Paniikkihäiriö
Paniikkikohtaukset eivät ole harvinaisia, mutta jos ne toistuvat ja haittaavat elämää, kyseessä voi olla paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä, yleensä omassa terveyskeskuksessa.
Paniikkikohtaus on äkillinen ja lyhytkestoinen voimakkaan ahdistuneisuuden tila. Paniikkikohtaus alkaa yllättäen ja pahenee nopeasti pakokauhuntuntuiseen tilaan. Paniikkikohtauksen tyypillisiä oireita ovat äkkinäinen sydämentykytys, tukehtumisen tunne, rintakipu ja huimaus. Siihen liittyy usein tunne todellisuuden vääristymisestä sekä sekoamisen tai kuoleman pelko. Oma keho voi tuntua vieraalta. Oireet aiheuttavat huomattavaa pelkoa siitä, mitä on tapahtumassa.
Paniikkikohtaus voi kestää muutamasta minuutista noin puoleen tuntiin. Oireet ovat rajut, mutta ne ovat vaarattomia. Jälkioireita ovat usein väsymys, hämmennys ja huolestuneisuus, jotka saattavat kestää pitkään.
Yksittäiset paniikkikohtaukset eivät ole harvinaisia. 10-20 prosenttia ihmisistä kokee joskus paniikkikohtauksen.
Paniikkikohtauksessa pelon ja ahdistuksen tunteelle ei useinkaan ole mitään selvää syytä. Tyypillisiä tilanteita paniikkikohtauksen laukeamiselle ovat julkiset paikat, joissa on paljon ihmisiä, tai esimerkiksi aukeiden paikkojen läpi kulkeminen.
Paniikkihäiriössä paniikkikohtaukset ovat toistuvia
On tärkeää erottaa toisistaan paniikkikohtaus ja paniikkihäiriö. Satunnaiset paniikkikohtaukset eivät ole harvinaisia, ja niitä voi esiintyä, vaikka ei olisi paniikkihäiriötä tai muutakaan mielenterveyden häiriötä. Paniikkihäiriöstä on kyse silloin, kun ilmenee toistuvia paniikkikohtauksia sekä niihin liittyvää huolestuneisuutta vähintään kuukauden ajan.
Paniikkikohtaukset koetaan hyvin pelottaviksi ja usein hävettäviksi. Paniikkihäiriöstä kärsivä pelkää kohtauksen uusiutumista ja alkaa helposti vältellä tilanteita, joissa kohtauksia on aiemmin tullut. Välttely voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja sosiaalista eristyneisyyttä sekä vaikeuttaa hyvinvointia edistävien elintapojen ylläpitämistä.
Paniikkihäiriö esiintyy harvoin yksinään. Usein sen kanssa esiintyy muita ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta tai päihdeongelmia.
Paniikkihäiriöön voi saada apua
Paniikkikohtauksia voi vähentää ja lieventää terveillä, päihteettömillä elämäntavoilla ja rentoutumisharjoituksilla. Riittävästä levosta, unesta, rentoutumisesta ja liikunnasta huolehtiminen vähentää paniikkioireilua. Tupakoimattomuus, kahvin juonnin rajoittaminen sekä alkoholin ja huumeiden välttäminen ovat avuksi. Läheisten on tärkeä ymmärtää, mistä paniikkikohtauksista on kyse, ja suhtautua niihin vähättelemättä.
Mielenterveystalossa on paniikin omahoito-ohjelma, jonka voi tehdä yksin tai osana ammattilaisen tarjoamaa hoitoa.
Toistuviin paniikkikohtauksiin kannattaa hakea apua varhaisessa vaiheessa. Mielenterveyden ammattilaisen tarjoama keskusteluapu voi auttaa vähentämään kohtauksiin liittyvää huolta ja ennaltaehkäisemään niitä. Eniten tutkimusnäyttöä on kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian (KBT) vaikuttavuudesta. Yksilöterapian lisäksi paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ryhmäterapialla tai etänä verkkoterapialla.
Paniikkihäiriötä voi hoitaa myös masennuslääkkeillä, joiden on osoitettu ehkäisevän paniikkikohtauksia.
Jos paniikkikohtauksia tulee useita lyhyen ajan kuluessa, kannattaa hakeutua lääkäriin. Lääkäri arvioi tilanteen ja muun muassa selvittää, ettei kyse ole fyysisestä sairaudesta.
Paniikkihäiriötä voidaan ehkäistä
Paniikkihäiriölle on monia syitä, eikä kaikkia tunneta. Huumeiden ja alkoholin käyttö voi johtaa paniikkihäiriön puhkeamiseen. Perintötekijät voivat altistaa paniikkikohtauksille, ja paniikkihäiriö voi esiintyä suvuittain. Kielteiset tapahtumat kasvuympäristössä ja muut aiemmat traumaattiset kokemukset voivat myös lisätä alttiutta paniikkihäiriölle. Paniikkihäiriön alkaminen liittyy usein suureen ja stressaavaksi koettuun muutokseen varhaisessa aikuisiässä. Pakolaiset ja muut traumoja kokeneet ihmiset sairastuvat muita useammin paniikkihäiriöön.
Jokainen voi vähentää paniikkikohtausten riskiä liikunnalla, tupakoimattomuudella, päihteettömyydellä, säännöllistä unirytmiä ylläpitämällä ja välttämällä liikaa kahvia. Oireita laukaiseviin tekijöihin, kuten työpaikka- tai koulukiusaamiseen ja muuhun stressiin, tulee puuttua.
Vahvistamalla oppilaiden mielenterveystaitoja kouluissa ja yliopistoissa voidaan pienentää myöhempien ahdistuneisuushäiriöiden riskiä.