Panu Pihkala puhuu ilmastoahdistuksen kohtaamisen puolesta

Panu Pihkala
Panu Pihkala on tutkinut ilmastoahdistusta ja sen ratkaisemisen tapoja.

Moni suomalainen heräsi ilmastonmuutokseen kesällä 2018 poikkeuksellisten helteiden, Itämeren levälauttojen ja Ruotsin metsäpalojen vanavedessä. Sitä ennen edellisen kesän epätavalliset sateet ja viileät ilmat olivat vaihtuneet poikkeuksellisen lauhaksi talveksi.

Kun harvinaisia palloja nousi korista yhä uudestaan, ilmastonmuutos konkretisoitui. Mukana seurasi ahdistus.

”Ilmastonmuutokseen liittyvä sosiaalinen ja psyykkinen kuormituskin on noussut esille viime aikoina”, sanoo tutkijatohtori Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.

”Näihin asioihin liittyy melkoisia tunnelukkoja. Asia on ollut iso haaste myös ympäristökasvatukselle. Esimerkiksi surutaidot ja surukulttuuri ovat olleet vieraita laajemmin nyky-yhteiskunnassa. Jos surua ei ole totuttu jakamaan, ympäristömenetyksistä ei osata puhua surun kautta, vaikka juuri siitä olisi tunteiden kannalta kyse.”

Ilmastonmuutoksen psykologiset vaikutukset ja siitä johtuvat ristiriidat ihmisten välillä olisi tärkeää huomioida.

”Sukupolvien välejä voi hiertää ilmastonmuutoksesta kumpuava syyllisyys. Vanhemmat voivat kokea, että ilmastolakkoileva teini syyttää heitä, ja nuori kokee, etteivät sukulaiset ymmärrä häntä. Nuoret perheen perustajat saattavat pohtia, onko reilua hankkia lapsia.”

Ahdistuksen alta löytyy monenlaisia tunteita

Ympäristöahdistus tarkoittaa vaikeita tunteita, jotka johtuvat ympäristöongelmista. Myös ilmastonmuutoksesta johtuva ilmastoahdistus kuuluu siihen.

”Ahdistus on kuin kansi, jonka alta voi löytyä monenlaisia tunteita: esimerkiksi vahvaa surua, pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää.”

”Ympäristöahdistusta laukaisee osalla median kautta välittyvät maailmanlaajuiset ilmiöt, osalle joku paikallisempi juttu. Samalla ihmiset ymmärtävät globaalin ja paikallisen keskinäisen yhteyden. Meren levälautta tai kuvat muovikasoista voi herättää konkreettista inhoa.”

Jos sosiaalisesta mediasta tulvii jatkuvasti huonoja ympäristöuutisia, ahdistuksen kehään voi jäädä jumiin. Samaan aikaan ihmisillä voi olla vain vähän tilaisuuksia puhua omista vaikeista ympäristötunteistaan.

Pihkalan mukaan ympäristöahdistusta ei voi kattavasti selittää yksilön taustalla ja psyykkisellä haavoittuvuudella. Sitä esiintyy riippumatta vaikeita tunteita kokevan ihmisen elämäntilanteesta ja elämänkokemuksista.

Ilmiö ei välttämättä avaudu psykoterapian ammattilaisillekaan.

”Kun eräskin nuori mies kertoi psykoterapeutilleen, että ilmastomuutos ahdistaa, tämä ei ymmärtänyt ilmiötä, vaan kyseli, mikä asiakkaan lähisuhteissa oli vikana.”

Eniten ahdistuvat ympäristötuhon suoraan koskettamat

Juuri vahva luontoyhteys voi johtaa suurimpaan psyykkiseen kuormitukseen.

”Tutkimusten mukaan ympäristöahdistuksesta eniten kärsivien joukossa on niitä, joita ympäristötuhot suorimmin koskettavat: metsästäjät ja kalastajat, ympäristöaktivistit, maanviljelijät, alkuperäiskansat. Tavatonta ei ole luonnontieteilijänkään loppuun palaminen.”

Naisilla ympäristöahdistus vaikuttaa olevan yleisempää kuin miehillä, kertoo Pihkala.

”Myös lapset ja nuoret kokevat usein ympäristöahdistusta. He hahmottavat, että kyse on heidän tulevaisuudestaan. Samaan aikaan heillä ei ole aikuisen psyykkisiä selviytymiskeinoja.”

Ahdistuneet nuoret ovat kuitenkin panneet toimeksi. Ilmastolakkoilevia nuoria ei voi enää väittää ympäristöväen juoneksi, ja mukana on nuoria eri taustoista.

Torjuntakin on ymmärrettävä reaktio vaikeaan asiaan

”Ahdistus voi olla terve varoitussignaali uhkasta. Lintuyhdyskuntakin alkaa kirkua, kun peto lähestyy. Jos ihmistä ei yhtään ahdista lähtötilanne, parantumisennuste on huono. Mutta maahan kaatavassa, toimintakyvyn vievässä ahdistuksessa ei ole mitään tavoiteltavaa.”

”On elämänmittainen haaste kyetä elämään vaikeiden tunteiden kanssa, mutta toivottavasti toimintakyky kasvaa ja lisääntyy. Yksi selviytymiskeino voi olla musta huumori.”

”Torjuminen ja väistäminenkin ovat ymmärrettäviä reaktioita vaikeita asioita kohtaan. Ihmismieli pyrkii suojelemaan itseään uhkaavalta tiedolta. Yksi torjunnan äärilaita tarkoittaa ilmastonmuutoksen kieltämistä. Lievemmässä muodossa esiintyy asian vähättelyä, välttelyä arjessa, sekä haluttomuutta ottaa ilmastonmuutokseen kantaa.”

”Torjunnan purkaminen on haastavaa. Jos sitä kyseenalaistaa, voi seurata todella aggressiivinen reaktio. Jos torjunnasta halutaan päästä eteenpäin, tarvitaan dialogia turvallisessa tilassa, jossa ei ole kasvojen menettämisen pelkoa.”

”Vaikka torjunta on ymmärrettävää, siitä olisi tärkeää päästä eteenpäin.”

Ryhmissä on pohdittu ahdistuksen vaikutusta arkeen ja tunteita

Ympäristöahdistusta, niin hankalaa kuin se onkin, on mahdollista kohdata ja käsitellä, rohkaisee Pihkala.

”Ympäristöahdistuksen käsittelyn tarpeeseen on herätty. Helsingissä MIELI ry:n ja Lapinlahden Lähde, Tampereella Tampereen ylioppilaskunta ovat järjestäneet aiheesta ryhmiä.

”Ryhmissä ihmiset ovat keskustelleet ympäristöahdistuksen vaikutuksesta elämään. He ovat oppineet tunnistamaan sen takaa erilaisia tunteita, esimerkiksi suuttumusta, huolta, pelkoa, surua ja riittämättömyyttä. He ovat kertoneet saaneensa ryhmässä uusia oivalluksia omien tunteiden yhdistymisestä ympäristöön ja luontoon.”

”Jokainen voi harjoittaa asioita, jotka auttavat käsittelemään omia tunteita, ympäristöahdistusta, ja sitä aiheuttavaa tilannetta. Tässä auttavat ennen kaikkea toiminta ja tunteiden kohtaaminen.”

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVA: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Lue lisää

Tunnetaidot ja mielekäs toiminta auttavat ympäristöahdistukseen

Raportti: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen

Aktiivisuudesta apu ympäristöahdistukseen

Väitöskirjatutkija Anna Lehtonen: "Hyvää mieltä, vähemmän hiiltä!"

 

 

Yhteystiedot

Kristian Wahlbeck
Kehitysjohtaja

+358 400 659 101Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki