Syömishäiriöt

Anoreksiaan sairastunut normaalipainoinen henkilö on omasta mielestään lihava ja alkaa laihduttaa syömällä liian vähän ja liikkumalla paljon. Hän ei kykene eikä halua lopettaa laihduttamista, jolloin paino laskee pituuteen nähden vaarallisen alhaiseksi. Anoreksian diagnostisia kriteerejä ovat muun muassa voimakas lihomisen pelko, painon lasku alle 85 %:iin normaalipainosta, vakavan alipainoisuuden kieltäminen ja naisilla kuukautisten pois jääminen. 

Anoreksiaa sairastavilla on usein pakonomaisia tapoja suhtautua ruokaan ja liikkumiseen. He saattavat esimerkiksi syödä vain tiettyjä ruoka-aineita ja vältellä jyrkästi toisia. 

Anoreksiaan voi sairastua kuka vain iästä tai sukupuolesta riippumatta. On kuitenkin huomattu, että anoreksiaan sairastuvat muita useammin ahkerat, älykkäät ja kunnianhimoiset tytöt. Sairastuneiden voi myös olla tavallista vaikeampaa ilmaista kielteisiä tunteita, kuten pettymystä ja vihaa. He asettavat usein itselleen korkeita tavoitteita usealla elämänalueella ja vaativat itseltään hyvin paljon. Laihuudesta tulee itsearvostuksen lähde ja painon nousu aiheuttaa voimakkaita alemmuuden ja huonommuuden tunteita. Masennus edeltää joskus anoreksiaan sairastumista. Masennusta saattaa ilmetä myös yhtä aikaa anoreksian kanssa. 

Sai­ras­tu­mi­seen saat­ta­vat vai­kut­taa me­dia ja lä­hiym­pä­ris­tön asen­teet 

Kulttuurissamme hoikkuus yhdistetään usein menestymiseen ja onnellisuuteen. Laihduttaminen voi alkaa tuntua ratkaisulta omiin ongelmiin ja alussa se saattaakin tuoda kokemuksen hallinnan tunteesta. Sairaalloinen ja pakonomainen laihduttaminen on kuitenkin sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle vaarallista. 

Laihduttamisen voivat laukaista tunne-elämän vaikeudet, itsetunto-ongelmat, stressi tai elämänmuutos. 

Tutkimusten mukaan sairastuneiden sukulaisilla on keskivertoa enemmän anoreksiaa. Suvussa siirtyvät tavat ja asenteet selittävät luultavasti osittain korkeampaa sairastumisalttiutta. Kaksostutkimusten perusteella anoreksiaan näyttää liittyvän myös perinnöllistä alttiutta. 

Suu­rin osa sai­ras­tu­neis­ta toi­puu hy­vin 

Anoreksia on vakava sairaus, johon liittyy myös kuoleman vaara. Onkin tärkeää hakeutua hoitoon ajoissa. Yleensä hoito toteutetaan avohoitona, mutta vakavimmissa tapauksissa tarvitaan myös osastohoitoa sairaalassa. Esimerkiksi laihduttamisen seurauksena vaarallisen alhaalle pudonnut pulssi tai verenpaine, aineenvaihduntatasapainon häiriöt tai muutokset EKG:ssä (sydänfilmi) tai vakavat mielenterveyden ongelmat ovat sairaalahoidon perusteita. Hoidon tavoitteena on korjata aliravitsemustila sekä saada syömiskäyttäytyminen normaaliksi ja psyykkiset oireet häviämään. Tavoitteena on siis vaikuttaa sekä ravitsemukseen että mielenterveyteen. 

Tavallisesti hoito toteutetaan yhteistyössä sairastuneen ja tämän perheen sekä mahdollisesti koulun kanssa. Sairastuneen kanssa tehdään ravintoon ja liikuntaan liittyviä sopimuksia ja hänen painoaan tarkkaillaan. Kun hoito etenee, siirrytään keskusteluissa sairastuneen ajatuksiin ja tunteisiin painon kontrolloimisen sijaan. 

Anoreksiaa sairastavat voivat tarvita muun hoidon lisäksi yksilö- tai perheterapiaa. Jos anoreksiaan liittyy masennus, voi lääkehoidosta olla hyötyä. Toipumista voivat edistää lisäksi erilaiset toiminnalliset ryhmät. 

Vaikka anoreksia on vakava sairaus, suurin osa sairastuneista toipuu hyvin. Sairauden on tutkittu kestävän suomalaisnaisilla keskimäärin kolme vuotta. Tänä aikana sairaus saattaa rajoittaa huomattavasti normaalielämää, mutta anoreksiasta toipuneiden on havaittu osallistuvan aivan samalla tavalla työ- ja opiskeluelämään sekä seurustelevan ja hankkivan lapsia kuin muut ikäisensä. 

Bulimian oireita ovat toistuvat ahmimiskohtaukset ja niiden jälkeen tuleva tyhjentämisen pakko. Bulimiaan liittyy korostunut lihomisen pelko ja keskittyminen painon tarkkailuun. Ahmiminen tapahtuu yleensä piilossa läheisiltä ja se aiheuttaa voimakasta häpeää. 

Bulimiaan sairastunut hoitaa huonoa oloaan ruualla. Ahmimiskohtauksen aikana bulimiaa sairastava kokee, ettei pysty lopettamaan syömistä tai hallitsemaan syötävän ruuan määrää. Ahmiminen voi tuoda hetkellistä helpotusta pahaan oloon, kuten suorituspaineisiin, ristiriitoihin ja ihmissuhdeongelmiin. Se turruttaa ja auttaa unohtamaan. Ahmiminen koetaan kuitenkin heikkoudeksi, mikä masentaa uudestaan. Painon nousua yritetään estää oksentamalla pois syöty ruoka tai nesteenpoistolääkkeiden, ulostuslääkkeiden, paaston tai runsaan liikunnan avulla. Kaikilla bulimiaa sairastavilla oksentaminen ei liity ainoastaan ahmimiseen. 

Monet bulimiaan sairastuneet ovat normaalipainoisia. Bulimiaan sairastutaan keskimäärin vanhempana kuin anoreksiaan ja taustalla on usein ankara laihdutusyritys. Bulimiaa sairastava tuntee usein painon määrittävän oman itsearvostuksen: painon nousu tai ajatus painon noususta aiheuttaa huonommuuden tunteita ja ahdistusta. Sairastuneen itsetunto on usein matala ja tarve tarkkailla kehoa on voimakas. 

Bu­li­mian vai­ku­tuk­set ter­vey­den­ti­laan 

Toistuva oksentaminen aiheuttaa muun muassa häiriöitä elimistön suolatasapainossa ja kuukautiskierrossa, sydämen rytmihäiriöitä sekä vaurioita hampaiden kiilteessä. Sairastuneiden sylkirauhaset ovat yleensä suurentuneet ja kasvojen alueella saattaa olla turvotusta. Oksentelu voi vahingoittaa myös ruokatorvea ja aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia. 

Bulimiasta kärsivillä on usein myös muita mielenterveyden häiriöitä. Tavallisimpia näistä ovat ahdistuneisuushäiriöt ja masennus. Sairastuneilla voi ilmetä myös muita itsensä vahingoittamisen muotoja, kuten viiltelyä. 

Bu­li­mial­le al­tis­ta­vat te­ki­jät ja hoi­to 

Bulimialle altistavien tekijöiden on todettu olevan pitkälti samat kuin anoreksiassa. Sairastumisen mahdollisuutta lisäävät peritty alttius ja elämänkokemukset. Ympäröivän kulttuurin ja perheen asenteilla on vaikutusta sairastumiseen, samoin kuin negatiivisilla elämänkokemuksilla, kuten koulukiusatuksi tai ihmissuhteissa hylätyksi joutumisella. 

Hoidossa yhdistellään useimmiten ravitsemusneuvontaa, tiedon antamista, psykoterapiaa ja fyysisen terveydentilan kohentumiseen tähtäävää hoitoa. Tärkeää on myös oppia tunteiden käsittelyä. Oman terveydentilan seurantaa yritetään opetella ruoka- ja oirepäiväkirjojen avulla. Sairastunut opettelee pääsemään irti vahingollisista ajatus- ja käyttäytymismalleista, kuten siitä, että paino määrittäisi itsetunnon. 

