Sukevan vankilassa opittiin mielenterveystaitoja – ”Enemmän mielenterveyshäiriöitä saattaa löytyä Niuvanniemestä”
Vangit löysivät tiedon koulutuksesta vankilan ilmoitustaululta, jonne ohjaajat Kaisa ja Taina olivat laittaneet ilmoituksen.
Kurssille osallistuneen Stepanin mielestä mielenterveystaitoja vahvistavat koulutukset soveltuvat, jos johonkin, niin erittäin hyvin vankilaympäristöön, koska siellä kulminoituu ja kasautuu monia mielenterveyden ongelmia.
”Täällä on niin kattava kirjo häiriöitä ja oireita, että enemmän ja monialaisempia mielenterveyden häiriöitä saattaa löytyä ehkä Niuvanniemestä. Tämä on hyvä kakkosvaihtoehto. Mutta jos täällä onnistutaan saamaan aikaan jotain puuttumista tai muutosta, niin se voi todella muuttaa monen elämän.”
”Siellä, missä on elänyt, niin ei siellä muuta ollutkaan kuin ongelmia”
Ohjaaja Kaisa sanoi keskustelua seuratessaan havahtuneensa taas jälleen kerran siihen, kuinka rankoista paikoista, kriiseistä ja menetyksistä osallistujat olivat selvinneet.
”Elämänkokemukset ovat sitä luokkaa, että harva ikätoveri siviilipuolella on kokenut vastaavaa. Tietoisuus kasvoi siitä, kuinka vaikeissa elämäntilanteissa meidän porukat voi olla, ovat olleet ja ovat tälläkin hetkellä, koska vankila-aikakin on kriisi.”
Näytti siltä, että kriisit eivät ole olleet osallistujien elämässä poikkeus, vaan pikemminkin sääntö.
”Se ympäristö, missä on joskus elänyt, niin ei siellä muuta ole ollutkaan kuin ongelmia. Vai oliko se sitten normaalia, että kun kaikilla oli joku ongelma, niiden asioiden kanssa elettiin ja niitä hoidettiin sillä omalla tavalla mikä tiedettiin, eli päihteillä”, kuvasi Joni.
”Joutuu ylittämään hirveän ison kynnyksen, jos sanoo henkilökunnalle, että nyt on paha olla ja jos sitä ei oteta vakavasti, niin se voi olla aika tyly juttu.”
”Tuli yllätyksinä miten syviin vesiin tuli mentyä itsemurha-aiheen kanssa. Oli aika synkkä päivä, ja muistoja nousi pintaan. Ei se ollut huono asia sinänsä”, avasi Seppo koulutuksen vaikutuksia.
Ihmiset olivat yrittäneet selvitä itsekseen äärimmäisen vaikeista tilanteista, tavallaan luovillakin keinoilla.
”Esimerkiksi ei olisi juolahtanut mieleenkään, että joku yrittäisi selvitä amfetamiinipsykoosista yksin ja sitten vaan menisi elämässä eteenpäin. Puhuttelevaa oli myös kuulla siitä, että apua ei välttämättä saa, vaikka hakisi”, pohti Kaisa.
Oireet voidaan tulkita päihteistä johtuviksi
Ohjaajat Kaisa ja Taina oppivat itsekin uutta. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että suuri osa henkilökunnasta hyötyisi mielenterveystaitojen vahvistamisesta ja mielenterveyden häiriöiden tietämyksestä samalla tapaa kuin vangit. Viimeisimpään koulutuksen osallistui vankien mukana vankilan sosiaalityön erityisohjaaja Eeva.
”Jälkikäteen on mietityttänyt, miksi tällaista ei ole ollut aiemmin, vaikkapa ala-asteella. Olisi ollut syytä”
Nyt mielenterveyden oireet voidaan tulkita päihteistä johtuviksi.
”Jos jollakin on joku oire tai paha olo, niin se ensimmäinen reaktio täällä vankilassa voi olla, että aha, sä olet nyt vetänyt jotain, että laitetaanpa sut tuonne selviämään, vaikka pitäisi hälyttää apua”, kuvaa Stepan.
”Joutuu ylittämään hirveän ison kynnyksen, jos sanoo henkilökunnalle, että nyt on paha olla ja jos sitä ei oteta vakavasti, niin se voi olla aika tyly juttu.”
Mielenterveys tulisi saada kansalaistaidoksi
Mitä Mielenterveyden ensiavusta jäi evääksi?
Kun ensimmäinen Mielenterveyden ensiapu 1 -koulutus järjestettiin eri porukalla Sukevan vankilassa kesällä 2017, osallistujat pitivät sitä antoisana. Nyt Sukevalla on 2017–18 järjestetty kaikkiaan viisi Mielenterveyden ensiapu -koulutusta Vankeusaika mahdollisuutena! -hankkeen toimesta.
Myös uusimman koulutuksen osallistujat kokivat saaneensa mukaan hyviä eväitä. Pienessä, viiden hengen ryhmässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä luonnistui avoin keskustelu. Eri medioiden käyttö ja tieto-osiin lomittunut omakohtainen keskustelu pitivät mielen virkeänä.
”Kokonaisuus kirjoineen oli helposti lähestyttävä, ja hyvä yleissivistävä kansalaistaito-kurssi. Jälkikäteen on mietityttänyt, miksi tällaista ei ole ollut aiemmin, vaikkapa ala-asteella. Olisi ollut syytä”, muistutti Stepan.
Ryhmän osallistujat katsoivat osaavansa jatkossa suhtautua avoimemmin mielenterveyden ongelmiin. Keskustelutaidot vahvistuivat, niin että osaa puhua toisen kanssa ilman väkisin neuvomisen, määräilemisen tai väheksymisen vaikutelmaa.
Pahalle ololle löytyi nimiä
Osallistujien oireiden ja mielentilojen tunnistamisen taidot vahvistuivat.
”Jos itsellä on ollut tosi paha olla, niin eihän sitä ole tiennyt, että mikä on. Nyt koulutuksessa avattiin mitä on masennus ja mitä ahdistus, erikseen”, kertoi Joni.
Seppo koki saaneensa ongelmatilanteita varten työkaluja. Nyt vaikeissakaan tilanteissa ei jää neuvottomaksi.
”Nyt osaa puuttua tai opastaa helpommin. Aiemmin, jos joku on ollut esimerkiksi psykoosissa, en ole tiennyt, miten toimia.”
”Jos ei edes oman pään sisällä ole käynyt keskustelua, miten toimia itsetuhoisuuden kanssa, on vaikeaa puuttua. Tavallaan ei edes kehtaa. Ilman ohjeita tuon kysymyksen esittäminen voi olla tosi ison kynnyksen takana. Nyt tiedän, että voi esimerkiksi kysyä suoraan itsemurhan tekemisen keinoista”, miettii Stepan.
Koulutuksen loppupuolella kaikki olivat sitä mieltä, että asiaa ja keskusteltavaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Osallistujilla jäi intoa jatkaa Mielenterveyden ensiapu 1 -koulutuksen pariin tulevaisuudessa.
Stepanilla oli näkemys mielenterveystaitojen laajemmista taloudellisista vaikutuksista.
”Jos säästöistä puhutaan, niin kyllähän niitä tulee, kun pystyy puuttumaan varhaisessa vaiheessa, eikä tarvitse odottaa, että ongelmat kroonistuvat niin pahoiksi, että tarvitaan pakkohoitoa ja lääkitystä. Jos katsotaan, kuinka moneen turhaa digihankkeeseen on laitettu rahaa, niin miksei tähän?”
Kuvat: Ellen Tuomaala
Sivua muokattu 15.9.2023