Näyttelijä Tommi Korpela: ”Toivoisin, että jokainen nuori löytäisi oman paikkansa.”
Maailma ja nuorten elämä on muuttunut verrattuna Korpelan omaan nuoruuteen.
”Silloin oli ihan tavallista, että 13–14-vuotiaat lähtivät keskenään muutamaksi päiväksi telttailemaan ilman mitään yhteydenpitoa vanhempiinsa. Nythän se olisi varmasti heitteillejättö.”
Korpelan mielestä on hienoa, että nuoret nykyään puhuvat omista tunteistaan ja vaikeuksistaan.
”Olen kuitenkin miettinyt, voiko oman olon ja tuntemusten jatkuva punnitseminen olla myös haitallista.”
”Jos ajattelen, mikä omassa nuoruudessani oli hyvää, niin se, että pääsin soittamaan bändissä, sain kalastaa ja löysin teatterin. Oli valtava helpotus löytää jotain, mitä rakastaa.”
Sellaista nuoruutta hän toivoisi nykynuorillekin, että he löytäisivät itselleen kiinnostavaa tekemistä ja seuraa, jonka kanssa jakaa ajatuksia.
Pidetään huolta nuorista
”On selvää, että nuoriin pitäisi satsata enemmän resursseja. Pitäisi olla ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtävät ja paikkoja, joihin päästä turvaan, jos on joutunut vaikeuksiin.”
Korpelan mielestä on karmaisevaa ajatella, että tässä maailmantilanteessa leikataan mielenterveyspalveluista tai nuorten auttamisesta.
”Toivon, että päättäjät ajattelisivat nykyistä pitkäjänteisemmin. Vaikka talous pitääkin laittaa kuntoon, niin se ei auta, jos meillä on paljon rikkinäisiä ihmisiä.”
Hän vertaa tämän hetken maailmassa eläviä nuoria 90-luvulla nuoruutensa eläneisiin:
”Jos silloin laman aikaan ajateltiin, että nuoret eivät tiedä, millainen tulevaisuus heitä odottaa, niin nyt monet voivat ajatella tulevaisuutta katastrofina. Se on ymmärrettävästi helvetin ahdistavaa ja synkkää ajatella, että uskaltaako tänne hankkia esimerkiksi lapsia.”
Turvalliset ja luotettavat vanhemmat
Korpela näyttelee keväällä ensi-iltaan tulevassa Isänpäivä-elokuvassa. Itse isänä hän toivoisi olevansa ennen kaikkea luotettava ja turvallinen. Se on myös malli, jonka hän kertoo saaneensa omilta vanhemmiltaan.
”On hirveän tärkeää, että elämässä on muutama ihminen, joiden luokse voi mennä ilman, että tarvitsee esittää mitään ja voi halutessaan kertoa huolensa.”
Se, mikä vanhemmuudessa on yllättänyt Korpelan, on ollut se, miten vähän sitä kuitenkaan vanhempana pystyy ”kasvattamaan” tai vaikuttamaan lapsen tai nuoren elämään.
”Eikä sekään ole itsestään selvää, että nuori tulee kertomaan vanhemmilleen kaikki murheensa. Muistaahan sitä itsekin, kuinka sitä varjeli omia vanhempiaan eikä halunnut näyttää ihan sitä, millainen koki olevansa.”
Tommi eli nuoruutensa äitinsä kanssa, joka opetti hänet kantamaan vastuuta. ”Jos olin jotain töppäillyt, niin äiti kyllä teki selväksi, ettei tule auttamaan, vaan itse on kannettava seuraukset teoistaan.”
Se näkyi myös arjessa niin, että vastuuta annettiin erilaisista tehtävistä. Tommi kertoo oppineensa äidiltään myös tasa-arvo-ajattelua ja naisten kunnioittamista.
”Se on ollut minulle aina itsestään selvää.”
”Työni on mielellä leikkimistä.”
Hän kokee oman nuoruutensa nyt kokonaisuudessaan tasapainoisena ja onnellisena.
”Olin aina vähän erinäköinen ja kokoinen kuin muut ja koin siitä paineita. Olin myös ujo ja äidin työn takia muutettiin usein. Aina piti löytää uusia kavereita ja löytää paikkansa uudelleen. ”
Hän veikkaa, että aina uuteen ryhmään asettuminen on voinut ennakoida myös näyttelijäksi ryhtymistä. Työssään näyttelijänä hänelle tarjotaan usein roolihahmoja, jotka kamppailevat mielensä kanssa ja ovat epätoivoisia.
”Ammattini on mielellä leikkimistä. Koen sen itse todella kiinnostavana ja jopa myös terapeuttisena heittäytyä erilaisiin tilanteisiin.”
Uuteen rooliin pääsee käsiksi, kun tutustuu roolihenkilöön ja hänen taustoihinsa. Usein Korpela miettii, mikä voisi omassa elämässä olla sellainen asia, joka saisi kokemaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla. Kokeneelle näyttelijälle roolista irtautuminen ei myöskään ole vaikeaa.
”Ajattelen, että työni kautta voin myös parhaimmillaan vaikuttaa ihmisten elämään. Työt toivottavasti puhuttelevat ja puhuvat puolestaan.”
Avoimuus, luovuus ja lapsenmielisyys auttavat kovasti mielen kanssa kamppailussa.
Stressi ja jännittäminen, paineet ja pelot vaan pahenevat ajan myötä. Niitä ei pysty poistamaan, vaan niiden kanssa täytyy oppia elämään.
”Silloin, kun uskaltaa olla rehellinen ja kohdata aidosti, jännittäminen ja pelot ovat myös valtava voimavara.”
” Loistava brittinäyttelijä Andrew Scott tiivisti hienosti haastattelussaan, että näyttelijän tehtävä on säilyttää tietynlainen lapsenmielisyys, jakaa katsojan kanssa syvimmät tunteensa ja ottaa katsojaa kädestä ja sanoa, ettet ole yksin.”
Pienet asiat elämässä, kuten koiran katse tai pilke lapsen silmässä saavat Korpelan näkemään maailmassa kauneutta ja toivoa. Tulevaisuudessa hän toivoo saavansa olla nykyistä enemmän mökillään saaressa, mutta myös uusia haasteita työssä.
”Keväällä näyttelen taas teatterissa ja pääsen mukaan Teatterikorkeakoulun produktioon. Nuorten ja nälkäisten näyttelijöiden kanssa työskentely innostaa.”
TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVAT: PIA INBERG
Tänä jouluna on aika keskittyä nuoriin
Liian moni nuori jää yksin huoliensa kanssa. Tuellasi voimme vahvistaa yhä useamman nuoren mielenterveystaitoja ja tarjota keskusteluapua vaikeassa tilanteessa.