Suru on osa elämää
Surun ajatellaan olevan luonnollinen ja elämän jatkumista edistävä tunne, kun olemme kokeneet suuren menetyksen. Suruun voi liittyä raastavia ikävän ja kaipauksen tunteita sekä lämpimiä ja lohduttaviakin muistoja.
Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Surussa tunteet ja ajatukset tulevat usein aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena.
Lapsen saattaa olla vaikeaa löytää surulle sanoja. Lapselle on hyvä kertoa surun aiheuttaneesta tapahtumasta realistisesti, kuitenkin lapsen kehitysvaiheen huomioiden. Puhumisen ohella lapsi saattaa tarvita konkreettisia tapoja työstää surua.
Kun menetys on järkyttänyt erityisen voimakkaasti ja sen kohtaaminen on sietämätöntä, puhutaan traumaattisesta menetyksestä tai traumaattisesta surusta. Traumaattinen suru on tavallisimmin seurausta läheisen ihmisen äkillisestä tai väkivaltaisesta kuolemasta.