Väitöskirjatutkija Anna Lehtonen: ”Hyvää mieltä, vähemmän hiiltä!”
”Taisin olla niitä pioneeriahdistujia,” toteaa Anna Lehtonen, kun kyselen hänen väitöskirjan aiheen valinnastaan. Lehtosen väitös ”Ilmastokasvatus ja draama” käsittelee luovia ja ryhmälähtöisiä menetelmiä ympäristökasvatuksessa.
”Oma taustani on ympäristöjärjestöissä, jossa muiden ahdistuneiden joukossa tunsin tuskaa ylikulutuksesta ja hiilijalanjäljestä. Nyt ajattelen, että on löydettävä ne positiiviset voimavarat, jotka pysäyttävät meidät ”, Lehtonen sanoo.
”Siksi tulisi hiilijalanjäljen sijaan puhuakin hiilikädenjäljestä ja näin miettiä enemmän sitä, mitä minä voin konkreettisesti tehdä sen sijaan, että mietimme, mitä jätämme joka tapauksessa jälkeemme.”
Anna Lehtonen työskentelee opettajana espoolaisessa alakoulussa ja antaa osuvan ympäristötekovertauksen koulumaailmasta: ”Ei ole järkeä, että lapsille yritetään väkisin syöttää pahanmakuista kasvisruokaa. Ennemmin pitäisi miettiä sitä, minne se paha ruoka sitten laitetaan tai miten asiaan voi vaikuttaa.”
Opettajan työnsä ja väitöskirjan tekemisen lisäksi Lehtosella riittää energiaa toimia draamaohjaajana. Hän ohjaa työpajoja, joissa käsitellään ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita. Pajoissa on mahdollista työstää ja jakaa luovien menetelmien kautta omia kokemuksia ja ajatuksia.
Draamatyöpajat ovat avoimia kaikille, jotka kokevat ilmastoahdistusta ja voivat olla hyödyksi erityisesti niille, jotka kohtaavat ilmastoahdistukseen liittyviä kysymyksiä esimerkiksi lasten tai nuorten kanssa.
Ilmastosuru. Mikä on sen vastatunne? Ilo siitä, miten paljon voimme tehdä yhdessä.
”Ensin työpajassa keskustellaan tunteista ja kokemuksista. Olennaista on jakaa niitä yhdessä ja pohtia, mistä ne syntyvät, mitä tarpeita niiden taustalla on ja miten me niihin reagoimme. Sen jälkeen voidaan tehdä niistä patsaita, runoja tai vaikka performanssia. Kehollisilla harjoituksilla vahvistetaan ilmastoteoista löytyvää iloa ja voimaantumista ja toisaalta voidaan käsitellä myös maailman menon seuraamiseen liittyviä ahdistuksen tai epätoivon kokemuksia.”
Ensi vuonna Lehtonen on mukana järjestämässä Teatteri ILMI Ö:n kanssa teemaan liittyvää festivaaliakin.
”Hyvää mieltä, vähemmän hiiltä”
Lehtonen näkee mielenterveydellä ja ympäristöllä hyvinkin paljon yhtymäkohtia. Tasapainoinen ja hyvinvoiva elämä ei synny ylikuluttamalla. Kulutus lisää kiirettä, ajanhallintaongelmia ja stressiä. Onni ja ilo arjessa löytyvät oikeasti läheltä yhdessä kokien.
”Ensimmäiseksi meidän aikuisten tulisi miettiä, mitä mieltä itse olemme ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisemisen mahdollisuuksista. Lasten ja nuorten huoli näistä asioista on ymmärrettävää ja lapsia kannattaa kuunnella. Itse korostaisin sitä, mitä voimme tehdä yhdessä vähentääksemme päästöjä ja vaikuttaaksemme asioihin. Lapsilla on usein fiksuja ajatuksia, joiden edistämisessä vanhempi voi auttaa.”
”Tärkeää olisi säilyttää herkkyys, lapsen kysymyksille. Kehottaisin välttämään myös hyssyttelyä ja keskustelemaan myös vaikeista asioista. Pelottelu ja maailmanloppuvisioiden maalaileminen on myös turhaa.”
”Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava. homman on muututtava. Tällä hetkellä me suomalaiset kulutamme noin neljän maapallon verran, vaikka meillä on vain yksi. ”
Hiilikädenjälkikalenteri kohti kesää
Tammikuussa
UNI JA LEPO: Keskustellaan rentoutumisen ja nukkumisen tärkeydestä. Millaisia rentoutumiskeinoja on olemassa? Millaisia keinoja meillä on vaikuttaa unen ja palautumisen laatuun? (liikunta, ravinto jne.) Onnellisuuden kannalta on tärkeä pysähtyä miettimään, mikä on meille tärkeää? Mihin meillä on kiire? Kuinka hallitsemme aikaa? Mitä voisimme tehdä ja ostaa vähemmän?
Helmikuussa
RAVINTO JA RUOKAILU: kokkaillaan yhdessä lähiruokaa, joka kuormittaa mahdollisimman vähän ympäristöä. Keskustellaan ravintoasioista ja ruoan lähteistä. Katetaan pöytä kutsuvaksi ja pysähdytään ruoan äärelle yhdessä.
Maaliskuussa
IHMISSUHTEET JA TUNTEET: Puhutaan tunteista ja kokemuksista liittyen ilmastonmuutokseen. Sanoitetaan yhdessä niitä ja ollaan kanssatuntijoita lasten mukana. Kerrotaan, ettei ole ihme, jos jotkin asiat suututtavat, kun ne suututtavat aikuisiakin. Sen jälkeen voidaan miettiä yhdessä, mitä me voisimme tehdä? Voisimmeko ehdottaa jotain toimenpiteitä tehtäväksi naapurustossa? päiväkodissa? koulussa?
Huhtikuussa
HARRASTUKSET JA LUOVUUS: Mietitään, mitä kaikkea voi tehdä itse ostamatta kaupasta. Voidaan leikkiä ”uutta maailmaa”: kerätään kotoa jämäasioita: (sukkia, nappeja, tilkkuja, rikkinäiset vaatteet) ja päätetään, että resurssit ovat nyt tässä nämä. Mitä näistä saisimme aikaan?
ARVOT JA PÄIVITTÄISET VALINNAT ELÄMÄN ERI YMPÄRISTÖISSÄ: Puhutaan välittämisestä välinpitämättömyyden sijaan. Välitetään esineistä ja ihmisistä, joita meillä on. Korjataan ja paikataan niitä. Mietitään myös, miten voisimme ilahduttaa toisiamme?
Toukokuussa
LIIKUNTA JA LIIKKUMINEN: Mennään metsään, kävellään rannalla ja käydään ihailemassa peltomaisemaa. Kävellään ja pyöräillään, vältetään turhaa autolla ajamista. Pohditaan ihmisen luontosuhdetta, kuinka me olemme osa luontoa ja luonto osa meitä. Kysytään, miten minä voin ja miten luonto minussa voi?
Muualla verkossa
Sivua muokattu 15.9.2023