Satoja ihmisiä työelämään

– Nuori työtön mies sanoi haastattelussa, ettei kaipaa töihin, koska sosiaalitoimisto maksaa elämiseen tarvittavat kulut, kertoo seinäjokelaisen Woodfox Oy:n projektijohtaja Arto Mähönen. 

Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan kysyi seuraavaksi, oliko miehellä mitään unelmaa tai päämäärää. Nuori mies vastasi, että hänen unelmansa oli maastopyörä. Nyt seinäjokelaisella on sekä työpaikka että maastopyörä.

Woodfox perustettiin 2004, heti kun laki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan. Se auttaa vaikeasti työllistettäviä ja osatyökykyisiä takaisin työ­elämään. Taustalta voi löytyä niin mielen­terveys- tai päihdeongelmia, työttömyyttä kuin fyysisiä vammoja. Usein pulmat kasautuvat päällekkäin huonoksi kierteeksi. Työllistettävät ovat kuitenkin vielä parhaassa iässä, keskimäärin 35-vuotiaita.

Woodfoxin kaikki osakkeet omistaa Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys, mutta toiminta on liiketaloudellista. Kun voittoa tulee, se sijoitetaan yrityksen kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta. Woodfox on varsin kannattava yritys. Se on saanut luottoluokituksen AAA, johon yltää vain neljä prosenttia suomalaisista yrityksistä.

Tulppaa on puhkaistu

Vaikka kuulovamman kanssa elävä ihminen voi olla hyvä maalari, häntä ei välttämättä palkata töihin ilman sosiaalisen yrityksen apua.

Osatyökykyiset käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin heidät kuntoutetaan työhönvalmennuskeskus Tähtiportissa, jonka jälkeen he siirtyvät yrityksen palvelukseen. Noin puolet kuntoutettavista siirtyy sen jälkeen avoimille työmarkkinoille.

– Olemme hakeneet toimivia malleja muualta Euroopasta. Suomessa työmarkkinoille pääsyssä on osatyökykyisille iso tulppa. Meidän kauttamme kuitenkin satoja ihmisiä on päässyt työn syrjään kiinni, sanoo toimitusjohtaja Timo Haapoja.

”Kuntoutusvaiheessa kukin voi tehdä voimilleen sopivaa työaikaa. Työn määrää voi nostaa oman jaksamisen mukaan, omassa tahdissa.”

– Yritys vuokraa työntekijöitä muun muassa siivoukseen, kiinteistöhuoltoon, remontointiin, puuseppä- ja metallitöihin. Työntekijät ovat meidän palkkalistoillamme, saavat työehto­sopimuksen mukaista palkkaa ja muut lakisääteiset edut, kun vuokraaja maksaa vain tehdystä työstä. Kun he ovat vuokrauksen kautta saaneet näyttää kykynsä, usein asiakasyritys rekrytoi heidät.

– Kuntoutusvaiheessa kukin voi tehdä voimilleen sopivaa työaikaa. Työn määrää voi nostaa oman jaksamisen mukaan, omassa tahdissa.

Mähönen muistelee vuosien varrella kohtaamiaan ennakkoluuloja. Vuosia sitten joku kysyi, miten kuuro nainen voisi maalata seinää. Nyt puhelin puhelin piippaa tiheästi ja soittaja haluaa samanlaista aitaa tai siivousta kuin Woodfox on naapurillekin tehnyt.

Miksi pappi ryhtyy papiksi?

– Meillä on yhteistyörekisterissä kolmisen sataa yritystä, kymmenen vuoden aikana luottamukselle rakennetussa verkostossa. Aina silloin tällöin ystävyyssuhdekin on ollut koetuksella. Olenko sanojeni mittainen, kun suosittelen mielestäni hyvää työntekijää?

– On hyvä muistaa, että emme tarjoa kuitenkaan suojatyöpaikkoja, vaan enemmänkin vastaamme läpivirtauksesta työmarkkinoille.

– Toki pitkänteisyyttä tarvitaan. Välillä työntekijä menee kuvainnollisesti portaita ylös tasanteelle ja sitten putoaakin alas, eli ei esimerkiksi ilmesty työpaikalle. Mutta tuen avulla hän pääsee taas kiipeämään raput ylös.

Työntekijöitä on nyt seitsemäntoista. Osa heistä halutaan pitää Woodfoxissa tekemässä muun muassa puusepäntöitä, kuten varastoja, jätekatoksia ja leikkimökkejä.
Mähönen sanoo, että koko toiminnan tavoite on yhteisen hyvän tavoitteleminen.

– Miksi pappi ryhtyy papiksi? Tämä on samalla tavalla kutsumustyö. Palkinto tulee siitä, kun ihmiset työllistyvät, vaikka ovat osatyökykyisiä, Haapoja täydentää.

– Taloudelliset tuet eivät ole kannustin, verrattuna tavallisiin yrityksiin ovat nykyään lähes olemattomat.

Pelkääjästä rohkeaksi

Veera Kankaanpää, 28, tekee vastaavan siistijän töitä. Hän on ollut töissä Woodfoxissa viime vuodesta alkaen, kuntouttavan työtoiminnan jälkeen. Parhaillaan hänellä on perehdytettävänä uusi siistijä. Hän käy siivoamassa koteja ja toimistoja.

– Olin maatilan vanhin lapsi ja totuin kantamaan vastuuta muista. Lukiossa olin kympin oppilas, mutta en tiennyt, mihin ammattiin ryhtyisin. Kävin talouskoulun, kansalaisopiston ja opiskelin Turun yliopistossa.

– Itsenäinen elämä ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan niin kuin kuvittelin. Aikuistumisvaiheessa tuli ongelmia, vaadin itseltäni liikaa enkä saanut mistään apua tai tukea, muistelee Kankaanpää.

– Elämästä katosi mielekkyys, tuli ahdistusta, itkuisuutta, aloin pelätä sosiaalisia tilanteita ja vieraita paikkoja. Työvoimatoimistosta minut ohjattiin Tähtiporttiin kuntoutukseen, mutta siellä ei ollut riittävästi haasteita. Woodfoxiin tultuani sain itseluottamusta, ihmiset olivat mukavia ja kaikki lähti sujumaan. Yritys on ollut riittävän turvallinen ja olen selvinnyt tilanteista, jotka aluksi kauhistuttivat.

– Kannan nyt itse vastuuta aikatauluista, koordinoin töitä ja keskustelen markkinoinnista. Tulevaisuuden haave on asiakaspalvelu esimerkiksi ravintolassa tai hotellissa.

Työ on ollut onnenpotku

Woodfoxin puun tuoksuisessa teollisuushallissa Jan Riihioja, 42, maalaa varastorakennuksen punasävyisiä peltikattoja. Aikaisemmin Jan oli kiinteistönhoitajana ja robottihitsarina terveyskeskuksessa, mutta työpaikka meni, kun Seinänäjoen terveyskeskus yhdistettiin keskussairaalaan.

– Mitään töitä ei etsimisestä huolimatta löytynyt ja päivät alkoivat mennä kaljoitteluksi. Oluen juonti lisääntyi koko ajan. Joskus otin kavereiden kanssa, mutta useimmiten yksin. Mallasjuomaa alkoi mennä korillinen päivässä. Lopulta en pystynyt nukkumaan ja sain unettomuuteen lääkkeitä.

– Ystäväni ymmärsi tilanteen ja pyysi minua tutustumaan Tähtiporttiin. Siellä oli tekemistä ja uusia kavereita. Kahdeksan kuukauden kuntoutuksen jälkeen, tämän vuoden alussa siirryin Woodfoxiin töihin.

– Tunnen olevani parempi ihminen, koska olen aina halunnut tehdä töitä. Nyt saan myös vastuuta firman kehittämisessä.

Mähönen istuu pöydän toisella puolella ja sanoo Janin olevan niin hyvä työntekijä, että he eivät halua päästää häntä yrityksestä pois.

Laipeilla laman jälkeen

Ajamme vielä kierrokselle Seinäjoen rivitaloalueelle. Siellä Kari Nissinen, 52, asentaa kattohuopaa ovien kattolaipeisiin. Kari oli Atrialla 13 vuotta töissä. Siellä hän laittoi kananmunia koneeseen. Kun 1990-luvun alun lama alkoi, irtisanomiset tulivat myös elintarviketeollisuuteen. Kari ehti olla lopulta kymmenen vuotta työttömänä.

– Vuonna 2007 tulin Woodfoxiin. Työ täällä on minulle sopivaa ja mukavaa. Harrastan kävelyä, tietotekniikkaa ja elektroniikkaa. Töissä saan toteuttaa itseäni eri tavalla. Käsillä tekeminen ja sen jäljen näkeminen on mahtavaa, kehuu Nissinen.

TEKSTI: PÄIVI RAJAMÄKI

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 3/2015

Sivua muokattu 15.9.2023