Itsemurhaan liittyy paljon virheellisiä myyttejä

Ihmisen, joka ei ole joutunut kohtaamaan itsemurhakriisiä, voi olla vaikea ymmärtää, kuinka joku toinen voi päätyä niin peruuttamattomaan tekoon. Siksi itsemurhaa usein pyritään tekemään ymmärrettäväksi myyttien avulla. Kuten monimutkaisissa asioissa yleensä, on itsemurhan selittäminen yksinkertaistamalla hyvin vaikeaa. Myytit siirtävät tahattomasti väärää tietoa eteenpäin, ja siksi niitä on tärkeä kitkeä.

Myytti 1: Henkilö, joka käyttäytyy itsetuhoisesta, on päättänyt kuolla

Tarua. Itsetuhoinen mielentila on usein ambivalentti: elää vai kuolla? Mielentila voi vaihtua nopeasti, ja siksi oikealla hetkellä tarjottu henkinen tuki voi estää itsemurhan.

Myytti 2: Itsemurhasta puhuminen lisää itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä

Tarua. Kasvokkain puhuminen itsemurha-ajatuksista EI lisää itsemurha-aikeita tai itsemurhariskiä, päinvastoin. Avoin puhe auttaa itsemurhaa harkitsevaa näkemään muita, turvallisia vaihtoehtoja ja lisää selviytymiskeinoja vaikeassa tilanteessa. Jos henkilö puhuu itsemurhasta, asia pitäisi ottaa vakavasti ja auttaa tarvittaessa hakemaan apua.

Myytti 3: Ihmiset, jotka puhuvat itsemurhasta, eivät yritä itsemurhaa

Tarua. Suurin osa itsetuhoisista henkilöistä kertoi tai vihjaili itsemurha-ajatuksistaan ennen itsemurhaa. Siksi on tärkeää ottaa itsemurha-ajatukset vakavasti, kuunnella ja rohkaista hakemaan apua.

Myytti 4: Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen

Tarua. Itsemurhariski on usein kohonnut vain tilapäisesti ja sen ilmeneminen on tilannekohtaista. Vaikka itsemurha-ajatukset saattavat palata takaisin, ne eivät ole pysyviä. Itsemurha-ajatuksista kärsineet voivat elää pitkän elämän.

Myytit ovat osittain tiedostettuja ja osin tiedostamattomia heijastumia alitajunnastamme ja uskomuksistamme. On tärkeää tiedostaa virheelliset myytit, etteivät ne ohjaa toimintaamme ja asenteitamme vahingolliseen suuntaan.

TEKSTI: MARENA KUKKONEN