Suru tuntuu mielessä ja kehossa

Useimpia tunteita koetaan paitsi mielessä, myös konkreettisesti kehossa. Suru ei ole tästä poikkeus.

Suru voidaan joskus ymmärtää mielensisäiseksi tunnekokemukseksi. Keho ja mieli eivät kuitenkaan toimi toisistaan erillään. Suru on vahvasti kehollista.

Millaisia surun keholliset reaktiot ovat? Mitä ne tarkoittavat fysiologisesti? Miten menetyksen keskellä keholliselle kokemukselle voi antaa tilaa? 

Surun yksilölliset kehokokemukset

Surun ja menetyksen keholliset reaktiot ovat erilaisia eri ihmisillä. Voi olla, että keho ei toimi entiseen tapaan. Sydän voi hakata, hengitys voi olla pinnallista tai olla väsynyt ja uupunut olo.

Sureva ihminen voi kokea myös: 

• lihaskipuja ja jännityksiä 
• levottomuutta tai ylivireyttä
• hengitysvaikeutta, painoa rintakehässä
• vatsaoireita tai muutoksia ruokahalussa 
• turtumusta ja poissaolon tunnetta. 

Reaktiot liittyvät surun aiheuttamaan stressireaktioon elimistössä ja elintoimintojen kuormittumiseen. Stressireaktiossa sydän lyö tiheämmin ja aivojen hapen- ja energiantarve kasvaa. Aistinelimiin ja suuriin lihaksiin suuntautuva verenkierto vilkastuu.

Sympaattisen hermoston ylivireys vaikeuttaa palautumista

Fysiologisesti kyse on sympaattisen hermoston aktivoitumisesta. Menetys, ja erityisesti traumaattinen menetys, aktivoi autonomista hermostoa, joka säätelee kehon automaattisia toimintoja: sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta.

Voimakkaasti surevan keho–mieli voi siirtyä selviytymistilaan. Siinä vireystila muuttuu ylivalppaudeksi ja palautuminen vaikeutuu. Hormonitoiminta muuttuu, kun vireyttä lisäävä noradrenaliinin sekä stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin pitoisuudet kasvavat.

Keholliset reaktiot eivät ole merkki siitä, että sureva ei selviä tai että jokin olisi rikki. Ne ovat hermoston tapa reagoida stressiin ja turvattomuuteen.

Kehon reaktiot voivat jatkua, vaikka ajatukset olisivat jo asettuneet. Toisaalta kehon rauhoittuminen voi tukea surun käsittelyä ja antaa mielessä tilaa vähitellen tapahtuville muutoksille. 

Luopumisen tunnemyrskyn rajut tunteet

Terveystieteiden tohtori Helena Erjanti on kuvannut tutkimuksessaan luopumiseen ja suruun liittyviä tunteita käsitteillä luopumisen tunnemyrsky ja elimistön kapina.

Tunnemyrskyyn kuuluu rajuja tunteita, kuten vihaa, tuskaa, syyllisyyttä ja pelkoa, mutta myös syvää alakuloa ihmisen joutuessa luopumaan rakastamastaan ihmisestä tai asiasta. 

Erjantin mukaan surussa elimistö kapinoi fyysisillä kokemuksilla ja psykosomaattisilla tuntemuksilla. Sureva voi kokea, että koko keho ja elimistö nousevat vastustamaan luopumista. 

Miten surevaa kehoa ja mieltä voi rauhoittaa? 

Kuormittavaa surua voi käsitellä huomioimalla kehollisia kokemuksia ja tuntemuksia, hoivaamalla itseä sekä vastaanottamalla hoivaa.  

Näin rauhoitat surevaa kehoa ja mieltä:

1. Huolehdi perustarpeista: unesta, ravinnosta, levosta ja liikunnasta.

2. Tunnista tunteita ja anna niille tilaa nousta esiin. Tunteiden kirjo voi vaihdella itkusta nauruun ja vihasta rakkauteen. Myös tunnemyrskyn voimakkaita ja äärimmäisiä tunteita voi esiintyä. Lohdutetuksi tukeminen ja lohduttaminen ovat osa tunteiden huomioimista. 

3. Muista rauhoittavan kosketuksen voima. Välittävä kosketus rauhoittaa, vapauttaa tunteita, tyynnyttää ja ankkuroi nykyhetkeen. Itseään voi halata, heijata ja silittää hyväksyvästi. Rauhoittavaa kosketusta voi saada läheisiltä, mutta myös erilaisista kehoterapioista.

4. Älä jää surun kanssa yksin, jaa sitä myös puhumalla. Puhuminen tekee itselle ja toisille näkyväksi omaa oloa ja tunteita. Se auttaa tulemaan kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen ja lisää itseymmärrystä.  

5. Hakeudu vertaistuen pariin. Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden jakaa tunteita, ajatuksia ja kokemuksia toisten menetyksen kokeneiden kanssa. Se lievittää yksin jäämisen tunnetta ja lisää ymmärrystä. Linkki vertaistukeen >>>

Fysiologisella tasolla parasympaattinen hermosto vastaa kehon rauhoittumisesta ja kuormituksesta palautumisesta. Verenkiertoon vapautuu mielihyvähormoneja oksitosiinia ja endorfiineja.  Rauhoittuessa stressihormonien taso laskee, jännitys lievittyy, neste- ja verenkierto lisääntyy, immuniteetti ja ruokahalu vahvistuu ja ylivireinen mieli rauhoittuu.

Lähteet

Erjanti Helena & Paunonen-Ilmonen Marita: Suru ja surevat. Surevien hoitotyön perusteet. Werner Söderströn osakeyhtiö. Helsinki 2004.

Lahti Tuuli (toim.): Suru. Duodecim. Helsinki 2020.

Rotschild Babette & Rand Marjorie L.: Apua Auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Traumaterapiakeskus 2010.

Lehtonen Hannele: Lopputyö Psykofyysisen psykoterapian perusteet. Kouluttajayhteisö Psykofyysinen psykoterapia ry, Turun kesäyliopisto 2021.

van der Kolk Bessel: Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas elämä Oy 2017.