Siirry sisältöön

Raskaan sarjan vapaaehtoiset luovassa miniversumissa

Vapaaehtoiset Tuomas Karisto ja Kasper Muttonen eivät pelänneet tarttua mittavan projektiin. Kahden kaupunkiaktivistin kohtaamisesta käynnistyi Lapinlahden entisen psykiatrisen sairaalan Venetsia-rakennuksen kunnostus.
Kaksi hymyilevää nuorta miestä tiilisen ulkoseinän vieressä
Vapaaehtoiset Kasper Muttonen ja Tuomas Karisto Venetsia-rakennuksen edessä.

Jouluna 2016 Karisto ja Muttonen tutustuivat Lapinlahdessa ja pohtivat lisätilojen tarvetta. Lapinlahden päärakennuksessa käyttökelpoiset tilat olivat jo käytössä, mutta Venetsia-rakennus vieressä tyhjillään.

Tai no, ei aivan tyhjillään. Rakennus oli lattiasta kattoon täynnä romua.

Venetsia on komea, punatiilinen, kolmikerroksinen rakennus meren rannalla Lapinlahden puistossa, peräisin 1800-luvulta. Sinne oli kertynyt Helsingin sairaaloista poistettua tavaraa 1980-luvulta lähtien.

Pohdintahetken jälkeen käynnistyi armoton savotta Venetsian pelastamiseksi. Tehtävää riitti.

Ränsistyvään miljööseen pulpahteli vierailijoita

Tarina alkaa kuitenkin jo kauempaa. Karisto ja Muttonen toimivat tahoillaan kaupunkikulttuurin parissa vuosikaudet, ravistellen eloon oman onnensa nojaan jätettyjä tiloja ja hiljaisia alueita. Tuloksena syntyi muun muassa asukasaktiviteetteja Helsingin lähiöissä ja taiteilijoiden oma galleria.

Syksyllä 2014 Tuomas Karisto saapui Lapinlahteen Pro Lapinlahti -yhdistyksen sadonkorjuujuhliin. Lapinlahden alue oli jäänyt tyhjilleen 2008, kun viimeinenkin yksikkö, syömishäiriöosasto siirtyi Psykiatriakeskukseen.

Ränsistyvään historialliseen miljööseen pulpahteli hiljaiselon jälkeen ihmisiä, kuka tutkailemaan tiloja, kuka ulkoilemaan vanhassa puistossa. Moni pyöritteli mielessään ajatusta, mihin kaikkeen tyhjiä tiloja voisi käyttää.

Usealla vierailijoista oli sairaalaan henkilökohtainen suhde. Oli entisiä työntekijöitä, potilaita ja heidän läheisiään. Karistollekin Lapinlahti oli tuttu 2000-luvun alusta, kun hän oli sairaalassa potilaana. Nyt hän saapui paikalle kaupunkiaktiivina ja yhteisötaiteilijana.

Toimintaa käynnisti 2014 Lapinlahden lähde -hankkeen ohella joukko vapaaehtoisia. Muiden mukana Karisto ja Pro Lapinlahti -yhdistyksen puheenjohtaja, entisen sairaalan toimintaterapeutti Katja Liuksiala alkoivat ideoida uusia tapahtumia. Syntyi itsenäisyyspäivän tapahtuma, joulunvietto ja täydenkuun yökahvila yöhulluille. Tapahtumia järjestetään edelleen.

Kolmekymmentäkuusi tuntia putkeen

Karisto oli välillä töissä muualla, mutta tiet johtivat aina takaisin Lapinlahteen. Siellä hän on ollut mukana monessa, palkattuna ja vapaaehtoisena. Palkkatyön jaksoihinkin on mahtunut paljon vapaaehtoistyötä.

Kolmikymppinen mies nojaa kyynärvarsillaan remonttitikkaisiin iloisen mietteliäs ilme.
Tuomas Karisto

Mielenkiintoinen mustekala, jonka lonkerot ulottuvat vaikka keihin alueen toimijoihin.
Kasper Muttonen Tuomas Karistosta

– Vapputempaukseen 2015 teimme isot pinot munkkeja, mutta paikalle ei tullutkaan väkeä. Puistossa oli kuitenkin ihmisiä vapunvietossa, joten lähdin jakamaan heille munkkeja ja kertomaan samalla Lapinlahden Lähteestä, kertoo Karisto.

Aktiivit pitivät tärkeänä, että Lapinlahdesta löytyisi tapahtumien lisäksi säännöllisesti auki oleva kohtaamispaikka. Kahvila käynnistettiin 2015 kesällä vapaaehtoisvoimin.

– Kahvila oli auki joka päivä. Joku toi oman kahvinkeittimen, joku leipoi. Kahdentoista tunnin työvuorot tulivat tutuiksi, joskus seitsemän päivän putkissa. Kassaan tuli sen verran rahaa, että saatiin lisää tarvikkeita, Karisto kertoo.

Juhannustapahtumaa 2016 puuhasi viisi vapaaehtoista. Lavalla esiintyi muusikkoja eri maista, ja sauna oli lämpimänä pitkälle yöhön. Yleisöä saapui runsaat puolisentuhatta. Vuotta myöhemmin juhannustapahtuma houkutteli paikalle jo kaksinkertaisen väkijoukon.

– Yhdessä tekeminen on ollut kivaa heittäytymistä, vaikka vapaaehtoisuus onkin joskus ollut ekstremetouhua.

Yhtä soittoa pisimmän työrupeaman, kolmekymmentäkuusi tuntia putkeen Karisto teki 2017 Mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlaa varten.

– Olimme roudanneet ulos kallista äänentoistotekniikkaa, eikä sitä voinut jättää valvomatta. Nukuin yön esiintymislavalla vahtimassa laitteita. Kun heräsin aamulla, toinen silmä oli muurautunut umpeen ötökän puremasta. Samoilla silmillä alkoi urakan toinen päivä 60 hengen backstage-tarjoiluineen ja tapahtuman purkamisineen, Karisto muistelee.

”Äärivapaaehtoisuus ei mahdu normaaliin. Äärivapaaehtoinen ei sovita vapaaehtoistöitä arkeen vaan päinvastoin.
Kasper Muttonen

Tonneittain rojua ulos

Kuvataiteilija Kasper Muttonen on pitkän linjan kulttuurin sekatyömies. Työnsä ohella hän on toiminut vuosia taiteilijoiden oman Huuto-gallerian yhdistyksen hallituksessa ja puuhamiehenä.

Potrettikuva hyväntuulisesta kolmikymppisestä miehestä.
Kasper Muttonen

”Venetsia on majakka, ja Kasper majakanvartija. Hän tuntee talon joka sopen tehtyään siellä valtavan määrän työtä. Hän on taiteilija, jonka taide kiinnittyy tiloihin ja ympäristöön.”
Tuomas Karisto Kasper Muttosesta

Muttosella on kokemusta hylättyjen tilojen käyttöönotosta. Vuonna 2012 kymmenvuotisnäyttelyä varten vapaaehtoiset purkivat talkootyönä vanhan Huuto-gallerian ja rakensivat uuden Jätkänsaaren vanhaan makasiinirakennukseen näyttelyripustuksineen. Palkkaa sai vain sähkömies.

Lapinlahdessakin hän otti tilaa taiteelle ennen vuokralaisten saapumista. Hän pystytti päärakennuksen etupihalle 2014 valtavan installaation, metrien laajuisen, puisen rakennelman.

Joulun 2016 tuumaustauko johti heti välipäivinä talkoisiin. Liuksialan johdolla Lapinlahden Lähde oli jo tehnyt päätöksen Venetsian vuokraamisesta ja käyttöönotosta aiemmin. Kymmenkunta talkoolaista kartoitti täpötäydet huoneet ja alkoi siirtää roinaa alaspäin.

Muttosesta tuli työmaasta ja talkoista vastaava yhdyshenkilö. Karisto osallistui joihinkin talkoisiin.

Tyhjennys ei ollut läpihuutojuttu. Sairaaloiden loppuvarastoon oli kertynyt rojua tonneittain.

– Tavaraa oli hirveät määrät: katosta lattiaan mdf-levyä ja rakennuslevyä, kymmenittäin käytöstä poistettuja jääkaappeja ja helloja. Alakerran kulmahuoneeseen ei päässyt sisään pinottujen jääkaappien sekaan, luettelee Muttonen.

Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiö Stara korjasi suuret aukot lattioissa, ja toimitti paikalle jokusen roskalavan Lähteen lavojen lisäksi. Kuukausien ajan työväki kantoi romua ulos hiki hatussa, ja käyttökelpoista tavaraa vintille.

