Panu Pihkala puhuu ilmastoahdistuksen kohtaamisen puolesta
Moni suomalainen on herännyt ilmastonmuutokseen lauhojen talvien, poikkeuksellisten helteiden tai Itämeren levälauttojen vanavedessä.
Kun harvinaisia sääilmiöitä on noussut korista yhä uudestaan, ilmastonmuutos on konkretisoitunut. Mukana on seurannut ahdistus, sosiaalista ja psyykkistä kuormitusta.
”Näihin asioihin liittyy melkoisia tunnelukkoja. Esimerkiksi surutaidot ovat olleet vieraita nyky-yhteiskunnassa. Jos surua ei ole totuttu jakamaan, ympäristömenetyksistä ei osata puhua surun kautta, vaikka juuri siitä olisi tunteiden kannalta kyse.”, sanoo tutkijatohtori Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.
Ilmastonmuutoksen psykologiset vaikutukset ja siitä johtuvat ristiriidat ihmisten välillä olisi kuitenkin tärkeää huomioida.
”Syyllisyys voi hiertää sukupolvien välejä. Vanhemmat voivat kokea, että ilmastolakkoileva teini syyttää heitä, ja nuori kokee, etteivät sukulaiset ymmärrä. Nuoret perheen perustajat saattavat pohtia, onko reilua hankkia lapsia.”
Ahdistuksen alta löytyy monenlaisia tunteita
Ympäristöahdistus tarkoittaa vaikeita, ympäristöongelmista johtuvia tunteita. Siihen kuuluu myös ilmastoahdistus.
”Ahdistus on kuin kansi, jonka alta voi löytyä monenlaisia tunteita: esimerkiksi vahvaa surua, pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää”, selittää Pihkala.
”Osalla ahdistusta laukaisee median kuvaamat maailmanlaajuiset ilmiöt, osalla paikallisemmat jutut. Moni ymmärtää myös globaalin ja paikallisen keskinäisen yhteyden. Meren levälautta tai kuvat muovikasoista voivat herättää konkreettista inhoa.”
Huonojen ympäristöuutisten kierteessä ahdistukseen voi jäädä jumiin. Lisäksi tilaisuuksia puhua omista vaikeista tunteista voi olla vain vähän.
Pihkalan mukaan ympäristöahdistusta ei voi kattavasti selittää yksilön taustalla ja psyykkisellä haavoittuvuudella. Sitä esiintyy riippumatta vaikeita tunteita kokevan ihmisen elämäntilanteesta ja elämänkokemuksista. Ilmiö ei välttämättä avaudu psykoterapian ammattilaisillekaan.
”Kun eräs nuori mies kertoi psykoterapeutilleen, että ilmastomuutos ahdistaa, tämä ei ymmärtänyt ilmiötä, vaan kyseli, mikä asiakkaan lähisuhteissa oli vikana.”
Eniten ahdistuvat ympäristötuhon suoraan koskettamat
Juuri vahva luontoyhteys voi johtaa suurimpaan psyykkiseen kuormitukseen.
”Tutkimusten mukaan ympäristöahdistuksesta eniten kärsivien joukossa on niitä, joita ympäristötuhot suorimmin koskettavat: metsästäjät ja kalastajat, ympäristöaktivistit, maanviljelijät, alkuperäiskansat. Tavatonta ei ole luonnontieteilijänkään loppuun palaminen.”
”Naiset kokevat ympäristöahdistusta miehiä useammin. Myös moni lapsi ja nuori kokee ympäristöahdistusta. He hahmottavat, että kyse on heidän tulevaisuudestaan, eikä heillä ole aikuisen psyykkisiä selviytymiskeinoja. Asia on haaste myös ympäristökasvatukselle.”
Ahdistuneet nuoret ovat kuitenkin panneet toimeksi. Ilmastolakkoilevia nuoria ei voi enää väittää ympäristöväen juoneksi, ja mukana on nuoria eri taustoista.
Torjuntakin on ymmärrettävä reaktio vaikeaan asiaan
”Ahdistus voi olla terve varoitussignaali uhkasta. Lintuyhdyskuntakin alkaa kirkua, kun peto lähestyy.”
”Jos ihmistä ei yhtään ahdista lähtötilanne, parantumisennuste on huono. Mutta maahan kaatavassa, toimintakyvyn vievässä ahdistuksessa ei ole mitään tavoiteltavaa”, Pihkala muistuttaa.
”On elämänmittainen haaste kyetä elämään vaikeiden tunteiden kanssa, mutta toivottavasti toimintakyky saa kasvaa ja lisääntyä. Yksi selviytymiskeino voi olla musta huumori.”
”Torjuminen ja väistäminenkin ovat ymmärrettäviä reaktioita vaikeita asioita kohtaan. Ihmismieli pyrkii suojelemaan itseään uhkaavalta tiedolta. Yksi torjunnan äärilaita tarkoittaa ilmastonmuutoksen kieltämistä. Lievemmässä muodossa esiintyy asian vähättelyä, välttelyä arjessa, sekä haluttomuutta ottaa ilmastonmuutokseen kantaa.”
”Torjunnan purkaminen on haastavaa. Sen kyseenalaistamisesta voi seurata todella aggressiivinen reaktio. Jos torjunnasta halutaan päästä eteenpäin, tarvitaan dialogia turvallisessa tilassa, jossa ei ole kasvojen menettämisen pelkoa.”
Ryhmissä on pohdittu ahdistuksen vaikutusta arkeen ja tunteita
”Ympäristöahdistusta, niin hankalaa kuin se onkin, on mahdollista kohdata ja käsitellä”, rohkaisee Pihkala.
Helsingissä MIELI ry:n ja Lapinlahden Lähteen sekä Tampereella Tampereen ylioppilaskunnan järjestämissä ryhmissä ympäristöahdistusta on sanoitettu ja opittu ymmärtämään yhdessä toisten kanssa.
”Ryhmissä on keskusteltu ympäristöahdistuksen vaikutuksesta elämään, opittu tunnistamaan sen takaa erilaisia tunteita, on saatu uusia oivalluksia omien tunteiden yhdistymisestä ympäristöön ja luontoon.”
”Jokainen voi harjoitella käymään läpi omia tunteita, ympäristöahdistusta, ja sitä aiheuttavia tilanteita. Ahdistuksessa auttavat ennen kaikkea toiminta ja tunteiden kohtaaminen.”
Sivua muokattu 27.5.2024
