Kansalaiset näkevät sote-järjestöjen merkityksen, näkevätkö päättäjät?
Kirjoittaja
Valtiontalouden ahdinko on merkitsemässä rajua murrosta suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Julkisessa keskustelussa ehkä vahvimmin ovat nousseet esille kulttuurialan synkät tulevaisuudennäkymät. Samaan aikaan myös sosiaali- ja terveysalan järjestöissä on odotettu vakavissa tunnelmissa linjauksia siitä, miten kevään 2024 kehysriihessä päätetyt leikkaukset käytännössä kohdentuvat. Jonkinlaista toivoa on yritetty ylläpitää siitä, että leikkaustasojakin vielä voitaisiin kohtuullistaa. Aiottu kolmanneksen avustusleikkaus nimittäin merkitsisi isoa karsintaa työhön, jota järjestöt tekevät Suomessa hyvinvoinnin hyväksi ja ongelmien ehkäisemiseksi.
Järjestöt ovat leikkauspäätösten jälkeen saaneet myötätuntoa. Monessa keskustelussa silti hiukan hämärtyy se, mitä varten valtionavustukset oikeastaan ovat, ja mitä rahalla saadaan aikaan. Valtionavustukset näyttäytyvät myötätuntoisessakin poliittisessa keskustelussa usein ”järjestöjen avustamisena”, josta on ikävää, mutta loogista karsia, kun kaikkialla yhteiskunnassa pitää säästää.
Johtopäätökset ovat hyvin erilaisia silloin kun valtionavustukset nähdään ongelmien ennaltaehkäisynä, keinona säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoja tai sosiaaliturvaetuuksia, vahvistaa työkykyä ja kasvattaa veroeuroja. Tai kun elinvoimainen järjestökenttä nähdään keinona vakauttaa yhteiskuntaa ja vahvistaa turvallisuutta.
Enemmistö pitää sote-järjestöleikkauksia virheenä
Tuore E2 Tutkimuksen kysely kertoo, että suomalaiset tuntevat kansalaisjärjestöt ja ymmärtävät niiden arvon. Valtaosa suomalaisista, neljä viidestä, pitää sote-järjestöjen avustusleikkauksia virheenä ja ajattelee, että ne heikentävät hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ja uhkaavat avunsaantia. Sote-järjestöjen valtionavustusten leikkaamista pidetään virheenä yli puoluerajojen – kyselyyn vastanneista kokoomuksenkin kannattajista enemmistö ajattelee näin. Vain perussuomalaisten näkemykset asiassa jakautuvat.
Kyselyn perusteella kansalaisjärjestöt ovat suomalaisille myös edelleen erottamaton osa demokratiaa, jota tarvitaan nostamaan esille yhteiskunnan epäkohtia ja heikompien ääntä kuuluviin. Poliittisessa keskustelussa ja sosiaalisen median järjestökritiikissä tämä ei aina ole näin. Järjestöjen vaikuttamistyö näyttäytyy niissä puheenvuoroissa jonkinlaisena demokratian vastaisena suhmurointina, johon julkista rahoitusta ei saisi valua.
Suomalaisten mielestä kansalaisjärjestöjä tarvitaan nostamaan esille yhteiskunnan epäkohtia.
Keskustelussa tiivistyy moni kysymys suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Valtionavustuksilla ei ole Suomessa ostettu järjestöiltä työtä vaan mahdollistettu elinvoimaisen järjestökentän olemassaoloa ja toimintaa. Järjestöjen tehtävä on ollut nostaa esille yhteiskunnallisia haasteita ja myös tarttua niihin, ja toisaalta vakauttaa yhteiskuntaa yli hallituskausien.
Selvityksissä on jo pitkään havaittu julkisen vallan ohjauksen tiivistymistä järjestöistä. Muutosvoimasta ja vakauttajasta onkin hiljalleen tulossa julkisen vallan jatke ja tahdon toteuttaja. Tämä kehitys otti mahdollisesti harppauksia, kun järjestöjen valtionavustuksissa siirryttiin vanhasta rahapelirahoitusmallista budjettirahoitukseen. Valtionavustukset ovat nyt yhä selkeämmin poliittisessa harkinnassa. Tämän suunnan vahvistamista ehdottaa myös tuore selvitys sote-järjestöjen leikkausten kohdentamisesta. Myönnettävät avustukset kohdennettaisiin tulevaisuudessa entistä vahvemmin julkisen vallan etukäteen päättämiin teemoihin.
Elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on vaikea myöhemmin palauttaa
Toisinaan nousee esille ajatus, että rahaa järjestöille jaettaisiin sokkona kaikkeen mihin järjestöt sitä keksivät pyytää, ilman että järjestö on siitä tilivelvollinen tai ilman että rahan antaja tietää, mihin raha oikeastaan hupenee. Tosiasiassa sosiaali- ja terveysjärjestöt raportoivat tekemisensä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Rahaa myönnetään vain perusteltuun toimintaan, joka pystyy todistamaan tuloksensa.
Kun sote-järjestöjen taloutta leikataan kovalla kädellä ja nopealla aikataululla, sillä on isot vaikutukset koko yhteiskunnalle.
Mutta toki järjestöjen toiminnassa ihan kuten viranomaisten tai yritystenkin toiminnassa, on tuloksellisempaa ja vähemmän tuloksellista työtä, välttämätöntä ja vähän vähemmän tärkeää, uudistuvampaa ja parhaat vuotensa jo nähnyttä. Toimintaa voidaan tehostaa ja suunnata viisaasti. Kun rahoitusta leikataan, valinnat vain pitäisi tehdä harkiten ja tietoon perustuen, ja niin, että toiminta on mahdollista sopeuttaa hallitusti. Nyt vaarana on, että kiireellä tehdyt päätökset tulevat kalliiksi. Kun sote-järjestöjen taloutta leikataan kovalla kädellä ja nopealla aikataululla, sillä on isot vaikutukset koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Näitä vaikutuksia on toistaiseksi kovin vähän analysoitu.
Isot yhteiskunnalliset muutokset kannattaa viedä läpi harkiten ja hallitusti. Kansalaisyhteiskunnan vaaliminen on monella tavalla tärkeää vakaalle ja hyvinvoivalle yhteiskunnalle. Sen elinvoimaisuuteen vaikuttavat päätökset on järkevää tehdä erityisen harkiten, ja dialogissa kansalaisyhteiskunnan itsensä kanssa. Historiassa on paljon päätöksiä, joita ei myöhemmin ole voitu perua, vaikka kaduttaisi. Kansalaisyhteiskunnan murentaminen on prosessi, jossa on hyvin vaikeaa tehdä myöhemmin korjausliikkeitä.
Ota yhteyttä
Sari Aalto-Matturi
Toiminnanjohtaja
+358 400 508 234
etunimi.sukunimi@mieli.fi