Bulimiaa sairastavat hakeutuvat hoitoon usein vasta vuosien päästä oireiden alkamisesta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että sairauden kulku saattaa olla aaltoileva: välillä bulimiasta kärsivä ei tunne tarvetta ahmia ja oksentaa tai kykenee olemaan tekemättä niin. Sairauteen tarkoitettujen hoito-ohjelmien avulla on mahdollista opetella ehkäisemään sairauden uusiutumista ja hallitsemaan sen oireita. Hoitokeinojen avulla tähdätään pysyvään paranemiseen. Vuosiakin bulimiaa sairastaneet voivat toipua sairaudesta. Hoitoon hakeutuneista ainakin 60 prosenttia paranee kokonaan. 

Nimestään huolimatta epätyypillinen syömishäiriö on kaikkein yleisin syömishäiriöiden muoto. Häiriö luokitellaan epätyypilliseksi esimerkiksi silloin, jos syömishäiriöstä kärsivä ahmii, mutta ei oksenna kuten bulimiaa sairastava. Jos diagnostisia kriteereitä noudatetaan tarkasti, anoreksia-diagnoosia ei esimerkiksi voi saada nainen, jonka kuukautiset eivät ole jääneet pois. Raja syömishäiriön ja esimerkiksi erittäin säädeltyä ja rajoitettua syömiskäyttäytymistä jatkuvasti toteuttavaa laihduttajan välilllä on liukuva. Hoito voidaan määritellä oireiden luonteen ja niiden vakavuuden perusteella ilman, että syömishäiriö erikseen nimetään. Esimerkiksi ortoreksiaa ja lihasdysmorfiaa ei löydy syömishäiriöiden tautiluokituksesta.

BED eli ah­min­ta­häi­riö on ta­val­li­sin epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö

Binge Eating Disorder, BED, on häiriö, joka johtaa todennäköisesti liikalihavuuteen. Häiriölle ominaista on suurten ruokamäärien ahminta ilman niin sanottua kompensaatiokäyttäytymistä eli esimerkiksi oksentamista tai ulostuslääkkeiden käyttöä. On arvioitu, että viidennes lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista kärsii tästä häiriöstä.

Ahmintahäiriöpotilaille suuret painonvaihtelut ovat tyypillisiä ja ahminta aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta. Ahmintahäiriöstä kärsivä saattaa yrittää hallita syömistä jättämällä aterioita väliin, mikä voi aiheuttaa myöhemmin ahmintakohtauksen. Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio on tärkeää ahmintahäiriöstä kärsivälle. Sairastuneiden on muistettava välttää rajuja laihdutusohjelmia, koska ne saattavat pahentaa ja lisätä ahmintakohtauksia.

Li­has­dys­mor­fia

Lihasdysmorfiaksi kutsutaan tilaa, jossa henkilö kokee pakottavaa tarvetta kasvattaa lihaksiaan ja on valmis käyttämään siihen huomattavan paljon aikaa. Huolimatta siitä, että lihasdysmorfiasta kärsivät ovat useimmiten hyvin lihaksikkaita, he näkevät itsensä hintelinä ja heikkoina. Kehonkuva on vääristynyt samaan tapaan kuin anorektikoilla. Lihasdysmorfiasta kärsivät tuntevat usein voimakasta ahdistusta ja rankka treeni auttaa heitä sietämään pahaa oloa. Lihasten kasvattamiseen saatetaan myös käyttää terveydelle vaarallisia aineita, kuten hormoneja.

Or­to­rek­sia

Ortoreksiaa sairastava haluaa syödä pakonomaisen terveellisesti. Hän saattaa käyttää useita tunteja päivässä aterioiden suunnitteluun ja valmistamiseen ja kieltäytyä käyttämästä tiettyjä ruoka-aineita. Ortoreksia saattaa alkaa esimerkiksi paljon urheilevan henkilön saatua harjoittelua estävän fyysisen vamman. Lihomisen pelko voi laukaista pakonomaisen terveellisen syömisen ja johtaa syömishäiriöön. Ortoreksia voi johtaa anoreksian tai bulimian puhkeamiseen.