Muuttaako sota mieskuvaa?
Viime vuosien kulttuurinen kehitys länsimaissa on tarjonnut nuorille miehille aiempia sukupolvia rikkaamman kartaston oman identiteettinsä rakentamiseen. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka pari–kolmikymppiset miehet ovat olleet kykeneviä ja halukkaita tutkimaan omaa käyttäytymistään ja hakemaan apua tunnistaessaan oman haavoittuvuutensa.
Oman tien hakemisessa ovat auttaneet niin lisääntynyt ymmärrys sukupuolten moninaisuudesta kuin miehisyyteen kohdistuvien odotusten muuttuminen. Miehillä, naisilla ja muunsukupuolisilla on ollut yhtäläiset mahdollisuudet elämänvalinnoilleen.
Kehitystä voi pitää miesten mielenterveyden kannalta suotuisana. Omien arvojen mukaisen elämän eläminen avoimesti, ilman pelkoa syrjinnästä ja rangaistuksista, tekee hyvää myös mielelle. Monipuoliset mieskuvat ovat mahdollistaneet myös avun hakemisen silloin, kun mielenterveytemme on järkkynyt.
Venäjän hyökkäys romutti maailmankuvaamme
Rauhaan perustuva maailmankuvamme romahti keväällä 2022. Romahtiko samalla myös uskomme moniarvoisuuteen?
Vakaassa ja rauhanomaisessa maailmassa arvot ovat olleet jokaisen itse valittavissa. Eksistentiaalisen uhan noustessa perinteiset miehiset käyttäytymismallit tuntuvat kuitenkin taas tarpeellisilta ja arvokkailta. Yhteisön selviytymiseksi jonkun tulee kestää, hallita tunteensa ja olla valmis käyttämään väkivaltaa.
Miten voimme tällaisessa maailmassa tarjota miehille mahdollisuuden olla miehiä omilla tavoillaan?
Maanpuolustustahdon vahvistuminen on arvokasta. Juuri nyt näyttää siltä, että rauhan varmistamiseksi pitää valmistautua seuraavaan sotaan. Vaikka sotaan kelpaavat kaikki, sotilaan prototyyppi on edelleen perinteinen mies. Kun kaikkien mielet täyttää kuva vihollisesta, miehille jää vähän vaihtoehtoja kokea itsensä arvokkaaksi ja yhteisön hyväksymäksi.
Mikä tämän yksimielisyyden hinta on tuleville miessukupolville? Miten voimme tällaisessa maailmassa tarjota heille mahdollisuuden löytää omat tiensä ja olla miehiä omilla tavoillaan?
Arvojen muutos ei poista mielenterveyden ongelmia
Miehet eivät muutu mieskuvaston kaventuessa yhtään sen immuuneimmiksi mielenterveyden ongelmille. Päinvastoin kriisit ja paine yhdenmukaisuuteen todennäköisesti lisäävät avun tarvetta, mutta vaikeuttavat sen hakemista ja vastaanottamista.
Venäjän hyökkäyksen jatkuessa on tuskin varaa kyseenalaistaa kenenkään valmiutta tarttua aseisiin ja puolustaa demokratiaa omalla hengellään. Sen vuoksi voi olla erityisen tärkeää, että tunnistamme jo nyt nämä kohtuuttomat ja ihmisyyttä kyseenalaistavat käyttäytymisodotuksemme ja pidämme huolen, että rauhan koettaessa olemme valmiita kääntämään katseemme taas toisissamme olevaan hyvään. Toivottavasti näemme miehet silloin taas kokonaisina ja kokevina ihmisinä. Sodan mieskuva ei ole ihmisen kuva.
