Siirry sisältöön

Satakunta tuplasi vapaaehtoisten määrän

Voimakaksikko puheenjohtaja Aino Santalähde ja projektipäällikkö Eveliina Ranki kehittävät vapaaehtoistoimintaa innolla ja sydämellä. Tuloksena on kasvava joukko monen ikäisiä tehtäväänsä sitoutuneita vapaaehtoisia.
Ryhmä iloisia ihmisiä puhaltaa saippuakuplia rivissä

Satakunnassa vapaaehtoisten määrä on saatu yli tuplaantumaan viimeisen kahden vuoden aikana. Onnistumisen taustalla on kehittämishanke, jolla jo aiemmin hyvin pyörinyt vapaaehtoistyö saatiin vielä paremmalle tasolle. Aino Santalähde ja Eveliina Ranki ovat syystäkin hankkeen tuloksiin tyytyväisiä. 

Työparin mukaan vapaaehtoisuus on koko toiminnan kivijalka. Se kantaa, kun vapaaehtoisista pidetään huolta, systeemi toimii ja kehittämistä tehdään avoimessa ilmapiirissä.  

Eveliina Ranki ja Aino Santalähde
MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n voimakaksikko Eveliina Ranki ja Aino Santalähde.

”Halusimme kasvattaa ja kehittää jo entuudestaan hyvää toimintaa, kouluttaa lisää vapaaehtoisia ja saada lisää näkyvyyttä”, summaa Eveliina Ranki hankkeen tavoitteita. 

Vapaaehtoisten määrä on kasvanut huimasti. Kahden vuoden takaisesta 18 vapaaehtoisesta on nyt hypätty 52 vapaaehtoisen tasolle. 

”Vapaaehtoisemme ovat tosi sitoutuneita ja motivoituneita. He nauttivat, että saavat tehdä työtä, joka vie mennessään. He viihtyvät ja sen huomaa”, Santalähde kiteyttää.

Satakunnassa työn pääpaino on ollut kriisiauttamisessa. Kriisipuhelimen vapaaehtoisten lisäksi nyt saadaan vapaaehtoisia myös kasvokkain tapahtuvaan tukemiseen, mikä aiemmin oli pienimuotoista. 

Näkyvyyden avulla nousuun 

Satakuntalaiset tunnistavat, että näkyvyys on ollut tärkein keino vapaaehtoistoiminnan kasvattamisessa. Yhdistys on kiertänyt aktiivisesti kouluissa, eri yhteisöissä ja tapahtumissa. Esimerkiksi Mielenterveyden ensiapu -koulutusten yhteydessä on päästy kertomaan myös vapaaehtoistoiminnasta. Yrityksiä on kontaktoitu ja heidän kanssaan on tehty yhteistyötä. 

”Kun käymme luennoimassa mielenterveydestä, saamme samalla muuta näkyvyyttä ja viestiä eteenpäin”, Ranki kertoo.

”Erilaiset tapahtumat ovat ihan avainroolissa meillä. Ollaan puhuttu lapsille, nuorille, vanhemmille, opiskelijoille, opettajille – kaikenlaisille yleisöille. Kun käymme luennoimassa mielenterveydestä, saamme samalla muuta näkyvyyttä ja viestiä eteenpäin”, Ranki kertoo. 

Aiemmasta poiketen mukaan on saatu myös nuorempia ikäryhmiä. Kun pari vuotta sitten vapaaehtoiskoulutuksiin ilmoittautui eniten eläkkeelle jääviä, nyt mukana on työikäisiä, jopa parikymppisiä. Koulutuksissa on myös enemmän miehiä. 

Yksi kanava uusien vapaaehtoisten rekrytointiin on ylitse muiden: vanha kunnon puskaradio. Viesti inspiroivasta vapaaehtoistyöstä kulkee suusta suuhun ja uusia tulee mukaan vanhojen innostamina. 

Vapaaehtoisten jaksamisesta pidetään erityisen hyvää huolta

Kriisiauttaminen on vapaaehtoistyönä poikkeuksellisen kuormittavaa. Puhelimeen vastaava henkilö kuulee rankkojakin kokemuksia, hätää ja avuntarvetta. Siksi vapaaehtoisten jaksamisesta on pidettävä erityisen hyvää huolta.

MIELI ry:n ohjeistuksen mukaan vapaaehtoisille tulee tarjota kriisipuhelun jälkeen tukea ja työnohjausta. Satakunnassa työnohjausryhmät kokoontuvat neljän viikon välein. 

”Säännöllisen työnohjauksen lisäksi vapaaehtoiset voivat koska tahansa soittaa minulle tai Ainolle ja purkaa asiakaskohtaamisessa esiin tulleet asiat. Me olemme heidän käytettävissään”, Ranki tähdentää. 

”Avoin keskustelu kaikista mahdollisista asioista on arkipäivää, jokaisena päivänä.” 

”Avoin keskustelu kaikista mahdollisista asioista on arkipäivää, jokaisena päivänä.” 

Kaikki vapaaehtoistehtäviin hakeutuvat haastatellaan, minkä jälkeen auttamistehtävissä eli tukijoina ja kriisiauttajina aloittavat jatkavat koulutukseen. Satakunnassa käytössä on peruskoulutus ja MIELI ry:n webinaarit. Lisäksi ennen varsinaista pestiä harjoitellaan tehtävässä toimimista. 

”Panostamme paljon alkuhaastatteluun, joten lähes kaikki koulutuksen käyneet päätyvät vapaaehtoistehtäviin. Vapaaehtoisemme ovat tosi sitoutuneita ja motivoituneita. He nauttivat, että saavat tehdä työtä, joka vie mennessään. He viihtyvät ja sen huomaa”, Santalähde kiteyttää. 

KUVA: EVELIINA RANKI 


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: