Kategoriat: Blogi

4.8.2023

Lapsi ei tarvitse syksyllä uusia hankintoja, vaan aikuisen läsnäoloa ja tukea

Koulureppumainoksia katsellessa voi muistuttaa itseään siitä, että lapsi kaipaa kouluvuoden alkaessa kalliin koulurepun sijaan ennen kaikkea vanhempaa, joka on tukena uudenlaisen arjen alkaessa.

Kirjoittaja

Minna Magnusson

Minna Magnusson työskentelee asiantuntijana Ylivelkaantuneiden mielenterveyden ja vanhemmuuden tukeminen -hankkeessa.

Koulujen alun lähestyessä media on täynnä mainoksia, jotka kannustavat vanhempia hankkimaan lapselle uusia tarvikkeita syksyyn. Lomien loputtua kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla kysellään kesän sujumisesta, ja keskustelu saattaa painottua rahaa edellyttävään tekemiseen kuten lomamatkoihin, huvipuistokokemuksiin ja mökkireissuihin.

Tiukka rahatilanne, hintojen nousu ja yhteiskunnan kulutuskeskeisyys voivat aiheuttaa perheissä stressiä ja ahdistusta. Moni kokee huonommuutta tai ulkopuolisuuden tunnetta, jos ei ole mahdollisuutta samoihin hankintoihin kuin muilla.

Kulutuskulttuuri saa osan ylivelkaantumaan

Kuluttamiseen keskittyvä kulttuuri saa meidät miettimään kulutusvalintojamme identiteetin rakennusaineksina sekä hyväksynnän, hyvän olon ja merkityksen lähteinä. Mainokset ja esimerkiksi pikamuoti synnyttävät lähes loputtomasti uusia tarpeita ja halun päivittää oman elämän puitteita. Tämä ajaa osan ihmisistä ylivelkaantumaan.

Vaatii itsekuria, että pystyy vastustamaan ostamiseen kannustavia yllykkeitä ja mielikuvia. Kuluttaminen tuottaa mielihyvää: uuden asian ostaminen tai vaikkapa hyvä kirppislöytö saa aikaan mielihyväpiikin. Sen sijaan yllykkeiden vastustaminen, harkinta ja ostopäätöksen lykkääminen ei useinkaan tuota samanlaista välitöntä reaktiota.

Kuluttaminen tuottaa mielihyvää, ostopäätöksen lykkääminen ei.

Vanhempi voi näyttää esimerkkiä harkitusta kuluttamisesta

Mielen hyvinvoinnin näkökulmasta voisi ennen ostopäätöksen tekemistä ottaa pienen aikalisän ja pohtia, mikä on perimmäinen tarve hankinnan taustalla.

Kun ostamme uuden tietyn merkkisen koulurepun tai muodikkaat syysvaatteet, ostamme enemmän kuin pelkän tavaran. Taustalla voi olla mielikuva lapsen hyväksytyksi tulemisesta ja arvostuksen saamisesta. Tai ehkä ylläpidämme hankintojen kautta itsestämme mielikuvaa huolehtivana vanhempana. Joskus merkityksellisyyden tunnetta ja hyvinvointia voi kuitenkin lisätä ostamatta jättäminen ja kyseisten tarpeiden täyttäminen muilla tavoin, kuten ihmissuhteita ja yhdessäoloa vaalimalla.

Nuoren kanssa voi keskustella, onko ystävyys aitoa, jos se pohjautuu kalliisiin merkkivaatteisiin.

Vanhempi voi näyttää lapselle esimerkkiä harkitusta kuluttamisesta. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, onko tarpeen keräillä paljon mainostettua lelukeräilysarjaa, vai kannattaisiko rahat säästää mieluummin johonkin mukavaan yhteiseen tekemiseen. Nuoren kanssa voi keskustella, onko kavereiden arvostus ja ystävyys aitoa, jos se pohjautuu kalliisiin merkkivaatteisiin ja tavaroihin. Lapselle on hyvä kertoa, että perheitä on erilaisia, eikä kaikilla ole mahdollisuutta tai halukkuutta kuluttaa paljon, ja että se ei vaikuta kenenkään arvoon tai siihen, voiko olla hyvä kaveri.

Omien arvojen pohtiminen kannattaa

Elämän haastavat tilanteet ja kriisit saavat monet pohtimaan omia arvojaan. Sen kautta voi keksiä uusia tavoiteltavia asioita, jotka eivät edellytä kuluttamista. Vaikka elämässä ei olisi erityisiä haasteita, voi merkityksellisyyden kokemusta lisätä jo se, että pysähtyy omien perimmäisten arvojen äärelle ja miettii oman kuluttamisen taustalla olevia tarpeita.

Koulureppumainoksia katsellessa voi muistuttaa itseään siitä, että lapsi kaipaa kouluvuoden alkaessa kalliin ja hienon koulurepun sijaan ennen kaikkea vanhempaa, joka on tukena ja läsnä uudenlaisen arjen taas alkaessa.