Haisevaa jääkaappia raahatessa syntyi ystävyys

Haastavampaakin paikattavaa löytyi. Kadonneet vesiputket oli järjestettävä takaisin. Kupariset putket olivat kadonneet Venetsian valtauksen 2015 jälkeen, kun talossa majaa pitäneet itäeurooppalaiset romanit olivat sahanneet arvometallin myyntiin. Kaupunki veti vesijohdot uudelleen taloon ja rakennutti yhden vessan, Lapinlahden Lähde teetti toisen vessan, keittiön ja lisävesipisteen.

Paskahommaakin tuli kirjaimellisesti vastaan.

– Talossa majailleet ihmiset olivat tehneet tarpeensa yläkerran lattialle, kun vessat olivat ilman putkia käyttökelvottomia. Kaavimme ulosteita irti lapiolla lattioista, joka sitten kloorattiin. Opin käyttämään romun seasta löytynyttä vahanpoistolaitetta, sen avulla lattioista saatiin hygieenisemmät, kuvaa Muttonen.

Tuomas Karisto tutustui startup-yrittäjä Jarno Alastalon kanssa maailman kenties kamalimman hajun äärellä. Kaksikon raahatessa ulos haisevaa jääkaappia syntyi ystävyys. Kaapissa oli hiirten ulosteita sekä hiirten osittain syömiä, mädäntyneitä kananmunia.

– Haisukaappi pysyi pitkään pihalla aiheuttaen järkytystä, kunnes onneksi lopulta lähti, Karisto naureskelee.

Muttonen ahkeroi Venetsiassa aamusta iltamyöhään. Hänen päivätyöaikansa oli palkallista, mutta ilta- ja yöaikaan kertyi kymmeniä prosentteja vapaaehtoistyötä. Hän valvoi ja ohjasi myös palkkatuettujen, opiskelijoiden ja pakolaisten työtä.

– Kaikki tekivät töitä motivoituneesti, oman kunnon mukaan, jotkut käsittämättömiä määriä.

Kolme miestä ripustaa värikkäitä tauluka valoisassa tilassa
Risto Ruuth, Tuomas Karisto ja Kasper Muttonen galleriahommissa.

Eräoppaita, start up ja Suomen pienin teatteri

Tyhjennyksen jälkeen päästiin remonttihommiin. Oli purettava väliseinää ja varastohyllyjä, poistettava ikkunoista suojalevyt, maalattava lattioita ja pintoja.

Venetsia avautui vuokralaisille ja toimijoille vuotta suunniteltua myöhemmin, 2017 keväällä. Helsinki-päivänä kesäkuussa avattiin Mental Museum, psykiatrisen hoidon historiasta kertova museo.

Nyt Venetsian Olohuoneessa järjestetään muun muassa luovan toiminnan ryhmiä ja peli-iltoja. Talossa pitävät majaa muun muassa residenssitaiteilijat, eräoppaat ja start up -yrittäjä.

Karisto on rakentanut Venetsiaan Suomen pienimmän huoneteatterin. Loppuvuodesta 2017 Muttonen vastasi vapaaehtoispohjalta näyttelyn ripustamisesta Venetsiaan, johon osallistui myös taiteilijana. Helmikuussa 2018 hän aloitti Lapinlahden Lähteen korjaustöiden koordinaattorina.

– Olen aina arvostanut vanhoja rakennuksia. Hienojen vanhojen miljöiden tuhoaminen on raivostuttavaa. Venetsia on kuin veistos paikallaan, vahva maamerkki. Marraskuun öinä on nyt hienoa laittaa valoja ikkunoihin, sanoo Muttonen.

Kuka? Tuomas Karisto

Asuinpaikka: Helsinki

Ammatti: Kulttuuriohjaaja, yhteisötaiteilija

Harrastukset: Kaupunkiharhailu ja kirjoittaminen

Kuka? Kasper Muttonen

Asuinpaikka: Helsinki

Ammatti: Kuvataiteilija

Harrastukset: Arkkitehtuuri ja kaupunkitilan kokeminen

Kuvat: Pia Ingberg

Tule vapaaehtoiseksi!

Tule mukaan hyvän mielen porukkaan! Rakenna, roudaa tai auta keittiössä, osallistu talkoisiin tai tapahtumajärjestelyihin. Hyvän Mielen Rakentajana toimit käytännön tehtävissä ja talkooapuna, tärkeässä roolissa.

Sivua muokattu 7.2.2024


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: