Siirry sisältöön

”Kokeilin Kaveritaitokortteja omassa ryhmässäni 1-2-vuotiaiden kanssa. Valitsin Kaveritaitokorteista mielestäni selkeimmin ymmärrettäviä tilannekuvia vuorovaikutussuhteista. Leikkasin punaisesta paperista surunaamoja ja vihreästä paperista ilonaamoja selkiyttämään lapsille tilanteiden ilmapiiriä”, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Anniina Järvenpää Päiväkoti Ankkalammesta.

Anniina laittoi ensin ristiriitatilanteet kangaspussukkaan, josta lapset saivat vuorollaan ottaa kortin. Kortin kuvien avulla käytiin läpi hankalia kaveritilanteita. ”Tönimisestä tulee paha mieli”, todettiin ryhmässä, ja asetettiin punainen surunaama tönimiskuvan kohdalle.

Sitten olivat vuorossa hyvät kaveritaidot. ”Kaverin voi pyytää mukaan leikkiin ottamalla kädestä kiinni”, eräs lapsi sanoi.

”Kaikki ryhmän lapset jaksoivat hienosti keskittyä kortteihin ja katselivat kuvia tarkkaavaisina koko tuokion ajan. Varsinkin vanhimmat ryhmäläiset osasivat hienosti yhdistää ilo- ja surunaamoja korttien kuviin. Kortit nousivat suosioon pienten parissa!”, Anniina kuvailee.

2-3-vuotiaiden ryhmässä pidettiin vastaavanlainen tuokio. Lapset kokivat kuvat kivoiksi ja mielenkiintoisiksi. Ryhmä tuli siihen tulokseen, että ”tukasta repiminen ei ole kivaa”. Niinpä kuvan kohdalle asetettiin surunaama. Kuvien avulla keskusteltiin, millaiset tilanteet voivat johtaa riitoihin ja millaiset taas sopuun. Suru- ja hymynaamojen sijaan voi käyttää tunnekortteja, jotka auttavat tunnesanojen oppimisessa ja toisen asemaan asettumisessa.

”Aloitimme turvalliset aikuiset -tuokion tutkimalla askartelemaani kalamerta”, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Anniina Järvenpää Päiväkoti Ankkalammesta. Meressä uivat Pikkukala, Äiti-kala sekä Isä-kala. Pikkukala kertoi lapsille, keitä hänen perheeseensä kuului. Lisäksi Pikkukala haastatteli lapsia: Ketkä ovat sinulle tärkeitä aikuisia? Mitä mukavaa teet aikuisten kanssa? Kenelle kerrot, jos olet surullinen? Kenelle puhut, jos olet iloinen? Keitä kuuluu sinun perheeseesi?

Näin lapset vastasivat:

”Kerron isälle, kun olen surullinen.”

”Minun perheeseeni kuuluu äiti, mummi, pappa, isi, Matti ja Marja.”

”Äidin kanssa on kiva hassutella!”

”Juoksemisjuttuja!”

”Mullakin on pieni veli.”

”Isin ja äidin kaa pullaa.”

Tuokiota jatkettiin askartelemalla. Lapset saivat maalata merilevää sinisille kartongeille. Levän lomaan painettiin sormenjälkiä, joista tuli omia perheenjäseniä kuvaavia kaloja. Lapsi painoi ensin sormenjäljen kuvaamaan häntä itseään ja sitten muita perheenjäseniä.

Lapset osallistuivat tuokioon innoissaan ja esittelivät myöhemmin ylpeinä taideteoksiaan muille lapsille ja aikuisille.

Päiväkoti Ankkalammen 2-3-vuotiaisen ryhmä askarteli itsetuntotähtiä varhaiskasvatuksen opettaja Anniina Järvenpään johdolla:

”Ennen askartelun alkua olin levittänyt pöydälle valmiiksi Papunetistä tulostamiani kuvia erilaisista taidoista. Katselimme lasten kanssa yhdessä kuvia ja pohdimme millaisia taitoja meillä on. Askartelun ideana oli, että lapset saavat kerätä ja piirtää kuvia tähteen omista taidoistaan.”

Tuokion tavoitteena on tukea lapsen myönteistä käsitystä itsestään ja itsetunnon kehittymistä sekä opettaa lapsia kannustamaan toinen toisiaan. Askarteluhetkessä lapset oppivat huomaamaan, että jokaisella meistä on erilaisia taitoja. Tämän pienimuotoisen askartelun avulla lapsi saa onnistumisen kokemuksia omista taidoistaan.

Lapset kertoivat:

”Osaan juosta ja olen taitava syöttämään vauvaa. Tykkään olla isän ja äidin kanssa.”

”Osaan hyppiä ja olen taitava nukkumaan.”

”Osaan pomppujuosta ja hyppiä!”

Lapset olivat ylpeitä askartelemistaan tähdistä ja valmiita tähtiä pidettiinkin ilolla kaulalla roikkumassa.

Askarteluhetki päättyi aarrerasiaan kurkistamiseen. Jokainen lapsi sai tulla vuorollaan kurkistamaan maailman arvokkaimman aarrerasian sisälle. Aarrerasian sisällöksi paljastui peili, josta lapsi näki oman kuvansa. Lapselle muistutettiin, että hän on itse kaikkein tärkein aarre.