Siirry sisältöön

Ukrainan kriisi voi herättää sotamuistot

Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi nostaa mieleen omat kokemukset sodasta. Jos tilanne ahdistaa, on hyvä jakaa ajatuksiaan läheisten kanssa ja muistuttaa itseään, että Suomeen ei kohdistu uhkaa.

Miten toimia, jos mieleen nousee sotamuistoja?

  • suhtaudu hyväksyvästi mieleen nouseviin tunteisiin ja anna itsellesi lupa käydä asioita uudestaan läpi
  • jatka omia arjen askareita itsestäsi ja läheisistäsi huolehtien
  • rajoita uutisten seuraamistasi, 1-2 kertaa päivässä riittää
  • muistuta itseäsi, että sinun perspektiivisi antaa muillekin viisautta tähän hetkeen
  • palauta mieleesi myös rauhan solmimisen ja jälleenrakennuksen toiveikkuus: yhteiskunnallinen vakaus ja luottamus rakentuvat pikkuhiljaa
  • luo itsellesi uskoa siihen, että sotatilanteessa ihmisten välillä yleinen solidaarisuus lisääntyy: kaikista pidetään huolta
  • jaa kokemuksia ylisukupolvisesti: kerro lapsille ja lapsenlapsille, miten aiemmat sukupolvet ovat selviytyneet
  • huomaa, että yhteiskunta on toisenlainen kuin ennen. Kaikkien sukupolvien suojana on nykyään monenlaisia turvaverkkoja.

Vanhempi ikäpolvi Suomessa muistaa hyvin, mitä sota merkitsi oman perheen, kylän, maan kannalta. Sama tilanne on ihmisillä, jotka ovat kokeneet sotaa muualla maailmassa. Sodan traumatisoivat vaikutukset kulkevat perheissä usein sukupolvelta toiselle. Suomessa vasta nuoremmat ikäluokat ovat saaneet elää vapaampana näiltä vaikutuksilta.

Sodan todistaminen lähialueella voi aiheuttaa voimakkaamman reaktion kuin sodat kauempana sekä nostaa luonnollisesti kysymyksiä ja huolia myös oman maan turvallisuudesta.

Sota on aina traumatisoivaa sen kokeneelle. Vuosikymmentenkin jälkeen mielessä voivat aktivoitua sen aiheuttamat pelon ja kauhun tunteet. On luonnollista, että ihminen käy mielessään uudelleen läpi kokemaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kuin aikaisemmin tapahtumahetkellä. On tärkeää hyväksyä mieleen nousevat tunteet ja antaa itselleen lupa käydä asioita uudestaan läpi. Toisaalta voi tietoisesti suunnata mieltään toisaalle tekemällä jotain itselle mieluisaa, kuten lähtemällä pienelle kävelylle tai soittamalla läheiselle. Omaan arkeen kuuluvia askareita kannattaa jatkaa itsestään ja läheisistään huolehtien.

Kokemus antaa viisautta tähän hetkeen

Sotaa nähneiden kokemukset luovat myös vahvan perspektiivin tähän hetkeen, mikä tuo viisautta asioihin suhtautumiseen. Sodan aikaiset sukupolvet ovat kokeneet sodan ohella rauhan solmimisen ja jälleenrakennuksen ajan toiveikkuuden. He ovat olleet rakentamassa yhteiskunnallista vakautta ja luottamusta siitä, että kaikista pidetään huolta. Tämän muistaminen auttaa palauttamaan uskoa tulevaisuuteen, kun huoli nousee.

Huoli nuoremmista sukupolvista

Enemmän kuin omista hankalista muistoista, sodan kokeneet sukupolvet voivat olla huolissaan lastensa ja lastenlastensa turvallisuudesta ja pelätä, että he joutuisivat kokemaan sodan kauhuja. Tilanne voi tarjota luonnollisen mahdollisuuden ylisukupolviseen kokemusten vaihtoon: miten aiemmat sukupolvet ovat selviytyneet ja minkälainen turvaverkko tänä päivänä on kaikkien sukupolvien suojana.

On hyvä kertoa läheisilleen syntyneestä huolesta ja yhdessä etsiä keinoja mielen rauhoittamiseen esimerkiksi rajoittamalla liian tiivistä sotauutisten seurantaa, palauttamalla mieleen faktoja oman yhteiskunnan toimintakyvystä kaikissa olosuhteissa ja pidättäytymällä liiallisesta spekulaatiosta.

Nuoren polven kiinnostus kantaa

On tärkeää, että nuori polvi osoittaa mielenkiintoa isovanhempien kokemusta kohtaan. Nuori voi esimerkiksi peilata omaa nuoruuttaan rauhan ajan Suomessa kasvaneena sekä kertoa isovanhemmalle sitä kautta syntyneestä luottamuksesta toisiin ja yhteiskuntaan. Isovanhempia huojentaa tietää, että lapset ja lastenlapset kokevat olevansa turvassa.

Jos tilanne ahdistaa, älä jää yksin.

Sivua muokattu 8.3.2022


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: