Lapsella on oikeus elää turvallista elämää kriisistä huolimatta
Sota Ukrainassa herättää monenlaisia tunteita niin lapsissa, nuorissa kuin aikuisissakin. On luonnollista, että olo voi olla pelokas, ahdistunut, surullinen tai vihainen. Huoli läheisistä ja selviytymisestä sekä yhtäkkiä muuttuneesta elämäntilanteesta ja arjesta kuormittaa. Tämä kaikki voi tuntua nyt erityisen raskaalta. Pienin askelin päivästä toiseen eteneminen, avun tarjoaminen tai sen vastaanottaminen, arjen rutiinien rakentaminen ja niistä kiinni pitäminen tukee jaksamista ja selviytymistä.
Syli ja yhdessäolo rauhoittavat lasta
Kriisitilanteessa lapsi tarvitsee turvallisuuden tunteen vahvistamista. Syli, läheisyys ja yhdessäolo ovat konkreettisia tapoja osoittaa lapselle, että hän on turvassa. Lasta on tärkeä suojata uutiskuvilta ja muilta sotaan liittyviltä materiaaleilta. On tärkeää, että aikuisilla on keskinäistä tukea uutisista keskusteluun tai ammattiapua kriisin käsittelyyn. Tarvittaessa lapsen kanssa voi jutella lyhyesti sotaan liittyvistä uutisfaktoista, jotta lapsen mielikuvitus ei täytä mieltä askarruttavia aukkoja. Pelottavilta yksityiskohdilta on tärkeä suojata lasta ja pysyä itse mahdollisimman rauhallisena.
Lapselle oman läheisen ja tutun aikuisen seura on kriisissä tärkeintä, mutta ammattiapua on tarjolla myös lapsille. Arkinen huolenpito koostuu läheisyyden ohella lapsen perustarpeisiin vastaamisesta, kuten ruuasta, levosta, mahdollisuudesta leikkiä kavereiden kanssa ja tutustua uusiin kavereihin päiväkodissa tai koulussa. On tärkeää rohkaista lasta muiden lasten pariin. Yhteiset touhut toisten lasten kanssa onnistuvat myös ilman yhteistä kieltä.
Mikä auttaa lasta kriisissä?
- Syli, läheisyys
- Yhdessäolo aikuisen tai perheen kanssa
- Rauhallinen keskustelu
- Lapsen suojeleminen pelottavilta asioilta
- Arjen rutiinit ja huolenpito: uni, ruoka, kaverisuhteet, leikit
- Vapaus ilmaista kaikenlaisia tunteita juttelun lisäksi esim. piirtämällä tai kirjoittamalla
- Tarvittaessa ammattiapu
Kansallisuus tai äidinkieli eivät oikeuta huonoon kohteluun
On tärkeää jutella lapsen kanssa, että hänellä ei ole mitään tekemistä tämän sodan kanssa. Jos joku loukkaa tai kiusaa, se on ehdottoman väärin ja siitä on heti kerrottava aikuiselle. Kansallisuus tai äidinkieli eivät oikeuta minkäänlaiseen huonoon kohteluun. On tärkeää kuulostella lasta. Kysellä kuulumisia päivittäin ja rohkaista kertomaan kaikenlaisista tuntemuksista. Varsinkin jos lapsesta on tuntunut surulliselta tai pelokkaalta, jos hän on ollut yksinäinen tai vailla tukea. Lapselle voi sanoa, että kaikkien ympärillä olevien aikuisten tärkein tehtävä on tarjota lapselle turvallista ja välittävää huolenpitoa kaikissa kohtaamisissa niin päiväkodissa, koulussa, leikkipuistossa, harrastuksissa, kaupassa kuin bussipysäkillä.
Miten tukea lasta, jos hän pelkää tai kohtaa vihapuhetta?
- Kerro, että lapsella ei ole mitään tekemistä sodan kanssa.
- Jos lasta kiusataan, rohkaise kertomaan siitä heti aikuiselle.
- Aikuisen tehtävä on pitää huolta, että lapsen ei tarvitse pelätä.
- Kysele lapsesi kuulumisia päivittäin. Jakakaa myös arjen iloisia ja hyviä asioita.
