Tunnetaidot ja mielekäs toiminta auttavat ympäristöahdistukseen

Mutta mikä avuksi? Kokosimme kahdeksan askelta ympäristöahdistuksen lievittämiseksi.

1. Muista, että ympäristöahdistus ei ole sairaus

Ahdistus paitsi tuntuu pahalta, myös lamauttaa enemmän tai vähemmän arjen toimintakykyä. Ilmasto- tai ympäristöahdistus ei ole kuitenkaan sairaus, joka pitäisi poistaa tai hoitaa, vaan ymmärrettävä reaktio vaikeiden ympäristötuhojen ja -uhkien edessä.

Ympäristöahdistus on mahdollista muuttaa voimavaraksi, kun pääsee askelen eteenpäin. Moni ympäristön puolesta aktivoitunut on kertonut kärsineensä ensin ympäristöahdistuksesta. Esimerkiksi ruotsalainen ilmastovaikuttaja Greta Thunberg on kertonut omasta prosessistaan ympäristöahdistuneesta aktivistiksi.

2. Huomioi sekä tunteet että toiminta

Mikäli toiminta korostuu ympäristöahdistuksen ratkaisukeinona, ja tunteet unohtuvat toiminnan kustannuksella, ahdistus ei välttämättä lievity. Jos ympäristötuhoihin ja -uhkiin liittyen esiintyy vaikeita tunteita, ne tarvitsevat myös huomiota, kohtaamista ja kuuntelemista. Tässä tarvitaan sekä tunteiden käsittelyä ja mahdollisesti omien tunnetaitojen kehittämistä että aktiivisuutta ja toimintamahdollisuuksien kartoittamista.

3. Hyväksy kaikki esiin nousevat tunteet

Tunnetaidot, tunnemyönteisyys, tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen kuuluvat keskeisesti osaksi mielenterveystaitoja. Nämä samat asiat pätevät ympäristöahdistukseen. Ympäristötuhoihin liittyen erityisesti nimettömät ja kohtaamattomat vaikeat tunteet synnyttävät ahdistusta. Kun tunteita alkaa tutkiskella, ahdistuksen alta paljastuu koko joukko erilaisia, aiemmin nimeämättömiä tunteita.

Joidenkin tunteiden näkemisestä kielteisinä ja joidenkin myönteisinä ei ole tässä yhteydessä hyötyä. Tunnemyönteisyys tarkoittaa lähtökohtaisesti hyväksyvää ja arvostavaa asennetta kaikenlaisia esiin nousevia tunteita kohtaan. Perinteisesti negatiivisina pidetyt tunteet, kuten suuttumus ja suru voivat toimia ihmismielessä rakentavana voimana, mikäli ne kanavoituvat mielekkääksi toiminnaksi ja motivaatioksi.

Mikäli välttelystä ja torjunnastakin uskaltautuu kohtaamaan niin vaikeita asioita kuin omia tunteita, pääsee askelen kohti hyväksymistä.

4. Uskaltaudu tunteisiin, vaikeisiinkin

Tunteisiin uskaltautuminen liittyy niiden hyväksymiseen. Se tarkoittaa paitsi tunteiden huomaamista, tunnistamista ja nimeämistä, myös niiden kokemista ja ilmaisemista.

Ympäristötuhoihin liittyy esimerkiksi paljon nimeämätöntä surua. Kun suruun uskaltautuu, ajan myötä vapautuu voimavaroja. Pelon tai häpeän kanssa tarvitaan myös tunnistamista ja kohtaamista, samoin suuttumuksen, vihan ja turhautumisen.

Myös riittämättömyys on tuttu tunne monelle ympäristöhuolta tuntevalle. Kohtaamalla riittämättömyys se voi muuttua keskeneräisyyden hyväksymiseksi.

5. Muista, että rakentava toivo ei ole toiveajattelua

Toiveajattelu on eri asia kuin rakentava toivo. Toiveajattelu tarkoittaa tilanteen näkemistä tosiseikkoja parempana. Vaikka tämä voi auttaa sietämään ahdistusta hetkellisesti, se ei auta kohti ekologisesti kestävää tulevaisuutta eikä tue mielenterveyttä. Kuten ylioptimismi, se voi johtaa helposti pettymyksiin.

Rakentava toivo tarkoittaa sitä, että tekee voitavansa vaikeidenkin asioiden puolesta. Eri elämäntilanteissa tämä voi tarkoittaa erilaisia asioita.

6. Kartoita omia toimintamahdollisuuksia

Merkityksettömyyden tunne voi muuttua mielekkyyden kokemuksiksi, kun alkaa etsiä ratkaisuja ongelmiin ja kartoittaa itselle sopivia toimintamuotoja. Oikeudenmukaisuuden puolesta toimiminen on yksi mielekkyyttä tuottavista asioista.

Ympäristöä auttavien toimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi voi kysyä itseltään esimerkiksi:

• Mitä voin itse tehdä ympäristötuhojen tai -uhkien lievittämiseksi?
• Mitkä ovat oman ja läheisteni arjen tekoja ja toimintaa?
• Millainen toiminta sopii tällä hetkellä omaan elämäntilanteeseeni ja aikatauluihini?

Sosiaalisesta mediasta ja internetistä löytyy paljon tietoa erilaisesta toiminnasta, oma-avusta sekä oma-apumateriaaleista.

7. Hae tukea toisilta, toimi yhdessä

Hakeudu ryhmiin jossa puhutaan sinua vaivaavista asioista. Sosiaalisen median kautta löytyy erilaisia ryhmiä ja tapahtumia asian liepeiltä. Muista myös ympäristöahdistusta suoranaisesti käsittelevät ryhmät, toisilta saatu vertaistuki sekä vertaistuen tarjoaminen toisille.

Yhteistoimintaan liittyen voi kysyä itseltään:

• Mitä voin tehdä itse, mitä haluaisin tehdä mieluummin yhdessä toisten kanssa?
• Mitkä ovat minulle tässä elämäntilanteessa mahdollisia yhdessä toimimisen paikkoja ja foorumeita?

Yhteisen toiminnan bonus on, että se auttaa näkemään ongelmia eri näkökulmista; eri ihmisten kanssa keskustellessa saa perspektiiviä ja ideoita, joita ei välttämättä olisi tullut itse ajatelleeksi.

8. Älä tee välillä mitään!

Ongelmistakin on hyvä pitää taukoja. Toimintaan ryhtyessä kannattaa muistaa terveelliset rutiinit ja varata aikaa myös palautumiselle ja levolle.

On hyvä muistaa, että myös ajoittainen passiivinen oleilu ja tekemättömyys, paitsi lataavat kehon ja mielen akkuja, antavat luonnonkin hengähtää ja ovat suoranaisia ilmastotekoja!

Teksti ja kuva: Ellen Tuomaala