Rasismi – fakta vai kokemus?

Olen kokenut rasismia, mutta lapsuudessani ja nuoruudessani sitä ei kutsuttu sillä nimellä. Sitä kutsuttiin kiusaamiseksi ja haukkumiseksi, ei mukaan ottamiseksi. Kokemukseni ei kelvannut, koska se saattoi olla jonkun mielestä vääränlainen tai hankala. Tällöin myös minä koin olevani kokemukseni kanssa vääränlainen ja hankala ja usein vaikenin. Iso ahdistus sai itsessäni jalansijaa. Mieleni ei voinut hyvin.

Rasismi on monitahoinen -ja tasoinen ilmiö. Luonnollista on, että myös sen kokeneiden tarinat ovat moninaiset. Samoin myös seuraukset, joita kokemus saattaa aiheuttaa. Omien kokemusteni lisäksi olen perehtynyt rasismiin erilaisten julkaisujen kautta sekä kuunnellut erilaisia kokemuksia siitä. Olen oivaltanut, että jokaiseen kokemukseen vaikuttaa suuresti se, miten kokija rasismin käsittää, millaisen merkityksen hän sille antaa ja mitä se hänelle tarkoittaa.

Kaiken teoretisointi vie tilaa kokemukselta

Yhteiskunnallisessa keskustelussa rasismin käsite on nykyisin laajassa käytössä. Viralliset määritelmät ovat tärkeitä ja niille on paikkansa. Internet, koulutukset ja kirjallisuus ovat käsitteitä ja niiden selityksiä pullollaan, ja uusia käsitteitä tuodaan lisää keskusteluihin. Välillä ammattilaisenakin vaatii työtä pysyä kärryillä, mistä milloinkin puhutaan, keihin kulloinkin viitataan ja millainen taho niitä käyttää. Käsitteistä on tullut myös joissain tilanteissa vallan välineitä; niillä lyödään liian helposti vastaan, jos kokemukset eivät miellytä kuulijaa.

Tuntuu, että kaikkia teoretisoidaan, jolloin aidolle kokemukselle jää lopulta vähän tilaa. Jos et perusta huomioitasi esimerkiksi tutkimukselle, kokemustasi ei ole olemassa, se ei ole totta tai sitä vähätellään.

Virallisista käsitteistä voidaan olla samaa mieltä, mutta henkilökohtaiset käsitykset voivat vaihdella laidasta laitaan. Ne ovat riippuvaisia omakohtaisista kokemuksista, suhtautumisesta, arvoista ja ne ovat vahvasti sidoksissa aikaan ja paikkaan. Tämä yhteiskunnallinen aika eroaa vahvasti siitä ajasta, kun esimerkiksi itse olin lapsi ja nuori. Paikkasidonnaisuus saattaa ilmetä tavassa käyttää ja ymmärtää sanoja ja nähdä niiden erilaisia merkityksiä. Eroa puhetavoissa kaikkien asioiden suhteen on jo pääkaupunkiseudun sisällä puhumattakaan Kehä III:n ulkopuolella olevista kaupungeista ja kylistä.

Yhdenlainen tarina ei ole kaikkien todellisuutta

Yhdenlaisen tarinan ansa johtaa siihen, että rasismia nähdään ja koetaan joka paikassa tai sitä ei tunnisteta laisinkaan. Sellainen yleistys luo käsityksen kahden ääripään totuudesta tai asiantilasta. Käsitykset rasismista rakentuvat kuitenkin erilaisten kokemusten kautta. Taitoa on erottaa käsitykset ja käsitteet toisistaan.

Vaatii hirvittävästi rohkeutta nostaa näkyväksi kokemus, joka saattaa poiketa valtavirrasta tai yleisesti hyväksytystä. Muunlaiset kokemukset, huomiot tai toiveet jäävät usein piiloon häpeän tai leimaantumisen pelosta. Yhdenlaisen totuuden perässäkulkijat kapeuttavat entisestään kuulijoiden ja kokijoiden näkökulmaa. Kokijat alkavat itsekin rajata puhettaan sellaiseksi, että se sopii odotuksiin ”heistä”. Sellainen ajatusmalli voi lisätä yksin jäämisen ja ulkopuolisuuden tunnetta entisestään.

Huomaan itsekin puhuvani asioita välillä kapeasti, koska vain sillä tiedän varmasti saavani nyökyttelijöitä puolelleni. Se on turvallisempaa kaikille. Havahdun välillä vertailemaan omia rasisminkokemuksiani muiden kokemuksiin. Joskus koen, että minun pitäisi jossakin tilanteessa tuntea tietyllä tavalla, mutta jos en koe, onko kokemukseni tällöin väärä?  Milloin kokemuksesta tulee hyväksyttävää ja totta? Toisinaan kysyn mielessäni, vaaditaanko normista poikkeavaan kokemukseen aina vähintään yksi tutkimus, jotta siitä tulee faktaa.

Mitkä asiat erottavat ja yhdistävät?

Tarvitsemme erilaisia tarinoita ymmärtääksemme ilmiön moninaisuutta. On tärkeää tunnistaa yksilöllisissä kokemuksissa esiintyviä eroavaisuuksia mutta samaan aikaan huomata se kohta, joissa tarinat risteävät ja ovat yhteneviä.

Syvempi ymmärrys rakentuu vuorovaikutuksessa. Toista kunnioittava uteliaisuus ja läsnäolo laajentaa omaakin todellisuuttamme ja mahdollistaa kasvua nähdä vaihtoehtoisia tarinoita myös itsessämme.

Sivua muokattu 7.11.2022