Artikkelit

Tragedia työpaikalla johti vapaaehtoisuuteen

Hannele Tuominen, 78, on toiminut jo pari vuosikymmentä MIELI ry:n vapaaehtoisena. Kollegoiden itsemurhat saivat kiinnostumaan mielenterveydestä.

Usein MIELI ry:n vapaaehtoiseksi hakeudutaan, kun ihminen itse tai joku läheinen on kokenut jotain pysäyttävää tai saanut apua kriisissä. Moni, joka on itse saanut apua ja sen avulla selviytynyt vaikeasta elämäntilanteesta, haluaa laittaa hyvän kiertoon vapaaehtoisena.

Vapaaehtoisena moni kokee merkityksellisyyttä ja saa sisältöä elämäänsä. Niin kävi myös MIELI ry:n vapaaehtoiselle Hannele Tuomiselle.

Tuominen on toiminut vapaaehtoisena jo 20 vuoden ajan MIELI ry:n jäsenyhdistyksessä Vantaalla, muun muassa yhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana ja talousvastaavana. Tuominen on myös kouluttanut mielenterveystaitoja ja ylläpitänyt verkkosivuja. Uusin vastuualue on Ikääntyneen mielenterveyden ensiapu® -koulutusten ohjaaminen.

Miksi hakeuduit vapaaehtoistyöhön mielenterveyden pariin?

Kun olin reilu parikymppinen, kaksi nuorta miestä silloisesta työpaikastani teki lyhyen ajan sisällä itsemurhan. En voinut silloin kuvitellakaan, että niin voi käydä. He olivat kuitenkin hyvin toimeentulevia perheenisiä. En ollut kuullut siihen mennessä koskaan, että joku tekisi itsemurhan. Havahduin miettimään, miten ihminen voi tehdä sellaisen ratkaisun.

Mitä tapahtuma sai sinut ajattelemaan mielenterveydestä?

Ymmärsin, että hyvä mielenterveys ei ole pelkästään siitä kiinni, että on esimerkiksi hyvä työpaikka. Itselläni ei ole myöskään kauheasti sukua, jonka kautta tällaiset asiat olisivat voineet tulla tutuksi. Ymmärsin, että joillakin saattaa olla perhepiirissä tai suvussa mielenterveyteen liittyvää sairautta, joka saattaa askarruttaa jo lapsena.

Ymmärsin, että mielenterveys on tärkeä voimavara meille jokaiselle. Se, että jaksetaan arjessa, osataan ratkaista omia mielenterveyden haasteita tai toisaalta puhua niistä jollekin toiselle.

Halusin oppia, mitä kaikkea mielenterveyteen liittyy. Aloin lukea mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ja lehtiä. Ymmärsin, että mielenterveys on tärkeä voimavara meille jokaiselle. Se, että jaksetaan arjessa, osataan ratkaista omia mielenterveyden haasteita tai toisaalta puhua niistä jollekin toiselle.

Mikä sinut on saanut pysymään näin pitkään vapaaehtoisena?

Olen tehnyt 50 vuoden urani hyvin teknisellä puolella, ja se oli hyvin toisenlaista. Siellä tekniikka ratkaisi, että järjestelmät ja systeemit toimivat. Ei siellä koskaan kenenkään kanssa puhuttu henkilökohtaisia asioita. Ei kysytty, että jaksatko tehdä tätä hommaa, pelottaako tai järkyttääkö sinua jokin asia.

Vapaaehtoistoiminta on antanut sisältöä elämääni, koska kohtaan mielelläni ihmisiä, vaihdan ajatuksia ja avarran omia näkemyksiäni.

Koin, että minulle löytyi vapaaehtoisena mielekästä tekemistä ja yhteisö. Työelämän kokousasiat ovat esimerkiksi olleet minulle aina helppoja, ne eivät myöskään vieneet niin paljon energiaa. Eläkkeellä olen saanut vapaaehtoisuuden kautta tietoa, miten tässä nykymaailmassa, työyhteisöissä ja Suomessa voidaan. Minua on aina kiinnostanut työikäisten, lasten ja nuorten mielenterveys. Toisaalta se on antanut sisältöä elämääni, koska kohtaan mielelläni ihmisiä, vaihdan ajatuksia ja avarran omia näkemyksiäni.