Kategoriat: Blogi

17.3.2025

Puutteellinen ymmärrys tekee rasismista puhumisesta vaikeaa

Rasisminvastaista päivää vietetään joka vuosi 21.3. Moni valtaväestöön kuuluva henkilö kokee aiheesta puhumisen hankalaksi, mikä johtuu pitkälti tiedon puutteesta.

Kirjoittaja

Melis Arı-Gürhanlı

Melis Arı-Gürhanlı työskentelee MIELI ry:n monikulttuurisen työn ja hyvinvointitoiminnan suunnittelijana.

Jos joutuisin keskusteluun, jossa puhutaan vaikkapa supramolekulaarisesta kemiasta, en tietäisi, mitä sanoa. En edes ole varma, tiedänkö mitä sillä tarkoitetaan. En ole millään tavalla perehtynyt aiheeseen.

Koska luonteeni on utelias, kuuntelisin kyllä mielenkiinnolla aiheen asiantuntijoita ympärilläni ja yrittäisin oppia jotain uutta. Jos löytäisin itsestäni rohkeutta, kyselisin paljon luottaen siihen, ettei ”tyhmiä” kysymyksiäni tuomita.

En osaisi arvioida, ovatko muut keskustelijat oikeasti asiantuntijoita. Osaisin ehkä vain kuunnella. Todennäköisesti silti tuntisin olevani epämukavuusalueellani ja lähtisin etsimään muuta seuraa.

Rasismi piileskelee rakenteissa

Kokemusteni mukaan rasismi aiheena voi olla monelle valkoihoiselle suomalaiselle supramolekulaarista kemiaa. Kynnys myöntää oma ymmärtämättömyytensä asiasta on korkealla. Niinpä aihetta vältellään.

Tuntemattoman ihmisen tummaihoisiin kohdistuva syrjivä teko tai kommentti on helppo tunnistaa rasistiseksi. Keskustelu jää kuitenkin usein pinnallisemmalle tasolle, jossa rasisti luokitellaan pahikseksi ja ei-rasisti hyvikseksi.

Tyypillinen ajatus on sellainen, että rasismi koskettaa ainoastaan ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavia vähemmistöryhmän jäseniä. Sitä ei osata nähdä ympäröivissä rakenteissa.

Rasismikeskustelussa päästäänkin vain harvoin valkoisuusnormin* kyseenalaistamiseen tai rasismin rakenteellisen luonteen tunnistamiseen. Emme hahmota piilorasistisia rakenteita ja käytäntöjä, joita on esimerkiksi koulumaailmassa, rekrytoinnissa ja terveydenhuollossa.

Lisää tietoa ja työkaluja rasismikeskusteluun

Koen, että Suomessa käydystä rasismikeskustelusta puuttuvat tarvittavat tiedot, työkalut ja taidot. Aihepiiriin on noussut uusia termejä, kuten mikroaggressio ja rodullistaminen. Niitä ei välttämättä koeta luonteviksi osiksi arkisia keskusteluita.

Monet saattavat ajatella sanovansa jotain väärin tai antavansa itsestään väärän kuvan. ”Mitä jos kuulostan tyhmältä tai jos loukkaan jotakuta tahottomasti?” Nämä huolet ovat aitoja ja aiheuttavat rasismista puhumisen välttelyä.  

Rasismin ymmärtämiseen, tunnistamiseen ja purkamiseen tarvitaan tietoa, taitoa ja työkaluja. Sitten voimme päästä irti rasistisiin ajatuksiin pohjautuvista käytännöistä ja rakenteista.

Toivoisin ihmisiltä rohkeutta tutustua omaan ajatusmaailmaansa. Pystymmekö kyseenalaistamaan vaikutteita, joilla on ollut merkittävä rooli (ennakko)luulojen muodostumisessa? Uusille näkökulmille kannattaa olla avoin.

Rasismista puhumista ei kannata vältellä, koska keskustelut ja kohtaamiset lisäävät tietoa. Aihetta ei pidä toiseuttaa koskemaan joitakuita muita, vaan se tulee nähdä meitä kaikkia koskettavana. Näin voimme alkaa yhdessä rakentaa yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa.

* Yhdenvertaisuusvaltuutetun määritelmiin mukaan valkoisuusnormilla ei viitata niinkään ihonväriin vaan näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, joissa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina.