Raportti: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen

Ensimmäinen laajempi suomenkielinen raportti ilmastoahdistuksesta perustuu monitieteiseen tutkimukseen sekä havaintoihin käytännön toiminnasta.

Ilmastoahdistus määritellään osaksi laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Siinä kyse on vaikeista tuntemuksista, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Laajassa tarkastelussa sekä ympäristö- että ilmastoahdistus asettuvat osaksi ilmiötä, jossa maailman tila eli niin kutsutut makrososiaaliset tekijät vaikuttavat mielenterveyteen.

Ilmastoahdistus voi olla ongelma, jos se on niin voimakasta, että henkilö lamaantuu, mutta lähtökohtaisesti ilmastoahdistus ei ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen. Ilmastoahdistus on usein toiminut myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa a) riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä b) riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Raportissa sijoitetaan ilmastoahdistus osaksi ilmastonmuutoksen keskeisiä terveysvaikutuksia (luku 2). Kaksi keskeistä psykologista haastetta ja tehtävää (luku 3) ovat a) sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin eli toimintakyvyn ylläpito ja b) oman eettisen vastuun hyväksyminen ja samalla suhteellisuudentaju, eli kyky elää ambivalenssin kanssa. Raportissa julkaistaan ensi kertaa suomeksi katsaus ilmastoahdistuksen erilaisiin oireisiin kansainvälisen tutkimuksen valossa (luku 4). Oireet voidaan sijoittaa skaalalle vaikeista lieviin ja ne ilmenevät usein psykofyysisesti. Oireiden tunnistamista vaikeuttavat niiden moniulotteisuus (ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen) ja ilmastonmuutokseen liittyvät sosiaaliset jännitteet.

Luku 5 käsittelee erilaisia altistavia tekijöitä ja sosiaalisen kontekstin roolia ilmastoahdistuksen kanssa pärjäämiselle. Luku sisältää luettelon erityisen altistuneista ihmisryhmistä ja elämäntilanteista. Osa näistä ihmisryhmistä kokee ilmastoahdistus-termin omakseen (esimerkiksi nuoret) ja osa kokee ilmiöön liittyviä oireita, mutta kutsuu niitä eri nimillä (esimerkiksi monet maanviljelijät).

Kuudes luku nostaa esille elämän merkityksellisyyden kokemisen keskeisyyden ilmastoahdistuksen kanssa pärjäämisen kannalta (meaning-focused coping, eksistentiaalinen hyvinvointi). Luvussa 7 keskustellaan monista erilaisista ilmastoahdistukseen mahdollisesti liittyvistä tunteista, kuten surusta, pelosta ja syyllisyydestä. Ilmastoahdistusta voi lähestyä myös järkytyksiin ja traumoihin liittyvistä näkökulmista. Tunnetaidot ja mielenterveystaidot auttavat ilmastoahdistuksen käsittelyssä. Raportti korostaa myös vaikeiden tunteiden voimavaraluonnetta.

Luvussa 8 tarjotaan laaja katsaus toimintamuotoihin ja materiaaleihin, joita on viime vuosina kehitetty ilmastoahdistuksen käsittelemiseksi sekä kansainvälisesti että Suomessa. Painopiste on kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksissa. Toiminnan erilaiset perusmuodot ovat a) oma-apu ja sen tueksi luodut materiaalit, b) ryhmätoiminta, c) tapahtumat ja d) vertaistuki. Raportti esittelee esimerkiksi Australiassa ja Isossa-Britanniassa luotuja laajahkoja materiaaleja sekä toimintamalleja. Psykologijärjestöjen lisäksi käsitellään esimerkiksi ympäristöjärjestöjen, ekopsykologien, taiteilijoiden ja ympäristökasvattajien luomia toimintatapoja.

Raportin kirjoittaja TT Panu Pihkala on erikoistunut ympäristöahdistuksen monitieteelliseen tutkimukseen Helsingin yliopistossa. Hän on myös julkaissut aiheesta tietokirjallisuutta.

Lataa
Sidosasu: 
PDF
Hinta: 
Maksuton
Julkaisija: 
MIELI Suomen Mielenterveys ry
Julkaisupäivä: 
4.6.2019

Yhteystiedot

Kristian Wahlbeck
Kehitysjohtaja

+358 400 659 101Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki