Vuorovaikutuksen kompastuskivet ja niiden väistäminen

Väärinymmärrykset sekä toiveiden ja tarpeiden ristiriidat ihmisten välillä ovat yleisiä. Moni kuuntelemisen ja kohtaamisen ongelma johtuu siitä, että ihmiset ovat keskenään erilaisia, tulevat erilaisista taustoista, ja näkevät ja ymmärtävät asioita varsin eri tavoin. Tämä on inhimillistä.

Se, että ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyy usein myös vallankäyttöä ja erilaisia valtasuhteita, on toinen puoli asiaa. Vallankäyttöä on monenlaista, niin yhteisille sopimuksille perustuvaa toimivaa vallankäyttöä, kuin mielivaltaa ja väkivaltaa, jotka ovat esimerkkejä vahingoittavasta vallankäytöstä.

Se, että ihminen ymmärtää olevansa yksi toisten joukossa, yhteisöjen tai verkostojen osa, on sosiaalista tietoisuutta. Hyvä sosiaalinen tietoisuus auttaa sinänsä välttämään monenlaisia ihmisten välisiä ristiriitoja ja pulmatilanteita.

Sosiaalinen tietoisuus on:

  • kykyä hahmottaa toisia: heidän elämäntilanteitaan, tunteitaan ja tarpeitaan,
  • kykyä olla kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan,
  • hahmotusta omasta arvosta ja merkityksestä toisille,
  • käsitystä, miten oma puhe ja toiminta vaikuttavat toisiin,
  • myötätuntoa toisia kohtaan ja läsnäoloa toisille,
  • kykyä auttaa ja osata pyytää apua,
  • kykyä antaa rakentavaa ja realistista palautetta sekä ottaa vastaan palautetta
  • tunteiden yhdessä jakamisen kokemista merkitykselliseksi,
  • tarmoa puuttua tarvittaessa ongelmaan, ei sen kaihtamista tai välttelyä,
  • kykyä sanoittaa ja nimetä tunteita etenkin hankalissa tilanteessa, eli kertoa ääneen, minkä tunne on tilanteessa havaittavissa, ja pyrkimystä hahmottaa sen syitä.

Vuorovaikutuksen kompastuskivien tunnistaminen

Jokaisella  lienee kokemusta tavalla tai toisella epäonnistuneista vuorovaikutustilanteista. Joitakin kömmähdyksiä voi ehkäistä sillä, että miettii omia tapoja olla yhteyksissä toisten kanssa. Vuorovaikutuksen kompastuskivet tuhoavat tasa-arvoisen kohtaamisen mahdollisuuden.

Havainnoimalla omia kompastuskiviä ja työstämällä niitä voi kenties huomata, kuinka ristiriitatilanteet vähenevät ja keskustelut toisten kanssa syventyvät ja rikastuvat askel kerrallaan.

Vuorovaikutus tyssää esimerkiksi erilaisiin vallankäytön muotoihin kommunikaatiossa, kuten:

  • Komenteluun ja määräilyyn: ”Lopeta valitus, hoida homma”, ”Ryhdistäydy”, ”Älä murehdi turhia”
  • Uhkailuun: ”Jos et tee kuten sanon, on turha haaveilla yhteisestä hetkestä”
  • Saarnaamiseen: ”Täällä ei sitten hyväksytä asiatonta käyttäytymistä”, ”Odotamme teiltä kunnollisuutta”
  • Syyllistämiseen: ”Siinäs näit. Itse aiheutettu ongelma”
  • Kuulustelemiseen: ”Kuka antoi ohjeen toimia noin?” ”Kerro heti kaikki”
  • Väistelyyn, puheenaiheen vaihtamiseen: ”Unohdetaan koko juttu”, ”Puhutaan jostain muusta”
  • Imarteluun: ”eihän tämä ole sinulle temppu eikä mikään”, ”kyllä noin taitava ihminen homman hoitaa”

Toimimatonta vuorovaikutusta ovat myös ylhäältä päin katsovat:

  • Valmiiden ratkaisujen tarjoaminen: ”Kunhan vain alat lenkkeillä, pääset ylimääräisistä kiloista”
  • Luennointi: ”Minäpä kerron, missä kohtaa ajattelet pieleen”, ”Etkö tiedä, että fakta tässä on, että…”
  • Arvostelu: ”Olet saamattomin ihminen, jonka tunnen”
  • Nimittely, leimaaminen: ”Surkimus!” ”Idiootti!”
  • Säälittely: ”Voi raukkaa”, ”Huomenna kaikki on paremmin”
  • Kaikkinäkevyys: ”Olet tainnut nukkua huonosti viime yönä” ”Taidat olla vain totaalisen pihalla”
  • Yleistäminen: ”Aina sinä teet noin” ”Etkö sinä koskaan opi?

Usein vuorovaikutuksen kompastuskivet ovat sinäviestejä: niissä keskitytään keskustelun toiseen osapuoleen, kertomaan millainen tämä on, miten tämän ei tulisi toimia, tai minkälainen tämän tulisi olla. Ne eivät jätä tilaa toiselle osapuolelle puhua itse omasta puolestaan, eivätkä osoita kiinnostusta sitä kohtaan, millainen toinen on tai mitä hän ajattelee.

Taitava keskustelija sen sijaan käyttää vuorotellen aktiivista kuuntelua ja minäviestejä. Konkreettiset minäviestit osana keskustelua toimivat, toisen puolesta puhuminen ei.

Minäviestit osoittavat, että ihminen ei tee oletuksia muista osapuolista vaan puhuu itsestään käsin. Tämä auttaa viestin perille menoa ja kannustaa toisiakin osallistumaan keskusteluun, varsinkin kun heille jätetään tilaa ja kutsutaan kysymyksin osallistumaan: ”Mitä sinä tästä ajattelet?”.

Lähde
Talvio Markus ja Klemola, Ulla: Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus 2017.

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA

Kirjoitus on osa Vihreää valoa kuuntelemiselle -kampanjaa Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2020 yhteydessä

Lue lisää: