Jos pelottaa ja jännittää

Jännittäminen, esimerkiksi ennen esitelmän pitämistä tai sen aikana, on erittäin tavallista, myös uudet tilanteet, kuten lääkärissä käynti tai työhaastattelut tavallisesti pelottavat. Nuoruusiässä erilaisten asioiden jännittäminen ylipäätänsä on niin yleistä, että sitä pidetään osana normaalia kehitystä.

Vaikka jännittäminen saattaa tuntua ärsyttävältä, sen biologinen tarkoitus on kuitenkin luultavasti parantaa suoritusta. Mikäli ei ollenkaan jännittäisi, saattaisi panostaa esimerkiksi esitelmän valmisteluun paljon vähemmän. Tietty määrä pelkoa ja jännitystä on siis normaalia. Ongelmaksi pelot ja jännitys muuttuvat, jos ne alkavat rajoittaa omaa elämää eli jos esimerkiksi jätät pelon vuoksi menemättä hammaslääkärille tai esitelmäpäivänä kouluun.

Pelkoa ja jännitystä voi yrittää käsitellä kysymällä itseltään erilaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos epäonnistun tässä kokeessa tai esitelmän pitämisessä? Muistaako joku tätä koetta vielä kymmenen vuoden päästä? Kysymyksiin mielessä vastaamalla pelon pystyy helpommin asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin.

Jos mo­kaa­mi­nen pe­lot­taa

On hyvä muistaa, että yksittäisten tekojen epäonnistuminen ei tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä. Ihmiset, joille on sattunut paljon vastoinkäymisiä, alkavat joskus epäillä, etteivät voi onnistua ollenkaan. Sellainen on turhaa ja vahingollista itselle. Kaikki ihmiset kohtaavat epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, joillekin niitä vain osuu joskus samoihin aikoihin tavallista enemmän.

Myöskään turha yleistäminen ei kannata. ”Epäonnistuin matematiikan kokeessa, olen huono opiskelija.” – Jos yksi koe menee huonosti, se merkitsee vain sitä, että seuraavaan pitää luultavasti valmistautua toisella tavalla. Jokaisella on jokin asia, vaikkapa tietty oppiaine, joka tuntuu vaikeammalta kuin jotkut muut asiat. Vastaavasti jokainen on hyvä joissakin muissa asioissa

Yleistäminen ei kannata myöskään toisiin ihmisiin liittyvissä asioissa. Jos joku ihminen ei pidä sinusta, se ei tarkoita, etteivätkö monet muut pitäisi tai että sinussa olisi jotain vikaa. Jännittämistä ja mokaamisen pelkoa ei siis kannata tieten tahtoen lisätä. Ennemmin kannattaa kiinnittää huomiota omiin onnistumisiin ja palkita itseään niistä sen sijaan, että keskittyisi etukäteen mahdollisiin epäonnistumisiin. Lue halutessasi lisää peloista.

Tältä sivustolta voit lukea lisää varsinaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta tai paniikkihäiriöstä. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei kuitenkaan yleensä diagnosoida kovin nuorilla, koska jännittäminen kuuluu normaaliin kehitykseen eli peloilla on usein taipumus heikentyä itsestään vanhemmiten.