Kun jokainen on oman työnsä paras asiantuntija
Ohjelmistoyritys Vincitissä on periaate, että henkilöstö voi keskittyä olennaiseen eli työntekoon. Työntekijöille on annettu paitsi vapautta ja vastuuta, myös yksityiselämän tukea ja etuja. Yritykselle on sadellut vuosien mittaan kotimaisia ja kansainvälisiä parhaan työpaikan palkintoja.
Aamulla puoli yhdeksän aikaan käyttöliittymä- ja graafinen suunnittelija Jukka Hietamäki lukitsee polkupyöränsä Vincit Oy:n takapihalle.
Sisällä hissin peilistä katsoo hikinen ja pörröhiuksinen mies. Niinpä Jukka heittää repun viiden henkilön tiimityöhuoneesensa ja lähtee suihkuun. Pyöräilysortsit vaihtuvat farkkusortseihin. Sen jälkeen maistuu kahvi. Työkavereiden kanssa jutusteltuaan Jukka katsoo sähköpostinsa.
Työn alla on ajanvarausjärjestelmä isolle terveydenhuollon yritykselle. Käyttöliittymäsuunnittelijan pitää miettiä esimerkiksi kätevää pääsyä tietylle lääkärille tai nopeaa ajanvarausta akuuteissa tilanteissa.
Jukka käy lyhyen palaverin projektin vetäjän kanssa. He katsovat, mitä kesäloman aikana on tapahtunut, aikataulua ja etenemistä.
Vincitissä on toimitusjohtajan lisäksi myynti-, kehitys- ja henkilöstöjohtaja. Väliportaan johtoa ei ole. Projektin vetäjät nimetään vain kutakin toimeksiantoa varten huolehtimaan projektikokonaisuuden onnistumisesta. He pitävät huolta myös siitä, että työntekijöillä on kaikki hyvin ja ovat yhteydessä asiakkaisiin. Projektin vetäjät eivät ole pysyvää ammattikuntaa. Jokainen voi ilmoittaa halukkuudesta tehtävään.
Työtavat valitaan itse
Jukka pitää yrityksen johtoa helposti lähestyttävänä ja työtapoja joustavina.
”Tuntuu, että mielipiteitäni kuunnellaan.”
”Saan tehdä työni ja laatia aikatauluni kuten itselleni parhaiten sopii. Työaika on seitsemän ja puoli tuntia päivässä. Voin pitää lomat haluamaani aikaan, kunhan se ei haittaa toisten työtä tai projektien valmistumista. Palkatonta lomaakin saa.”
”Joskus töitä kasautuu, kun eri projektien kiireiset vaiheet osuvat päällekkäin. Silloin pitää järjestellä omaa aikataulua uudelleen. Jos se ei auta, voi neuvotella projektin jäsenten kanssa töiden järjestelystä – ja tietysti myös asiakkaan kanssa.”
”Teen jonkin verran etätyötä, kun ei ole asiakaspalavereita tai on omia asioita hoidettavana, mutta mieluiten olen työkavereiden kanssa. Porukka tuo uusia ideoita, kommentteja ja sparrausta. Tiimi on ammattitaitoinen, pystymme hyvin tekemään asioita yhdessä ja viemään hankkeita eteenpäin. Kaverit ovat intohimoisia. Kyräilyä tai kateutta ei ole.”
Jukka kuuluu pysyvään tiimiin, jossa suunnitellaan käyttökokemuksia ja ulkoasua. Sen jäsenet osallistuvat eri projekteihin.
”Alkuvuodesta tein töitä puhelinsovellusten parissa. Teen tuotteesta kauniin ja helposti käytettävän, jota varten haastatellaan asiakkaita ja kuunnellaan heidän tarpeitaan.”
”Vastuu projektien etenemisestä on työntekijöillä. Toimintatavat voi luoda itse, kukaan ei puutu niihin. Tehtävien kirjo ohjelmistoissa on laaja aina robottitietojen tarkkailusta sairaaloiden potilasmonitoreihin.”
Työnteon lomassa Jukka säätää sähköpöytänsä seisomiskorkeudelle.
”Jokainen voi täydentää työvälinetarpeitaan listalle verkossa. Keväällä saimme kollegan kanssa sähköpöydät. Edullisempia tavaroita saa ostaa itse ja toimittaa laskun johdolle.”
Henkilöstön mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli työntekoon näkyy myös terveydenhuollossa. Kaikki terveyspalvelut ovat ilmaisia. Alakerrassa on pieni virkistyssali, mutta vaativamman kuntoilun pariin pääsee läheiseen liikuntayritykseen. Lisäksi kerran kuukaudessa saa 20 euron virikesetelin.
Jukka oikaisee välillä selkänsä työkavereiden kanssa sisustettuun olonurkkaukseen, jossa on itämaisia mattoja, pari säkkituolia ja kaatopaikalle menossa ollut nahkasohva.
”Käytän virike- ja lounasseteleitä sekä kuntosalia, ja tarkoitus on mennä hierontaan.”
Tieto liikkuu monilla kanavilla
Suomalaisissa yrityksissä moititaan usein huonoa tiedonkulkua. Vincitissä tiedon liikkumiseen on luotu useita tapoja.
”Meillä on sisäinen Facebook, jossa puhutaan työ- ja vapaa-ajan asioista ja kehutaan työkavereita. Skypeä käytetään chattiin. Kerran kuukaudessa kokoonnutaan aamupalalle, jossa keskustellaan avoimesti firman asioista. Kuukausittain on myös saunailta. Teambuildning-seminaari pidetään vuosittain, tänä vuonna se oli Kööpenhaminassa.”
Kolmelta iltapäivällä Jukka suunnistaa myyntipalaveriin. Siellä katsotaan, mitä tulevia projekteja kukin voi ja ehtii tehdä.
”Edustan tiimiäni niin, että osaamme sitten ennakoida ja aikatauluttaa työtämme.”
Palaverin jälkeen Jukka selittää, mitä virkaa kaikissa kokoushuoneissa olevilla Plannig poker -pelikorttipakoilla on. Korteissa on vain numeroita.
”Tilattu sovellus palastellaan osiin ja arvioidaan, miten kauan kunkin osion tekeminen kestää. Kun kukin työntekijä lyö numerokorttinsa pöytään, voidaan laskea keskiarvo ja arvioida koko urakan kesto.”
Onnistumisen tunne on parasta
Jukka sanoo, ettei hänellä ole mitään aikeita lähteä Vincitistä muualle. Työntekijöiden vaihtuvuus yrityksessä on muutenkin lähes olematonta.
”Olin aiemmin mainostoimistossa, mutta en kotiutunut. Täällä on taidekoulun käyneelle sopiva balanssi tekniikkaa ja visuaalisuutta. Itse työpaikan lisäksi parhaita puolia on onnistumisen tunne, eikä täällä tarvitse tehdä töitä nöyryytyspalkalla. Joka kuukausi saamme palkkaan bonusta, kaikille saman verran, erottelua ei tehdä.”
Päivä alkaa kallistua viiteen ja Jukka pukee päälle pyöräilysortseja. Avovaimo odottaa. Työkaveri on juuttunut sohvalle miettimään, miten saisi irrotettua takamuksensa lähteäkseen kohti kotia.
Kukin kuvaa oman ammatillisen unelmansa
Kun henkilöstöjohtaja, kasvatustieteiden maisteri Johanna Pystynen, oli tulossa Vincitille töihin, häntä haastatteli muun muassa kolmentoista työntekijän ryhmä, joka selvitti, olisiko Johanna sopiva heidän johtajakseen. Todettiin hyväksi.
Johanna vastaa yrityksen työkulttuurista, -hyvinvoinnista ja rekrytoinnista.
”Olen saanut vapaat kädet suunnitella työnkuvani. Haluan olla mukana myös liiketoiminnassa enkä vain siitä erillinen paperinpyörittäjä. Osallistun esimerkiksi myynnin palavereihin, joissa tehtävänäni on pitää esillä työntekijöiden tavoitteita ja auttaa kytkemään niitä projekteihin. Siten voin parhaiten auttaa ihmisten hyvinvointia.”
”Tärkein ajatus on, että työntekijät voivat viedä itselleen merkityksellisiä asioita eteenpäin ja toteuttaa itseään. Organisaatio ei tarkkoja tavoitteita aseta. Kukin on kuvannut omat ammatilliset unelmansa: joku voi haaveilla teknisestä huippuasiantuntijuudesta, toinen taas jakaa osaamistaan yrityksen ulkopuolelle. Autamme paloittelemaan tavoitteet pienempiin askeliin, jotka auttavat unelmien etenemisessä.”
”Toinen perusajatus on, että jokainen on oman työnsä paras asiantuntija ja osaa järjestää sen ilman johdon puuttumista yksityiskohtiin.”
Työ ja yksityiselämä kulkevat yhdessä
Vincitissä ei erotella työ- ja yksityiselämää.
”Perheen ja työn voi yhdistää niin kuin parhaiten sopii. Voi tehdä osa-aikatyötä tai pitää etätyöpäiviä. Jotkut ovat etätyössä esimerkiksi silloin, kun lapsi täytyy viedä aikaisin harrastuksiin. Kaikki meillä ovat pitäneet isyyslomansa. Kannustamme siihen, kuten perheen merkityksen ymmärtämiseen.”
”Kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa, se näkyy työn tuloksessa. Kattavalla työterveyshuollolla on sama tarkoitus.”
”Sairauslomalla on vuosittain vain reilu prosentti työntekijöistä. Olisi huolestuttavaa, jos sairauspoissaoloja olisi vielä vähemmän. Silloin voisi epäillä, että ollaan sairaana töissä. Työ täällä on lähinnä henkisesti kuormittavaa. Se on ajoittain hektistä – asiakkaat, tilanteet ja teknologia vaihtuvat koko ajan. Yritämme tarjota työkaluja siihen, miten eri tilanteista voi parhaiten selvitä.”
”Kun ongelmia tulee, päivittäinen kynnys nostaa niitä esiin on matala ja ne on korjattava heti. Paras asiantuntemus ratkaisuun on useimmiten työyhteisöllä ja työntekijöillä itsellään.
Johanna puhuu hiljaisesta tiedosta.
”Jos työnantaja puhuu avoimuudesta ja ongelmiin tarttumisesta, työntekijät kyllä tietävät, onko se käytännössä totta vai ei.”
Hyvinvointi koostuu eduksi tuloksessa ja työtehossa
Työnhakijat käyvät läpi monivaiheisen prosessin, jossa testataan paitsi ammatillista osaamista, mietitään myös soveltuvuutta työyhteisöön puolin ja toisin.
”Palkat ovat kilpailukykyisiä, mutta palkoilla tai etuuksilla emme väkeä houkuttele. Puolen vuoden välein tarkistamme jokaisen henkilökohtaisen palkan sen mukaan, miten hän on työssään kehittynyt. Idea ei ole, mitä täytyy tehdä, vaan mitä työssään saa aikaan. Jos olisi mahdollista, haluaisin, että palkat olisivat julkisia. Silloin kaikki voisivat nähdä, onko järjestelmä oikeudenmukainen.”
”Monet kysyvät, miten kalliiksi toimintamallimme tulee. Kustannuksemme ovat kuitenkin monessa asiassa pienemmät kuin muissa vastaavissa yrityksissä. Kun työntekijät saavat valita esimerkiksi työkalunsa, koulutuksensa ja muut järjestelyt, he tekevät paljon järkevämpiä valintoja kuin, että joku muu ne päättäisi. Hyvinvointi koituu eduksi tuloksessa ja työtehossa.”
”Samat kysymykset koskevat sitä, ettemme kontrolloi, miten vapauksia käytetään. Juuri koskaan ei ole ollut väärinkäytöksiä”, sanoo Johanna Pystynen.
”Lähdemme siitä, että ihmiset haluavat tehdä työnsä hyvin ja ovat rehellisiä. Kun työntekijöille antaa vapauden, he kantavat vastuunsa.”
Yrityksen työntekijöilleen tarjoamia etuja
- Laaja työterveyshuolto, joka sisältää myös kalliita tutkimuksia, kuten magneettikuvauksia
- Ilmainen hieronta ja kuntosali
- Jos haluaa hankkia sairastuneelle lapselle yksityisen kotihoidon, se korvataan
- Lisäkoulutuksia voi valita omien tarpeiden mukaan
- Vapaa-ajalla hankitusta ammattitaidon kehittämisestä maksetaan 20 euroa tuntia kohti, kuitenkin korkeintaan 10 tuntia kuukaudessa
- 20 euron virikeseteli kerran kuukaudessa, käy esimerkiksi kulttuuriin tai urheilutapahtumiin
- Lounasseteleistä maksetaan itse 75 prosenttia, alennus läheiseen lounasravintolaan
- Yrityksen rentoutumishuone, jossa on muun muassa eri tarkoituksiin säädettävä sähköinen hierontapöytä, shakkipelipöytä, maalaustarvikkeet, kirjallisuutta, kahvakuulia ja jumppapallo
- Jokainen hankinta työvälineistä sisustuskukkiin työtekijän valittavissa
- Mahdollisuus etätyöhön, palkattomiin lomiin ja osa-aikatyöhön
Juttu on julkaistu alunperin Mielenterveys-lehdessä 2014.
Sivua muokattu 15.9.2023
