”Suomessa olen alkanut rakastaa ihmisiä ja ajatella tulevaisuutta”
Kun Youssef Asad Alkhatib herää aamulla, hän avaa ensimmäisenä puhelimensa. Ruudulla näkyy joka aamu isältä tullut viesti ”Huomenta, huomenta!”.
”Siitä tulee energiaa ja hyvä mieli, että tiedän perheen olevan hyvässä paikassa. Turvassa.”, Alkhatib sanoo vaivattomalla suomen kielellä ja hörppää kahvia.
Vaikka Alkhatibin ajatukset ovat usein Syyriassa, hän asuu Helsingissä. Neljä vuotta sitten Suomeen tulleen Alkhatibin elämässä on tapahtunut viime kuukausina asioita, joista hän ei osannut aikaisemmin edes haaveilla. Hän pääsi kesällä Teatterikorkeakouluun historian ensimmäisenä maahanmuuttajana ja näyttelee nyt pääroolia Ylen Sekasin-sarjan kolmannella tuotantokaudella.
”Ennen itkin, kun näin kuolleita ja verta. Kun pääsin kouluun, itkin ilosta. Se tuntuu niin erilaiselta. Kyynelten makukin on aivan eri”, Alkhatib sanoo.
Yksin Turkkiin 300 dollaria taskussa
Alkhatib oli 10-vuotias, kun Syyriassa alkoi sisällissota. Kun terroristijärjestö Isis valloitti hänen kotikaupunkinsa Palmyranin muutamia vuosia myöhemmin, kaupungissa ei ollut sähköä, internetiä, ei musiikkia, ei televisiota, ei vapautta sanoa mielipidettä. Välillä oli sota, välillä rauhallisempaa, mutta Alkhatib ehti nähdä kaikkea, aivan liikaa. Pelottavat muistikuvat palaavat kotikadulle, jossa kansalaisille näytettiin raa’asti, että virheisiin ei ole varaa. Muuten seurauksena saattoi olla miekalla irrotettu pää, jolla pelataan jalkapalloa.
”Vaikka olen kokemusten takia vahvempi kuin ennen, mun sydän meni rikki.”
Oli kaksi vaihtoehtoa: rukoilla tai ryhtyä äärimuslimiksi ja mennä armeijaan. Isä ei halunnut poikaa armeijaan, vaan ilmoitti eräänä päivä, että oli pakattava tavarat. Alkhatib lähetettiin 15-vuotiaana yksin Turkkiin taskussaan 300 dollaria. Miten kauan sillä olisi pärjättävä, siitä ei ollut tietoa. Vanhemmat ja kaksi siskoa jäivät Syyriaan, kaksi vanhempaa veljeä olivat jo Ruotsissa.
”Silloin lapsuuteni ovi meni kiinni. En ole elänyt teinielämää ollenkaan.”
Kreikkalaisessa vankilassa ”aivot flippasi”
Parin kuukauden jälkeen Youssef päätyi Kreikkaan, jossa hän teki muun muassa töitä siivoojana ammattilaisteatterissa ja odotti, mikä olisi hänen seuraava sijoituspaikkansa. Alkhatib haki YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta kiintiöpakolaispaikkaa Euroopasta ja toivoi, että pääsisi Saksaan. Siellä olisi ainakin ystäviä. Kun suurlähetystö ilmoitti, että paikka olisi Suomesta, Alkhatib kysyi, onko se kaupunki Saksassa. Tämä ei ole vitsi, hänelle sanottiin.
”Avasin google mapsin ja zoomasin, missä Suomi on. Katoin, että Suomessa on kesällä 18 astetta. Mietin vaan, millanen talvi on.”
”Sanoin, etten mee Suomeen. Kun suurlähetystöstä soitettiin uudestaan, laitoin luurin kiinni ja vaihdoin numeron, ettei ne soittaisi enää.”
Alkhatib yritti kaksi kertaa pakoon Kreikasta, ensin salakuljettajan kanssa ja sitten väärennetyllä passilla. Molemmat yritykset päätyivät vankilaan.
”Joka päivä sanoin niille, että mulla on oikeus päästä Suomeen. Huusin, että jos ette päästä mua, tapan itseni.”
Vaikka Alkhatib sanoo osin provosoineensa, hänestä myös tuntui silloin, että ”aivot flippasi”.
Vankilasta päästyään Alkhatib haki sijoituspaikkaa uudestaan yhdeksästä Euroopan maasta. Taas vastaus oli Suomi. Maaliskuussa 2017 Youssef katsoi lentokoneen ikkunasta ”mustavalkoista maata” ja hämmentyi. Eikö Suomessa ole mitään värejä?
Siinä hetkessä Alkhatib kuitenkin tiesi, mitä haluaa.
