Siirry sisältöön

Aina oikeita sanoja ei ole. Sairauden tai vaikean menetyksen kohdanneen tila voi olla sellainen, että ihan sama, mitä ihmiselle sanoo, hän kokee sanat vääriksi. Hän haluaisi vain, että asiat olisivat kuten ennen.

Sanoja tärkeämpää on, että annetaan toiselle tilaa ja että lähellä oleva olisi läsnä. Jos lohduttaja on niin kipsissä, että häntä on tuettava ja kannateltava, hänestä ei ole tukijaksi.

Tilannetta ei pitäisi mitätöidä, eikä yrittää ratkaista liian nopeasti, vaan malttaa antaa sen olla. Lohduttajan ei pidä hoitaa alta pois omaa ahdistustaan.

Surua ei voi pyyhkiä pois toisen silmistä, vaikka laulussa niin väitetäänkin. Kyse on tukemisesta ja läsnäolosta.

Kehon kielikin on tärkeä. Joskus sanoja ei tarvitakaan.

Toisen tuki on korvaamattoman tärkeää

Joskus meidän voi olla vaikeaa kohdata ihmisiä, jotka kokevat menetyksiä ja koettelemuksia. Pelkäämme, että häiritsemme tai ettemme osaa lähestyä oikein, sanoa oikeita asioita tai tehdä oikeita tekoja. Lohduttaminen voi tuntua niin vaikealta, että välttelemme surevan tai vaikeassa elämäntilanteessa elävän seuraa. Toisen tuki on kuitenkin korvaamattoman tärkeää vaikeina aikoina! Ota yhteyttä, tarjoa aikaasi ja yhdessäoloa.

Tarjoa tukea läheiselle, ystävälle, työtoverille, sukulaiselle, naapurille, joka on sairastunut tai menettänyt läheisensä. Kriisissä ihminen tarvitsee kuuntelijaa ja tunteen siitä, ettei hän ole yksin. Joskus toinen ei pysty ottamaan tukea heti vastaan. Jatka kuitenkin tuen tarjoamista. Ota yhteyttä useamman kerran, kysy ja osoita kiinnostusta.

Kuunteleminen on tärkeintä.

Kriisejä ja surua itse kokenut voi muistella itsekseen, mikä lievitti omaa tuskaa. Kerro, että haluat kuunnella ja että kestät voimakkaatkin tunneilmaisut.