Siirry sisältöön

Perinteinen mieskäsitys ja palvelujen naisvaltaisuus esteinä avun hakemiselle

MIELI ry:n kyselyn mukaan miehistä kolme neljästä tunnistaa olleensa tilanteessa, jolloin olisi pitänyt hakea apua, mutta ei ole sitä tehnyt. Erityisasiantuntija Jukka Valkonen yllättyi, miten vahvasti miehisyyteen liittyvät arvot ja normit nousivat esille vastauksissa.

MIELI ry keräsi syksyllä 2021 kyselyn avulla tietoa siitä, mikä miesten avun hakemista mielenterveyden haasteisiin estää ja mikä kynnystä voisi madaltaa. Miehiltä kysyttiin myös, mihin asiaan he olisivat tarvinneet apua ja millaisia keinoja heillä on tällä hetkellä purkaa pahaa oloaan. Anonyymiin verkkokyselyyn vastattiin yli 2000 kertaa. Vastaajista 90 % oli miehiä: yli puolet 30-59-vuotiaita, neljäsosa alle 30-vuotiaita ja viidesosa yli 60-vuotiaita.

”Vastaajien suuri määrä yllätti ja kertoo miesten valmiudesta ja halukkuudesta tarttua mielenterveyden teemaan. On nähtävissä jonkinlainen kulttuurinen muutos, että näin iso joukko miehiä on valmis kertomaan omista kokemuksistaan”, MIELI ry:n erityisasiantuntija ja miesten kokemuksia masennuksesta tutkinut Jukka Valkonen sanoo.

Erityisasiantuntija Jukka Valkonen on tutkinut miesten kokemuksia masennuksesta ja kirjoittanut kirjan Mies ja masennus. Kuvat: Viivi Virtanen

Eniten apua tarvittaisiin ahdistuneisuuteen

Erityisesti miehet olisivat tarvinneet apua pahaan oloon ja ahdistuneisuuteen. Lähes 70 % valitsi sen yhdeksi vaihtoehdoksi monivalintakysymyksessä. Seuraavaksi eniten valintoja saivat masentuneisuus ja kolmantena parisuhdeongelmat ja yksinäisyys. Reilu neljännes olisi tarvinnut tukea myös itsetuhoisten ajatusten käsittelyyn. Päihteiden vuoksi apua toivoi reilu kymmenes vastaajista.

Miehet hakevat merkittävästi vähemmän apua mielenterveysongelmiinsa kuin naiset. Esimerkiksi MIELI ry:n Kriisipuhelimeen soittavista vain joka kolmas on mies. Kyselyyn vastanneista kolmella neljästä on ollut elämässään tilanteita, jolloin olisi pitänyt hakea apua, mutta ei ole syystä tai toisesta sitä tehnyt.

”Miehet eivät välttämättä sairasta tai koe mielenterveysongelmia vähemmän kuin naiset. Kyse on enemmänkin monien miesten omaksumista käyttäytymis- ja ajattelutavoista kuin terveyseroista”, Valkonen summaa.

Pelkoa, ettei tule miehenä ymmärretyksi

Kyselyn mukaan syitä olla hakematta apua olivat mm. tietämättömyys palveluista, voimavarojen puute sekä pelko miehisyyden kyseenalaistumisesta. Useiden vastanneiden avun hakemista estivät myös mielenterveyteen liittyvä stigma sekä käsitys siitä, että oireiden pitäisi olla vakavampia. Monet nostivat esiin palveluihin liittyviä asioita, kuten pitkät jonot, terapian korkea hinta sekä huonot kokemukset palveluista. Joillekin palvelujen naisvaltaisuus aiheutti pelkoa siitä, että ei tule miehenä ymmärretyksi.

”Se tekisi helpompaa miehille, että olisi enemmän miestyöntekijöitä mielenterveysaloilla. Myös se auttaisi, että olisi enemmän miehille suunnattua keskusteluapua ja puhuttaisiin enemmän miesten ongelmista”, eräs mies kommentoi.

Valkosen mielestä yllättävää on, että vastauksissa esiin nousivat edelleen perinteiset miehisyyteen liittyvät arvot ja normit.