”Samantien kun sain Suomen energiasta jotain itseeni, tiesin, että haluan näytellä. Sanoin Migrin haastattelussakin, että en voi elää tässä maassa, jos en voi olla näyttelijä.”
Ensimmäinen rooli Kansallisteatterissa
Alkhatib asettui Siuntion vastaanottokeskukseen. Ensimmäisenä päivänä hän lähetti sähköpostia 15 helsinkiläiselle teatterille. Toisena päivänä hän matkusti Helsinkiin etsimään teattereita. Facebookissa Alkhatib lähestyi löytämiään kontakteja lyhyellä viestillä: Olen Youssef, 16 vuotta. Haluan olla näyttelijä. Voisitko auttaa minua?
”Kun joku kysyi CV:tä, googlasin, mitä se tarkoittaa. En mä tiennyt silloin mistään mitään.”
Ensimmäinen viesti, mikä poiki Alkhatibille roolin, oli Kansallisteatterista. Ohjaaja Jussi Lehtosen ohjaama Toinen koti -näytelmä tehtiin yhteistyössä pakolaistaustaisten ihmisen kanssa. Alkhatib on näytellyt myös Ylioppilasteatterissa ja syyrialaisen teatteriryhmä Nafasin esityksissä. Lisäksi hänellä on ollut rooli mm. Teemu Nikin suvaitsevaisuutta käsittelevässä Nimby-elokuvassa. Niin ikään Nikin ohjaama Sekasin toi Youssefille ensimmäisen pääosaroolin tv-sarjassa.
Näytteleminen on elämä ja kuolema
Näytteleminen on Alkhatibille ”koko elämä”. Hän sanoo olevansa kuin hevonen, joka ei silmälapuiltaan näe sivuille. On vain yksi tie ja se vie teatteriin.
”Aina, kun pääsen teatteriin, kaikki paha sisältä lähtee pois. Teatteri on mun rakkaus, elämä, kaikki, kuolema. Iso kiitos teatteri!”, Alkhatib sanoo kädet levällään.
Siksi pääsy Teatterikorkeakouluun oli Youssefille unelmien täyttymys. Hän pyrki kouluun kaksi kertaa aikaisemmin. Ensin tie päättyi peruskoulun puuttumiseen, toisella kertaa suomen kielen liian alhaiseen tasoon. Kun tänä kesänä tiedot valituista tuli, Alkhatib heräsi kavereiden puheluun.
”Sä pääsit sisään, ne huusi. Mä ajattelin, että ei voi olla totta, ne vitsailee.”
”Avun pyytäminen ei ole huono juttu”
Teatterin kautta Alkhatib on saanut myös suomalaisia ystäviä. Rasismia hän kokenut vain vähän. Joku joskus huuteli, että hänen vaatteensa on ostettu suomalaisten verorahoilla. Toinen käski painua takaisin kotimaahan. Tällaiset kommentit Youssef antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
”En anna niille mitään huomiota, en jätä niitä sisälle.”
Elokuussa julkaistu Sekasin-sarjan 3. tuotantokausi sijoittuu vastaanottokeskukseen. Sarja käsittelee maahanmuuttajien Suomeen asettumista, rasismia ja myös sitä, kun turvapaikanhakijan mieli murtuu. Se perustuu tositarinoihin, joita on kerätty haastattelemalla entisiä ja nykyisiä turvapaikanhakijoilta sekä vastaanottokeskuksessa töissä olleita. Myös Alkhatibin näyttelemä Omar kohtaa sarjassa monia rankkoja asioita, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Alkhatib ei itse pelkäisi soittaa Kriisipuhelimeen tai chatata, jos tarvitsisi keskusteluapua. Hän on kuullut, että moni on saanut apua Sekasin-chatista ja Kriisipuhelimesta.
”Meillä kaikilla on joskus mielen ongelmia. Avun pyytäminen ei oo ollenkaan huono juttu.”
Entä Suomi? Miltä Suomi tuntuu tänään?
Alkhatib on hetken hiljaa. Sitten hän kertoo, että Syyrian koettelemusten jälkeen elämä on rauhallista. Hän piirtää käsillään ilmaan ison ympyrän ja sanoo, että ennen elämässä oli niin paljon pahaa. Sitten hän piirtää taas ison ympyrän ja siihen keskelle pienen pisteen. Suomessa ongelmat tuntuvat pisteen kokoisilta, ei ole mitään niin vakavaa. Suomi on muuttanut myös tavan ajatella.
”Olen alkanut rakastamaan ihmisiä. Syyriassa en rakastanut ihmisiä, koska näin niin paljon pahaa. Täällä mä voin luottaa ihmisiin ja ihmiset luottaa muhun. Nyt myös näen, että mulla on ihana tulevaisuus.”
Sivua muokattu 15.9.2023