Eurooppa tarvitsee vahvoja yhteisöjä ja uusia mittareita
Kirjoittaja
Mielenterveysongelmat ovat yhtä aikaa henkilökohtainen tragedia ja yhteiskunnallinen kriisi, tiivistää europarlamentaarikko ja MIELI ry:n puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen. Kriisi koskee koko Eurooppaa: lähes puolet EU-kansalaisista on 2023 eurobarometrin mukaan kärsinyt viimeisen vuoden aikana psyykkisistä ongelmista. Se on valtava määrä pahoinvointia, joka vaikuttaa myös talouteen. Talous tarvitsee toimiakseen osaavia, motivoituneita ja jaksavia työntekijöitä, mutta miten yhtälö toimii, jos kolmannes ei kykene työhön.
”Ajatellaan että kun talous pyörii, niin saadaan rahaa ja rahalla voidaan tehdä hyvää, mutta entä jos talous ei pyöri, koska nuoret voivat niin huonosti. Ei me hoideta valtion velkaa, ellei me saada mielenterveysvelkaa hoidettua.”
Mielenterveysvelan hoitaminen vaatii muutoksia monella alueella. Työelämästä puhuessaan Pietikäinen käyttää sanaparia mielen ergonomia. Samalla systemaattisuudella kuin työpaikoilla on vähennetty fyysistä kuormitusta, opittu välttämään rasittavia työasentoja tai estämään ettei käsi mene sirkkeliin, pitäisi miettiä miten suojellaan mielenterveyttä. Se tarkoittaa, että myös työyhteisöjen pitää sopeutua.
Kansallisaarretta ei saa tuhota
Juuri nyt suomalaisilta kysytään paitsi työssä jaksamista myös kriisinkestävyyttä. Mutta mikä auttaa kestämään, jos sota, ilmastokriisi ja oma rahatilanne ahdistavat ja yhteiskunnan tuki heikkenee?
”Kyky toimia yhteisönä saa meidät selviytymään. Se on iso asia. Jos se puuttuu, meillä on yhteiskunnallinen kriisi, joka on paljon pahempi kuin taloudellinen vaje.”
Pietikäinen painottaa, että sen sijaan että keskitymme kukin omaan pärjäämiseemme, pitäisi vahvistaa ajatusta meistä. Lujittaa verkostoja, vähentää eriytymistä, jättää aikaa ystäville, kysyä mitä kuuluu. Jokainen tarvitsee kokemusta siitä, että on muille tärkeä, että elämällä on merkitystä. Se on myös turvallisuuskysymys.
”Pelottavin on ihminen, jolla ei ole mitään hävittävää.”
Yhteisöjen lisäksi Pietikäinen vahvistaisi armollisuutta niin itseä kuin muita kohtaan. Sitä, että saa mennä välillä myös huonosti, saa olla vaikeuksia ja on tavallista tarvita apua.
”Vähän niin kuin muutossa on ihan luonnollista sanoa, että nyt en jaksa yksin nostaa tätä laatikkoa. Ja toinen sanoo, että annas kun mä jelppaan. Ja niin käy kullekin vuorollaan. Eli ei ole niitä, joita aina autetaan ja jotka aina auttavat, vaan vuorotellen kaivataan apua, milloin yhteiskunnalta, milloin muilta ihmisiltä.”
”Ihmisillä pitää olla edes joku turvaköysi. Minusta se on kansalaisyhteiskunta.”
Juuri nyt tuen tarve on kasvanut ja sen varmistamisen pitäisi Pietikäisen mukaan olla politiikassakin ykkösfokuksena.
”Ihmisillä pitää olla edes joku turvaköysi. Minusta se on kansalaisyhteiskunta.”
Suomessa kansalaisyhteiskunta on ollut erityisvahvuus, yhteinen kansallisaarre, jota on tähän asti haluttu vaalia. Pietikäisestä kansalaisyhteiskunta on sellaista sosiaalista pääomaa, jota ei missään olosuhteissa saisi romuttaa, vaan päinvastoin vahvistaa koko Euroopassa.
Hallituksen päätökset leikata sote-järjestöjen rahoitusta saavat kokeneen poliitikonkin huokaamaan.
”Voi herra hyvä isä! Juuri nyt kun vapaaehtoisia tarvittaisiin lisää, niitä ei kohta ole, kun järjestöiltä viedään toimintaedellytykset. Jos kansalaisyhteiskunnan rakenteet kerran hävitetään, niitä ei hetkessä rakenneta takaisin.
Terve mieli sairaassa maailmassa?
Mielenterveyden ongelmien kasvulle on etsitty ja tunnistettu useita syitä: globaalit kriisit, suorituspaineet, työn muutos, riittämättömyys, yksinäisyys, köyhyys. Vaikka olisi kuinka terve ja valoisa ihminen, haastava ympäristö voi vaikuttaa niin, että alkaa voida huonosti.
Ongelmaa pitäisi purkaa rakenne- eikä vain yksilötasolta. Pietikäinen löytää tähänkin osuvan vertauksen:
”Jos systeemi ei toimi, ei auta, että yhtä osaa rasvataan, kun pitäisi tutkia, mikä struktuurissa on pielessä. Sehän on kuin korjattaisiin rikkinäistä auton moottoria eikä osata ajatella, miten voi päästä Hämeenlinnasta Helsinkiin. Eli fiksataan ihmistä, kun pitäisi nähdä isompi kuva ja miettiä, mitä rakenteissa pitäisi muuttaa, jotta pahoinvointi vähenisi.”
Pietikäinen haastaa pohtimaan markkinaliberalismin, jatkuvan kilpailun ja mikään ei riitä -ajattelun vaikutuksia ja etsimään kohtuullisuutta ja kollektiivista ajatusta siitä, mitä on hyvä elämä. Oleellista on myös se, mitä mittareita käytetään.
”Meillä on mittarivirhe, ja sen takia me saadaan vääriä asioita. Kun keskitymme pakkomielteisesti talouteen ja seuraamme vain talousmittareita, puheena on velka ja vaje, ja yhteiskunnassa raha kuluu siihen, että korjataan vahinkoja. Meillähän tehdään rahaa niin peevelisti, mutta oleellinen kysymys on, tuoko se hyvinvointia.”
”Miten investoinnit hyvinvoinnin lisäämiseen tulkitaan edelleen kuluiksi, vaikka hoitaminen maksaa monin kerroin enemmän?”
Kun on totuttu talous- ja velkapuheeseen, näkökulman vaihtaminen on haastavaa. Sen tunnistaa moni myös omasta elämästään. On vaikea pysähtyä miettimään mitä kohti haluan mennä ja teenkö oikeita asioita.
Pietikäinen ihmettelee myös, miten investoinnit hyvinvoinnin lisäämiseen tulkitaan edelleen kuluiksi, vaikka hoitaminen maksaa monin verroin enemmän.
”Meillä on varaa fiksata ongelmia, mutta ei varaa ehkäistä niiden syntyä, vaikka se tulisi paljon halvemmaksi.”
Iso ongelma on, että kolmannen sektorin uusintava työ ei näy missään mittarissa.
”Nykylaskennalla se ei ole tuottavaa työtä, koska vapaaehtoisille ei makseta. Kuitenkin se työ tukee koko yhteiskuntaa. Kun sodan jälkeen tehtiin kökkätaloja eli rakennettiin talkoilla, niin ei nekään BKT-mielessä mitään tuottaneet, vaikka ne tuottivat kullekin perheelle vuorollaan kodin.”
EU:ssa voi vaikuttaa – myös mielenterveyteen
Äänestysprosentti EU-vaaleissa 2019 oli koko EU:n alueella 50,6 %, Suomessa vain 42,7 %. Vaalit menevät helposti ohi, koska EU-päätöksenteko tuntuu olevan kaukana ja omalla äänellä vain vähän vaikutusta.
Kuitenkin EU-politiikka vaikuttaa kaikkiin jäsenmaihin ja myös mielenterveyden edistämiseen. Äänestämättä jättäminen on riski: se voi antaa tilaa ääriliikkeille ja heikentää ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion puolustamista.
Vuodesta 2008 Brysselissä työskennellyt Pietikäinen on sopiva henkilö vastaamaan miten suomalainen meppi pystyy oikeasti vaikuttamaan.
”Jos EU-politiikassa aikoo saada jotakin aikaiseksi, pitää löytää intressiryhmiä, joissa samoista asioista kiinnostuneet mepit kerääntyvät yhteen. Esimerkiksi mielenterveysasioita ajavat ihmiset ovat monipuolinen ryhmä eri maista ja puolueista pois lukien ECR ja ID.”
”Jos EU-politiikassa aikoo saada jotakin aikaiseksi, pitää löytää intressiryhmiä, joissa samoista asioista mepit kerääntyvät yhteen. Ryhmissä kaikki oppivat.”
Asioita saa eteenpäin, kun ymmärtää, että kyse ei ole yksilösuorituksesta tai oman maan tai puolueen edun tiukasta ajamisesta.
”Ryhmissä kaikki oppii muilta ja tukee toistensa hyviä ideoita. Suomalaista ajattelua saa mukaan, kun muut ei ajattele, että tuo nyt ajaa taas vaan Suomen etua vaan että tuohan sopii muillekin. Siinä työnnetään sitä yhteistä lumikolaa, eikä häärätä omien lapioiden kanssa”, kuvaa Pietikäinen.
Esimerkiksi viime kaudella aikaansaatu EU:n mielenterveysohjelma oli iso panostus, jossa oli monta vaihetta ennakkovaikuttamisesta komissaarikeskusteluihin. Pietikäinen on iloinen sen toteutumisesta ja uskoo ohjelmaan, jota seuraavan viiden vuoden aikana ruvetaan toteuttamaan ja viemään kansalliselle tasolle. Suomella voisi olla mielenterveyspolitiikassa veturin rooli.
”Suomella on mahdollisuus ennakkovaikuttaa EU:n mielenterveyspolitiikkaan, koska meillä fokus on muita enemmän ongelmien ehkäisyssä ja mielenterveydessä. Euroopassa painotus on yleisesti enemmän sairastamisessa. Puhutaan palvelujärjestelmästä ja pakkohoidosta, hoidetaan ja korjataan ja ollaan aina myöhässä.”
Pietikäistä kuunnellessa syntyy ajatus, että isojakin ongelmia saadaan ratkaistua niin Suomen kuin Euroopan tasolla, kun uskalletaan katsoa kokonaisuutta ja rakenteita uusista kulmista ja mitata oikeita asioita. Suomessa on tehty hyviä oivalluksia kuten ajatus hyvinvointitaloudesta, mielenterveyden terveyspainotus ja universaali sosiaali- ja terveyspolitiikka. Niitä kelpaa esitellä muillekin.
EU-vaalit järjestetään Suomessa sunnuntaina 9. kesäkuuta. Vuoden 2024 vaaleissa Suomesta valitaan 15 Euroopan parlamentin jäsentä eli meppiä.