”Vaikka eletään kulttuurisesti monimuotoisemmassa yhteiskunnassa kuin ennen, perinteinen mieskuva ei ole kadonnut. Moni kommentoi, ettei itse ajattele vallitsevan mieskäsityksen mukaisesti, mutta tunnistaa sen kulttuurisesta ympäristöstään, kavereistaan sekä median ja muun yhteiskunnan keskustelusta”, Valkonen kuvaa.

Miehet haluavat tietoa mielenterveyspalveluista

Miehisyyden vaatimukset nousivat esiin myös kysyttäessä, mikä avun hakemisen kynnystä madaltaisi. Monen miehen toiveissa on stigman poistaminen mielenterveyden ongelmien ympäriltä sekä yleisen asenneilmapiirin muutos siitä, että myös mies voi olla heikko.

”Unohdetaan kaikki tyhmät tosimies ei itke- tai vaikka läpi harmaankiven -ajatukset. Silloin, kun apua tarvitsee, niin ei ole heikkoutta sitä myöntää”, eräs vastaajista tiivistää.

Lisäksi toivottiin avun vastaanottamisen normalisointia sekä lisää tietoa erilaisista miehille kohdistetuista mielenterveyspalveluista. Nykyistä terveysviestintää kritisoitiin siitä, että se on kohdistettu naisille tai näkee miehet vain tietyssä valossa.

”Vaikka neuvoloissa olisi muitakin vaihtoehtoja miehille kuin Älä lyö tai Apua alkoholiin, esimerkiksi Täällä myös miehille apua”, ehdottaa yksi vastaajista.

”Voi olla ahdistavaa mennä paikkaan, jossa viestit näyttävät miehen oletusarvoisesti pahantekijänä, kuten Älä juo -tyyppiset julisteet. Positiivisen mieskuvan kautta viesti voi olla helpompi ottaa vastaan”, Valkonen sanoo.

Lukuisat vastaajat mainitsivat myös palvelujen heikon saatavuuden. Moni mies haluaa apua jonottamatta ja ilman odottelua.

”Avun vastaanottamista helpottaisi, että palvelut saisi samasta paikasta. Se tuntui myös usein tärkeältä, ettei tarvitsisi aloittaa oman tarinan kertomista aina alusta”, Valkonen sanoo.

Konkreettisia neuvoja ja vertaistarinoita

Miesten vastauksissa oli hyvin konkreettisia ehdotuksia avun hakemisen ensimmäisen askeleen helpottamiseksi: rautalangasta väännetyt ohjeet, miten hakea apua tai paikka, johon voi kävellä sisään itselle sopivana aikana ja anonyyminä.

”Ajan varaaminen esimerkiksi psykologille tai terapeutille nostaa kynnystä, sillä joudun pohtimaan liikaa kysymystä, miksi haen apua”, mies kertoo.

Joku ehdotti myös kunnan sivuilta löytyvää Tarvitsen apua -linkkiä, jotta avun pyytäminen olisi ”yhden painalluksen takana”.

Moni kaipasi vertaistarinoita julkisuuden henkilöiden omakohtaisista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista tai toisaalta sitä, että kavereiden kesken kyseltäisiin, onko kaikki hyvin.

”On hienoa, että mielenterveyttä ei nähty vain päänsisäisenä asiana vaan tunnistettiin sen yhteys ihmissuhteisiin, kuten perheeseen tai siihen, mitä odotuksia miehenä asetetaan kavereiden kesken tai työelämässä. Moni hahmottaa, että mindfullnessin lisäksi täytyy myös opetella suhtautumaan itsensä ulkopuolella oleviin asioihin omaa hyvinvointia tukevalla tavalla”, Valkonen sanoo.

”Suojaa rakkaimpasi, hae apua itsellesi -tyyppinen ajatus”, ehdottaa yksi vastaajista.

Liikunta helpottaa monien oireita

Kysyttäessä onko haettu tuki ollut ammattiapua, vertaistukea, puhelin- ja verkkoapua vai jotain muuta vastaajista lähes kaikki eli 95% valitsivat ammattiavun yhdeksi vaihtoehdoksi.

”Leimaavuuden takia ammattilaiselle puhuminen voi tuntua joskus turvallisemmalta kuin läheiselle tai kavereille kertominen”, Valkonen sanoo.

Kaverille puhuminen on monelle kuitenkin merkittävä tapa keventää mieltä. Kysyttäessä millaisia keinoja miehillä on tällä hetkellä purkaa pahaa oloaan, liki puolet valitsi monivalintakysymyksessä puhumisen kaverin kanssa. Eniten eli yli puolet valinnoista pahan olon purkamiseen sai liikunta, mikä on Valkosen mielestä hyvä vinkki myös palvelujärjestelemälle.

”Liikunta helpottaa tutkitusti mielenterveyden ongelmista johtuvia oireita, mutta on myös tärkeä suojatekijä. Voisiko yhdessä tehdä jotain, minkä lomassa puhuminenkin olisi helpompaa? ”, Valkonen kysyy.

Myös luontoa ja puolison tukea pidettiin tärkeinä. Noin joka viidennelle päihteet olivat yksi keino helpottaa oloa.

Lisäksi miehiltä kysyttiin, mikä tuntuisi sopivimmalta avun hakemisen tavalta vaikeassa tilanteessa. Monivalintakysymyksessä kasvokkaista apua toivoi liki 70 % vastaajista. Chat- ja verkkotukea tai kaverille puhumista suosivat lähes puolet vastaajista. Puhelinauttaminen ylsi melkein samalle tasolle, mutta ryhmätoiminta sai merkittävästi vähemmän kannatusta.

Avun hakemista voidaan helpottaa

Jos avun hakemista miehille halutaan helpottaa, Valkosen mukaan vastauksista nousi esiin kolme näkökulmaa: miehen oma tapa toimia, miesten toimintaympäristöissä, kuten kaveripiireissä tai työyhteisöissä vallitsevat puhetavat, arvot ja asenteet sekä palvelujärjestelmän muodostamien esteiden purkaminen.

”Sen lisäksi, että miehet miettivät omaa toimintaansa, tarvitaan lisää puhetta mielenterveydestä, vertaistarinoita ja ymmärrystä siitä, että avun hakeminen ei ole uhka itsetunnolle tai omalle arvokkuuden kokemukselle. Myös palveluiden saavutettavuudessa on parannettavaa”, Valkonen tiivistää.

Jukka Valkonen näkee, että palvelujärjestelmän esteitä voitaisiin purkaa monella tavalla.

Valkosen mukaan apua olisi myös mahdollisuudesta erilaisiin polkuihin ja siitä, että hoitojärjestelmää kehitettäisiin kuuntelemaan miesten puhetta ja ilmaisuja.

”Toiset toivovat miehille suunnattuja palveluja ja miestyöntekijöitä. Olisi hyvä, jos olisi mahdollisuus valita. Myös verkkoapua ja kasvokkaista tukea voisi yhdistää”, Valkonen sanoo.

Tällä hetkellä MIELI ry:ssä kehitetään mieserityistä työotetta mm. Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n hallinnoimassa Miehen mieli -hankkeessa. MIELI ry tekee myös kulttuurista vaikuttamista, herättelee miehiä avun hakemisen hyödyllisyyteen ja vaikuttaa palvelujärjestelmään.

”Jos mies on itse valmis hakemaan apua, on tärkeää, että hän sitä myös saa. Tällä hetkellä realiteetit ovat jotain muuta”, Valkonen sanoo.

MIELI ry:n kysely miesten avun hakemisesta toteutettiin #miestenvuoro-verkkokyselynä marraskuussa 2021. Sitä jaettiin eri yhteistyökumppaneiden ja järjestöjen kautta sekä sosiaalisen median kanavissa. Kysely toteutettiin suomeksi ja ruotsiksi.

Huhtikuun alussa käynnistynyt Mielinauha-kampanja muistuttaa kaikkien oikeudesta hyvään mielenterveyteen ja kerää varoja MIELI ry:n tekemään mielenterveystyöhön ja kriisiauttamiseen. Tule mukaan lahjoittamaan!

Sivua muokattu 15.9.2023

Ota yhteyttä

Jukka Valkonen

Erityisasiantuntija, Aikuistyö
+358 40 674 0225
etunimi.sukunimi@mieli.fi


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: