2. Kohtaaminen alkaa, kun kurotamme nuorta kohti

Mitä opimme Sekasin Livessä?

Sekasin Livessä kohtasimme nuoria kouluissa, oppilaitoksissa, nuorisotiloissa, Ohjaamoissa, tapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa. Huomasimme, että nuorten omissa ympäristöissä on usein helpompi luoda yhteys kuin perinteisellä vastaanotolla. Kun työntekijät tulevat tutuiksi osana nuorten arkea, kynnys tulla juttelemaan madaltuu. Joskus lyhyt kohtaaminen koulun käytävällä tai tapahtumassa on johtanut myöhempään yhteydenottoon tai henkilökohtaiseen keskusteluun.

Olemmeko siellä, missä nuoret ovat, vai siellä, missä oletamme heidän olevan?

Jalkautuminen on opettanut meille, ettei nuoria tavoiteta vain viemällä toimintaa uusiin paikkoihin. Meidän on myös ymmärrettävä, missä nuoret haluavat viettää aikaansa ja millainen toiminta heitä kiinnostaa. Se, että aikuiset näkevät jollekin toiminnalle suuren tarpeen, ei vielä tarkoita, että nuoret kokevat sen omakseen.

Nuorten arjessa mukana oleminen antaa mahdollisuuden vahvistaa hyvinvointia ja mielenterveystaitoja myös silloin, kun kaikki on hyvin.

Nuorten arkeen meneminen tarjoaa aikuisille mahdollisuuden nähdä ja kuulla sellaista, mikä ei välttämättä tule esiin vastaanottohuoneissa. Millaisissa ympäristöissä nuoret viihtyvät? Mistä he puhuvat keskenään? Millaiset asiat heitä innostavat tai huolestuttavat? Entä mitä he itse toivovat aikuisilta ja auttavilta palveluilta?

Nuorten luokse meneminen muuttaa myös tapaamme tehdä työtä

Jalkautuminen vaatii ammattilaiselta rohkeutta astua ulos tutuista työympäristöistä ja toimintatavoista. Nuoren omassa ympäristössä kohtaaminen tapahtuu enemmän nuoren ehdoilla. Aina ei ole valmista keskustelurunkoa tai selkeää syytä tapaamiselle, vaan joskus yhteys syntyy yhteisen tekemisen, satunnaisen keskustelun tai toistuvan läsnäolon kautta.

Samalla olemme oppineet, että nuorten kohtaamisen ei tarvitse alkaa huolesta tai ongelmasta. Nuorten arjessa mukana oleminen antaa mahdollisuuden vahvistaa hyvinvointia ja mielenterveystaitoja myös silloin, kun kaikki on hyvin.

Uudenlaisten toimintatapojen kokeileminen ei kuitenkaan voi olla vain yksittäisen työntekijän vastuulla. Myös työn rakenteiden ja johtamisen on mahdollistettava joustavuus: ammattilaisilla pitää olla aikaa, tilaa ja lupa kokeilla uusia tapoja tavoittaa nuoria. Jos toimintaa halutaan kehittää nuorten tarpeista käsin, myös organisaatioiden on oltava valmiita muuttamaan totuttuja käytäntöjään.

Entä jos palvelut mukautuisivat nuorten arkeen, eivätkä vain nuoret palveluihin?

Mitä kaikkea nuorille suunnattua tukea ja toimintaa voitaisiin viedä sinne, missä nuoret jo ovat? Miten ammattilaiset voivat löytää uusia tapoja kohdata nuoria, ja millaista joustavuutta se edellyttää palveluilta, työyhteisöiltä ja niiden rakenteilta?

Ota koppi nuoresta -striimissä keskustelemme siitä, miten nuorten tarpeista lähtevää työtä voidaan toteuttaa käytännössä. Pohdimme myös, mitä voimme oppia toimintamalleista, joissa nuorten tavoittaminen ei perustu siihen, että he hakeutuvat tiettyyn paikkaan tai palveluun.

Nuorten tavoittaminen vaatii ajattelutavan muutosta

Nuorten hyvinvoinnin tukeminen ei voi perustua vain siihen, että nuori osaa, uskaltaa ja jaksaa hakeutua avun äärelle. Meidän aikuisten ja ammattilaisten on oltava valmiita menemään nuoria kohti myös silloin, kun se edellyttää tuttujen toimintatapojen muuttamista.

Jalkautumisessa ei ole kyse vain siitä, että ammattilainen vaihtaa työskentelypaikkaansa. Kyse on myös siitä, että ammattilainen oppii katsomaan omaa työtään nuoren näkökulmasta.

Tämä ei ehkä aina ole helppoa. Se voi tarkoittaa työskentelyä vieraassa ympäristössä, uudenlaista yhteistyötä tai totutusta poikkeavia tapoja kohdata nuoria. Juuri siksi sitä kannattaa kokeilla.