Paniikkihäiriö
Jos paniikkikohtaukset toistuvat ja haittaavat elämää, kyseessä voi olla paniikkihäiriö. Paniikkihäiriötä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä, ja apuna voidaan käyttää omahoito-ohjelmaa.
Paniikkihäiriö kehittyy huoliajatusten noidankehänä
Ensimmäinen paniikkikohtaus voi olla järkyttävä kokemus, ja sen toistumista haluaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Sen jälkeen huomio voi alkaa suuntautua korostuneesti kehon tuntemuksiin. Pienikin sydämen sykkeen nousu tai huimauksen tunne tulkitaan helposti merkiksi uudesta kohtauksesta.
Pelkoajatusten noidankehässä fyysinen oire herättää huoliajatuksia, ja huoliajatukset käynnistävät adrenaliinin tuotannon voimistaen fyysisiä oireita. Voimistuneet fyysiset oireet pahentavat huoliajatuksia, ja niiden voimistava vaikutus voi yltyä paniikiksi.
Paniikkikohtauksen välttely alkaa kaventaa elämää
Paniikkikohtauksen kokenut voi alkaa vältellä paikkoja ja tilanteita, joissa kohtauksia on aiemmin tullut, kuten julkisia kulkuvälineitä, kauppoja tai koulua. Välttely voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja sosiaalista eristyneisyyttä sekä vaikeuttaa hyvinvointia edistävien elintapojen ylläpitämistä.
Välttely voi helpottaa hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se ylläpitää pelkoa ja kaventaa elämää. Monille paniikkihäiriötä sairastaville kehittyy myös julkisten paikkojen pelko. Pahimmillaan sairastunut ei uskalla uusien kohtausten pelossa poistua kotoa enää lainkaan.
Apua terveydenhuollosta
Toistuviin paniikkikohtauksiin apua löytyy omasta terveydenhuollosta. Erityisesti jos kohtauksia tulee useita lyhyen ajan kuluessa, on hyvä hakeutua ammattiavun pariin. Lääkärin arviossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tilanne voidaan kartoittaa ja sulkea pois muun muassa fyysiset sairaudet.
Mielenterveyden ammattilaisen tarjoaman keskusteluavun tavoitteena on vähentää kohtauksiin liittyvää huolta ja ennaltaehkäistä niitä. Eniten tutkimusnäyttöä on kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian (KBT) vaikuttavuudesta. Yksilöterapian lisäksi paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ryhmäterapialla tai etänä verkkoterapialla.
Paniikkihäiriötä voi hoitaa myös masennuslääkkeillä, joiden on osoitettu ehkäisevän paniikkikohtauksia.
Mielenterveystalossa on paniikin omahoito-ohjelma, jonka voi tehdä omatoimisesti tai osana ammattilaisen tarjoamaa hoitoa.
Mielenterveystalon paniikin omahoito-ohjelmaan (avautuu uudelle välilehdelle)
Paniikkihäiriötä voi lievittää omalla toiminnalla huolehtimalla monipuolisesti omasta tai läheisen hyvinvoinnista: unesta, palautumisesta ja rentoutumisesta, ulkoilusta ja liikunnasta, päihteettömistä elämäntavoista.
Paniikkihäiriötä lievittää myös läheisten myötätuntoinen tuki ja ymmärrys siitä, missä paniikkikohtauksissa on kyse.
Oireita laukaiseviin tekijöihin, kuten työpaikka- tai koulukiusaamiseen ja muuhun stressiin, tulee puuttua aktiivisesti. Laajemmin yhteiskunnassa ahdistuneisuushäiriöiden riskiä voidaan vähentää vahvistamalla mielenterveystaitoja kouluissa, opiskelupaikoissa ja työpaikoilla.
Paniikkihäiriön hoidossa puretaan välttelyä ja altistutaan pelottaville tilanteille
Paniikkihäiriön psykoterapiahoidon tavoitteena on purkaa välttelyä ja vähentää paniikin pelkoa asteittaisen altistumisen kautta.
Hoidossa ihminen harjoittelee kohtaamaan sekä kehon tuntemuksia että tilanteita, joita hän pelkää. Muutoksen tulee perustua omaan motivaatioon ja edetä askel kerrallaan.
- Ennen altistumista lisätään ymmärrystä siitä, mistä paniikissa on kyse ja miksi välttely pahentaa paniikkia.
- Altistumista ei voi pakottaa. Pakotettuna altistuminen voi pahimmillaan synnyttää ihmiselle uusia epäonnistumisen kokemuksia ja pahentaa pelkoa. Sen sijaan yhteinen ja rauhallisessa tahdissa etevä harjoittelu tuottaa todennäköisesti onnistumisen tunteen ja motivoi jatkamaan.
- Osana hoitoa vähennetään paniikkihäiriöön liittyvää häpeää. Häiriötä sairastava usein häpeää vahvasti voimakkaita ja vaikeasti kontrolloitavia oireitaan. Tilanteeseen on tärkeää tuoda ymmärrystä siitä, että kyseessä on hermostollinen reaktio, joka ei ole omaa syytä.
- Hoidossa työstetään myös katastrofaalisia tulkintoja: mitä oikeastaan pelkään paniikkikohtauksessa tapahtuvan ja kuinka todennäköistä se on? Tyypillinen katastrofitulkinta on esimerkiksi se, että toiset tuomitsevat kohtauksen saaneen, vaikka paniikkikohtaus voi todellisuudessa herättää toisissa myötätuntoa.
- Hoidossa pyritään rohkaisemaan käyttämään arkisia keinoja säädellä ylivirittynyttä hermostoa, kuten kuntoliikuntaa, hengitys- ja maadoitusharjoituksia ja stressin vähentämistä.
- Hoidon osana rohkaistaan kokeilemaan kofeiinin, nikotiinin ja alkoholin käytön vähentämistä.
- Keskeinen hoidon lähtökohta ymmärtävä ja myötätuntoinen suhtautuminen, myös sairastuneen lähipiiriltä.
Paniikkihäiriöstä on kyse, kun paniikkikohtauksia sekä niihin liittyvää huolestuneisuutta tai tilanteiden välttelyä esiintyy vähintään kuukauden ajan ja jos paniikkikohtaukset toistuvat ja haittaavat elämää.
Paniikkihäiriötä esiintyy 2–5 prosentilla väestöstä jossakin elämän vaiheessa. Se on naisilla noin kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä, ja sitä esiintyy enemmän nuorilla ja keski-ikäisillä kuin iäkkäillä.
Paniikkihäiriön taustalta löytyy monia syitä
Paniikkihäiriölle on monia syitä, eikä kaikkia tunneta. Monella on samanaikaisesti jokin toinen ahdistuneisuus- tai mielialahäiriö, masennusta tai päihdeongelmia.
Häiriön alkamiseen liittyy usein suuria ja stressaavaksi koettuja muutoksia varhaisessa aikuisiässä. Myös perintötekijät voivat altistaa paniikkikohtauksille, ja paniikkihäiriötä voi esiintyä suvuittain.
Kasvuympäristön kielteiset tapahtumat ja muut vakavat, traumaattiset kokemukset altistavat paniikkihäiriölle. Esimerkiksi pakolaisilla on riski sairastua muita useammin paniikkihäiriöön. Huumeiden ja alkoholin käyttö voi johtaa paniikkihäiriön puhkeamiseen.