisten huomioimisen osoittamista kehon kielellä ei ehkä koeta aina merkityksellisiksi. Ihmisten annetaan olla rauhassa omissa oloissaan, tai heitä saatetaan jättää vuorovaikutuksen ulkopuolelle ilman, että kukaan juurikaan tiedostaa näin tapahtuvan. Mikäli joku kokee itsensä yksinäiseksi ja masentuneeksi, häntä ohjataan enemmänkin lääketieteellisen hoidon tai ammattimaisen terapian piiriin kuin kysytään, mitä hänelle kuuluu.”

Eroja kahden kulttuurin välillä Anne Kolehmainen on huomannut myös siinä, miten omasta mielen hyvinvoinnista pyritään pitämään huolta.

”Suomalaisessa keskustelukulttuurissa korostuu mielestäni yksilön oma vastuu itsestään huolehtimisesta oikeanlaisen ravinnon, liikunnan ja levon avulla. Puhutaan myös sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen merkityksestä, mutta käyttäytymisnormimme eivät aina ehkä tue niiden toteutumista elävässä elämässä.”

Arabiankielisissä keskusteluissa, joita Anne Kolehmainen on tulkannut tai käynyt itse, ravinnon ja liikunnan merkitystä ei ole aina yhdistetty mielenterveyteen tai fyysiseen terveyteen samalla tavalla kuin suomenkielisissä keskusteluissa. Toisaalta, maahanmuuttajataustaisten naisten mahdollisuudet harrastaa liikuntaa voivat kulttuuristen normien vuoksi olla rajallisemmat kuin miesten.

”Olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei maahanmuuttaneita naisia juurikaan näy liikkumassa julkisissa tiloissa. Useimmiten eri taustoista tulleet miehet pelaavat esimerkiksi jalkapalloa, mutta missä ovat liikkuvat naiset?”

Kohtaamiset tärkeitä varhaisen tuen välineinä

MIELI ry:n Kriisipuhelimeen avattiin arabiankielinen linja keväällä 2018. Reilussa vuodessa soittoja linjalle on tullut jo yli 1 100. Arabiankielisissä yhteisöissä kynnys avun hakemiselle on usein korkealla. Korkea kynnys voi johtua siitä, että apua ei ole totuttu hakemaan omien läheisten ulkopuolelta tai siihen, että ei uskalleta luottaa omia ongelmia ulkopuolisten käsiin. Myös pelko siitä, että oma mieli voisi sairastua, voi vaikuttaa avun hakemiseen.

”Apua ei ehkä haluta lähteä hakemaan omien läheisten ulkopuolelta. Luottamus siihen, että asiat pysyvät vain Kriisipuhelimen työntekijöillä, voi olla heikko, ja toisaalta, apua ei ehkä ole totuttu hakemaan viranomaisilta.”

Arabiankieliselle linjalle soittaneet ovat useimmiten saaneet Kriisipuhelimen yhteystiedot oppilaitoksista tai vastaanottoyksiköistä, joissa tiedon heille on välittänyt työntekijä. Kriisipuhelin antaa matalan kynnyksen keskusteluapua silloin, kun sitä tuntee tarvitsevansa.

Ammattimaisuus ja lämmin kohtaaminen ovat ammattiauttamisessa tärkeitä. Anne Kolehmaiselle on erityisesti jäänyt mieleen tulkkausajoiltaan toimeksianto, jossa hän meni mielenterveyshoitajan kanssa asiakkaan luokse, jonka äiti oli menehtynyt edellisenä päivänä.

”Hoitaja oli läsnä kuin ystävä ja ihminen, mutta silti osasi ylläpitää etäisyyttä niin, että hoitosuhde säilyi. Rentoudesta huolimatta hän vei ammattimaisesti tilannetta eteenpäin ja suoritti hoitotehtäväänsä. Keskelle asiakkaan surua hän oli osannut luoda hetken tuntea iloa. Kun lähdimme pois, asiakas vilkutti meille hymyillen ja itsekin tunsin oloni kevyemmäksi.”

Hoitajan kuuntelu, läsnäolo, tietoinen empatia ja turvallinen etäisyys olivat mahdollistaneet autetuksi tulemisen kokemuksen. Sama pätee Kriisipuhelimessa: päivystäjä on kuin ystävä, joka kulkee hetken autettavan rinnalla ja auttaa pääsemään pahimman hetken yli.

Sivua muokattu 15.9.2023