Kategoriat: Blogi

22.3.2024

Puutteellinen ymmärrys tekee rasismista puhumisesta vaikeaa

Rasisminvastaista päivää vietetään joka vuosi 21.3., ja viikon aikana järjestetään tilaisuuksia tiedon lisäämiseksi. Tietoa aiheesta tarvitaankin. Moni valtaväestöön kuuluva henkilö kokee aiheesta puhumisen hankalaksi, ja tuo hankaluus johtuu pitkälti tiedon puutteesta.

Kirjoittaja

Melis Arı-Gürhanlı

Melis Arı-Gürhanlı työskentelee MIELI ry:n monikulttuurisen työn ja hyvinvointitoiminnan suunnittelijana.

Jos joutuisin keskelle keskustelua, jossa puhutaan vaikkapa supramolekulaarisesta kemiasta, en tietäisi, mitä sanoa. En edes ole varma, tiedänkö mitä supramolekulaarisella kemialla tarkoitetaan. En ole millään tavalla perehtynyt aiheeseen.

Koska luonteeni on utelias, kuuntelisin kyllä mielenkiinnolla aiheen asiantuntijoita ympärilläni ja yrittäisin oppia jotain uutta. Jos löytäisin itsestäni rohkeutta, kyselisin paljon luottaen siihen, ettei ”tyhmiä” kysymyksiäni tuomita. Koska en tiedä aiheesta mitään, en kuitenkaan osaisi arvioida, ovatko nämä asiantuntijat oikeasti asiantuntijoita. Osaisin ehkä vain kuunnella. Todennäköisesti silti tuntisin olevani epämukavuusalueella ja lähtisin etsimään muuta seuraa.

Rasismi piileskelee rakenteissa

Kokemusteni mukaan rasismi aiheena voi olla monelle valkoihoiselle suomalaiselle supramolekulaarista kemiaa. Vaikka aihe on tapetilla, se on pohjimmiltaan vieras. Kynnys myöntää oma ymmärtämättömyytensä asiasta on korkealla. Niinpä aihetta vältellään.

Tuntemattoman ihmisen tummaihoisiin kohdistuva syrjivä teko tai kommentti on helppo tunnistaa rasistiseksi. Keskustelu jää kuitenkin usein pinnallisemmalle tasolle, jossa rasisti luokitellaan pahikseksi ja ei-rasisti hyvikseksi.

Tyypillinen ajatus on, että rasismi koskettaa ainoastaan ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavia vähemmistöryhmän jäseniä. Sitä ei osata nähdä ympäröivissä rakenteissa. Rasismikeskustelussa päästäänkin vain harvoin valkoisuusnormin* kyseenalaistamiseen tai rasismin rakenteellisen luonteen tunnistamiseen. Emme hahmota piilorasistisia rakenteita ja käytäntöjä, joita on esimerkiksi koulumaailmassa, rekrytoinnissa ja terveydenhuollossa.

Lisää tietoa ja työkaluja rasismikeskusteluun

Koen, että Suomessa käydystä rasismikeskustelusta puuttuvat tarvittavat tiedot, työkalut ja taidot. Aihepiiriin on noussut uusia, erilaisia termejä, kuten mikroaggressio ja rodullistaminen. Niitä ei välttämättä koeta luonteviksi osiksi arkisia keskusteluita. Monet saattavat ajatella sanovansa jotain väärin tai antavansa itsestään väärän kuvan. ”Mitä jos kuulostan tyhmältä tai jos loukkaan jotakuta tahottomasti?” Nämä huolet ovat aitoja ja aiheuttavat rasismista puhumisen välttelyä.  

Koska Suomessa on rasismia ja se on yhteiskunnallinen ongelma, toivoisin että kouluissa ja oppilaitoksissa käsiteltäisiin sitä. Sen ymmärtämiseen, tunnistamiseen ja purkamiseen tarvitaan tietoa, taitoa ja työkaluja. Sitten voimme päästä irti rasistisiin ajatuksiin pohjautuvista käytännöistä ja rakenteista.

Siihen asti, kunnes yhteiskuntamme jokaiselta jäseneltä löytyy valmiudet, toivoisin rohkeutta tutustua omaan ajatusmaailmaan. Pystymmekö kyseenalaistamaan vaikutteita, joilla on ollut merkittävä rooli (ennakko)luulojen muodostumisessa? Toivoisin kiinnostusta perehtyä aiheeseen ja avoimuutta uusiin näkökulmiin. Toivoisin, ettei aihetta välteltäisi, sillä uteliaisuus herää ja oppimisprosessi käynnistyy keskustelun ja kohtaamisten myötä. Toivoisin myös, ettei aihetta toiseutettaisi koskemaan joitakuita muita, vaan nähtäisiin se meitä kaikkia koskettavana. Ja tämän myötä ryhdyttäisiin yhdessä kehittämään rakenteita kohti yhdenvertaisempaa Suomea. 

Lopuksi: pahoittelut aukoista tiedoissani

Supramolekulaarisesta kemiasta ei minulle opetettu koulussa. Myöskään vanhempani eivät ole puhuneet siitä minulle tai keskustelleet aiheesta keskenään. Lähiystäväpiiristäni ei kukaan ole opiskellut supramolekulaarista kemiaa, eikä kukaan lähituttavastani työskentele alalla. Myönnän, etten ole tutustunut myöskään aiheen kirjallisuuteen.  Nyt kun olen antanut esimerkkinä tämän aiheen, koen kuitenkin vastuutta sen verran, että aion googlata mitä supramolekulaarinen kemia on ja miten se ilmenee minun elämässäni.

* Yhdenvertaisuusvaltuutetun määritelmiin mukaan valkoisuusnormilla ei viitata niinkään ihonväriin vaan näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, joissa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina.