Jumista eteenpäin kun elämä hämmentää
Nuori, 18–29 -vuotias aikuinen saattaa olla elämänsä kanssa hukassa. ”Hän voi olla yksinäinen, masentunut, eikä tiedä, kuinka lähtisi viemään tulevaisuuttaan eteenpäin”, kertoo MIELI ry:n SOS-kriisikeskuksen päällikkö Reija Tuomisalo.
LOT ei ole tarkoitettu millekään diagnoosiryhmälle, vaan ryhmään voi hakeutua ylipäätään vaikeassa elämäntilanteessa, jos näköalattomuus ja ahdistuneisuus tuntuvat valtaavan mielen. ”Nappaamme kiinni, kun diagnoosia ei toivottavasti vielä tarvita, eikä sellaiselle välttämättä ole tarvettakaan”, Reija Tuomisalo sanoo.
Vaihtoehtoja tulevaan
LOT-ryhmien rakenne ja säännölliset 10–12 kerran tapaamiset pitävät yllä asioiden käsittelyä, eivätkä sido liikaa aikaa ja voimia nuoren arjesta. Luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri ja vertaistuki vahvistavat toiveikkuutta tulevaisuuteen.
Huolet, epävarmuus ja aiemmat vaikeat kokemukset voivat heijastua nuoren nykytilanteeseen. Nuori voi tuntea olevansa jumissa, eikä pysty näkemään vaihtoehtoja.
”Menneisyyden ymmärtäminen uudella tavalla auttaa pääsemään eteenpäin. Elämäntarinat ja keskustelut rakentavat uudenlaisia näkymiä”, Reija Tuomisalo sanoo. Ryhmässä pohditaan, mikä omassa arjessa ja itsessä kantaa ja tukee jaksamista, ja mikä puolestaan kuluttaa hyvinvointia.
Monilla osallistujilla on samanlaisia elämänkokemuksia ja mieltä painavia kysymyksiä, joiden käsittelyä kaksi ohjaajaa tukee. He ohjaavat samalla keskustelua selviytymiskeinojen pohtimiseen.
Aloite on nuorella
Nuori voi hakeutua ryhmiin itse. Tavallista on, että hän löytää tiedon LOT-ryhmistä MIELI ry:n nettisivuilta, mutta MIELI ry levittää tietoa myös terveysalan ja opetusalan toimijoille.
”Ohjaaja soittaa halukkaalle ryhmään tulijalle ja pyytää haastatteluun, jossa osallistuja voi kuulla tarkemmin, mistä on kyse.” Ohjaajina on sekä kriisikeskuksen työntekijöitä, freelancereita tai vapaaehtoisia. Paikallisiin kriisikeskuksiin on koulutettu ohjaajia.
”Keskustelujen mallina on runko aihepiirejä, joita käsitellään, mutta koko jutun juoni on, että ryhmästä nousevat teemat ovat merkittäviä ja niille annetaan tilaa.”
Vertaistuki ei toimi vielä esimerkiksi yläasteikäisille, jotka ovat yhä itsekeskeisessä kehitysvaiheessa. Nuoremmalle äiti saattaa monesti ehdottaa tällaiseen ryhmään liittymistä.
”Se ei oikein motivoi. Toki äiti on aina huolissaan ja haluaa lapselleen apua ja tukea, mutta äidin kehotus ei välttämättä ole paras tapa aloittaa.”
”Kokemus osoittaa, että toiminta puree juuri tähän ikäryhmään. Moni elää omassa kuplassaan, mutta näkee ryhmässä, että täällä on muita, samanlaisia kuin minä. Vaikka joku näyttäisi kuinka menestyvältä tyypiltä, hänellä voi olla samat ongelmat kuin minulla. Se lieventää, normalisoi ja huojentaa. Nuori ei tunne olevansa se ainut, joka ei tiedä, kuinka jatkaisi eteenpäin.”
Järjestöjen yhteistyötä
Viimeisten viiden vuoden aikana on ollut huomattavissa, että nuorten taustat ovat paljon monimutkaisempia ja vaikeampia kuin aiemmin.
”Ongelmat alkavat lähentyä traumaattisten kriisien vakavuusastetta. Puolet ryhmien nuorista kertoo koulukiusatun taustastaan.”
Kerran kriisikeskuksessa päätettiin muodostaa erikseen ryhmä nuorista, jotka ovat kokeneet koulukiusaamista.
”Emme tahtoneet saada sitä ryhmää kokoon. Ryhmään ei haluta tulla koulukiusatun leimalla. Siitä voi kertoa vasta luottamuksellisessa ilmapiirissä.”
SOS-kriisikeskus on ryhtynyt järjestämään ryhmiä myös yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa.
”Meillä on ollut ryhmiä mielenterveysomaisten ja Kehitysvammaliiton kanssa, sekä Sylva ry:n kanssa syöpää sairastaville nuorille.”
Myös paikalliset seurat ja kriisikeskukset toteuttavat LOT-ryhmiä. Niihin tarvitaan rahoitusta. Kun kirkon yhteisvastuukeräyksen teemana vuonna 2011 oli yksinäisyys, ryhmät saivat rahoitusta kolmeksi vuodeksi. Vuonna 2018 SOS-kriisikeskus sai näiden ryhmien toteuttamiseen Terveystalon myöntämän laaturahan, 50 000 euroa. Terveystalo haki nuorille aikuisille masennusta ehkäisevää toimintamallia.
Kympin nuoret
Kun LOT-ryhmäkokoontumiset päättyvät, kaikki osallistujat toivoisivat niiden jatkuvan. Jatkotapaaminen on pari kuukautta päättymisen jälkeen.
”Monet vaihtavat keskenään yhteystietoja ja tapaavat toisiaan myöhemmin vapaamuotoisesti. Yksi tapaa misten hyvä tulos on, että saamme nuoret ryhmäytymään.”
Moni ujo ihminen miettii, uskaltaako ryhmään osallistua.
”Kenenkään ei ole pakko puhua ryhmässä, vaikka toki sitä toivomme. Alkuhaastattelussa voimme kysyä, haluaisiko nuori mieluummin tavata kriisityöntekijää kahdestaan?”
Alussa kerrotaan ryhmän pelisäännöt, että kaikki saavat riittävästi puheaikaa. Puheliaita pitää rajata ja hiljaisempia houkutella ääneen. On mahdollista käydä myös parikeskusteluja ja tehdä pienryhmiä, jotka voivat tuntua helpommilta.
”Nykyisin monet nuoren aikuisen ongelmat ovat päässeet liian pitkälle. Apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun ollaan todella lamassa, tai on useita ongelmia: talousvaikeuksia, vaikeutta saada kiinni opinnoista tai ongelmia vuorokausirytmin kanssa.”
Lisäksi nykyisin korostuu suorituskeskeisyys. ”Kaikki ei olekaan mennyt niin täydellisesti kuin nuori on halunnut. Näitä kympin tyttöjä ja poikia on paljon. Suorittamispaine on voimistunut ilmiö.”
Toisaalta on hyvä, että ryhmässä on kirjoa.
”Siinä tulee monenlaista peilausta, että hetkinen, tuolla toisella on vuorokausirytmi sekaisin, ja itse suoritan kuin viimeistä päivää. Porukassa asiat suhteellistuvat.”
Reija Tuomisalo ei lähtisi syyllistämään suorittamispaineiden kertymisestä mitään välinettä.
”Ennen somea syyllistettiin mediaa ja lehdistöä, mutta paineet välittyvät ja tulevat aina yhteiskunnasta, jotain kautta ulkoapäin.”
Ysin ryhmät
Kynnys osallistua ryhmiin voi olla korkea. Jälkeenpäin osallistujilta saatu palaute on koosteiden mukaan erittäin hyvää.
”Ryhmän kokoontumisten jälkeen nuorten toiveikkuus on noussut, suoriutuminen tehtävistä parantunut ja itsetuhoiset ajatukset ovat vähentyneet. Ryhmä on vaikuttanut positiivisesti, ja vuonna 2018 nuoret antoivat kokoontumisille kouluarvosanan 8,9.”
Kiinnostavaa on, että kun jatkotapaamisessa annetaan seuraava palaute, kouluarvosana vain paranee.
”Pääsemme reippaasti kiitettävän puolelle, eli arvosanaksi tuli 9,3.”
Artikkeli on julkaistu alunperin Mieli-vuosijulkaisussa 2019.
Sivua muokattu 15.9.2023