Toni Törrönen: ”Itsetuhoisuus menee aina lopulta ohi”
Toni Törrönen oli haastateltavana Mielen puolikkaat -podcastissa. Podcastia voi kuunnella Spotifyssa, YouTubessa, Soundcloudissa ja muilla podcast-alustoilla (linkit avautuvat uusiin välilehtiin).
Toni Törrönen muistaa, että häntä huimasi. Niska oli jumissa ja kaikenlaiset äänet tuntuivat liian voimakkailta. Silmätkin olivat jotenkin herkillä.
”Terveyskeskuksessa tutkittiin verenpainetta, se oli välillä korkea, välillä matala. Kerran lääkäri käski hakemaan kilon lakuja kaupasta, jotta verenpaine saataisiin nousemaan”, hän sanoo.
Ajattelin, että minulle oli tullut jokin fyysinen sairaus. Missään vaiheessa ei otettu esille, että kyse voisi olla mielenterveysongelma.”
Toni oli silloin parikymppinen ja todellisuudessa saanut ensimmäisiä paniikkikohtauksiaan. Fyysisiä oireita, kuten kuuloa ja näköä tutkittiin vimmatusti, mutta mitään ei löytynyt.
”Ajattelin, että minulle oli tullut joku fyysinen sairaus. Missään vaiheessa ei otettu esille, että kyseessä voisi olla mielenterveysongelma.”
Toiveena empaattinen kohtaaminen
Kolmenkympin tietämillä Tonilla oli massiivisia taloushuolia, raha ei meinannut riittää edes ruokaan. Kyvyttömyys itsensä elättämiseen laukaisi jälleen pahan olon tunteet. Aikaisemmat oireet palasivat entistä syvempinä.
Eräänä iltana hän makasi pimeässä huoneessa peiton alla ja pelkäsi. Puhe ei kulkenut, sydän vain hakkasi valtavasti. Toni luuli kuolevansa. Sen jälkeen lääkäri ehdotti psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamista ja määräsi rauhoittavia. Törrönen pelästyi.
”Mietin, että enhän minä ole mielisairas. Stigma mielenterveyden ympärillä oli silloin niin vahva.”
Kun olo oli huono, Toni eristäytyi, ja ihmissuhteet alkoivat rakoilla. Se toi taas mukanaan itsetuhoisia ajatuksia.
”En ollut oma itseni, eikä minua voinut saavuttaa samalla tavalla kuin ennen. Siinä käy niin, että kaverit vähän kuin unohtavat. Oli vain pitkä, raskas yksinäisyys. Se aiheutti ajatuksia siitä, että ehkä olisi parempi, etten ole täällä.”
Jälkikäteen hän on toivonut, että joku olisi tullut aikaisemmin väliin. Että terveydenhuollon ammattilaiset olisivat olleet aktiivisempia ja toimineet empaattisemmin.
”Olisin tarvinnut ehkä ihmisläheisempää lähestymistä. Sitä, että joku olisi sanonut, että mä uskon sua, että sulla on nyt huono olo.”
Syyt selviävät pikkuhiljaa
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Toni, 47, on hakeutunut oireidensa vuoksi kaksi kertaa psykoterapiaan. Viimeisin romahdus tuli pari vuotta sitten, kun oireet jälleen palasivat. Nyt hän kuitenkin tiesi, mistä on kyse ja osasi hakeutua hoitoon.
Terapiassa hänelle on alkanut selvitä, mitä vakavan masennuksen ja itsetuhoisuuden taustalla on. Toni ymmärsi, ettei ole kotona saanut olla isänsä takia oma itsensä. Myös vuosikausien koulukiusaaminen aiheutti syviä arvottomuuden tunteita.
”Se oli sellaista vyörytystä ja pyöritystä, että joutui pelkäämään sekä koulussa että kotona. Olin jatkuvasti varpaillani.”
”Oli vain pitkä, raskas yksinäisyys. Se aiheutti ajatuksia siitä, että ehkä olisi parempi, etten ole täällä.”
Itsetuhoisia ajatuksia on vuosien aikana tullut ja mennyt, mutta kolmenkymppisenä läpikäymänsä romahduksen jälkeen itsemurhan tekeminen ei ole käynyt mielessä. Itsetuhoisiin ajatuksiin Tonilla on liittynyt yksinäisyyden tunnetta, näköalattomuutta ja syyllisyyttä.
”Soimasin itseäni, että olen ihan paska ihminen, koska ystävät ja puolisokin olivat jättäneet minut. Koin, että minulla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Että olen vain turha ja riesaksi kaikille, ylijäämä. Niissä tilanteissa koin, että ainoa pakokeino tai keino korjata tilanne on lähteä täältä.”
Helpotusta itsesyytöksiin
Toni ei puhunut itsetuhoisuudestaan kenellekään pitkään aikaan. Oikeastaan hän ei liittänyt sitä itseensä, koska ajatteli, että itsetuhoisuus on lähinnä jotain sellaista, että pitkä parisuhde loppuu, mies alkaa juomaan ja riistää itseltään hengen. Hänen kokemuksensa ei ollut ihan sellainen.
Lopulta terapiassa Toni on päässyt paitsi pahan olon juurisyiden äärelle mutta saanut myös helpotusta itsesyytöksiinsä.
”Minulla oli sellainen ajatus, että sairastuminen on minun vikani. Terapiassa olen ymmärtänyt, että minulla on traumoja ja paljon kärsimystä, ja ne ovat johtaneet masennukseen.”
”Vieläkin on välillä vaikea uskoa, että se ei ole minun vikani, mutta olen askeleen lähempänä sitä ajatusta kuin aikaisemmin.”
Toivoa kissasta ja musiikista
Itsetuhoisen toivo voi olla joskus pienestä hetkestä, ajatuksesta tai arkisesta asiasta kiinni. Synkillä hetkillä Tonin ajatukset katkaisi rakas lemmikki, Kalle-kissa. Sama kissa antaa hänelle edelleen toivoa.
”Ajattelin, että enhän minä voi jättää sitä yksin. Siinä se on vieläkin kaverina.”
Nykyään Toni hoitaa mielenterveyttään terapian lisäksi niin perusasioilla kuin säännöllisellä ruokailulla. Toni on ymmärtänyt, että vaikka ei aina tekisi mieli, ruokailusta on hyvä pitää kiinni.
”Minulla oli ajatus, että sairastuminen on minun vikani. Terapiassa olen ymmärtänyt, että se ei ole niin.”
Toivoa tuo myös se, kun Toni näkee ihmisten nauttivan ja hymyilevän Hellsinki Metal Festivaleilla. Musiikki kannattelee heitä mutta myös Tonia. Saksalaisen Scorpions-bändin biisi Here I am kuvaa hänelle yhtä asiaa. Sen hän haluaa sanoa kaikille niille, jotka kokevat itsetuhoisuutta.
”Se menee ohi, se menee ohi, se menee ohi.”
Kuvat: Viivi Virtanen
10. syyskuuta on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Päivän tavoitteena on lisätä tietämystä itsemurhista ja vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Ennen kaikkea tarkoituksena on tuoda esille, että itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavissa apua ja itsemurhasta voidaan puhua turvallisesti.
Kuuntele jakso
Mielen puolikkaat löytyy Soundcloudista, YouTubesta, Spotifysta sekä muilta podcast-alustoilta.
Kaikki Mielen puolikkaat -jaksot
Löydät kaikki aikaisemmat Mielen puolikkaat -podcastin jaksot MIELI ry:n sivuilta.
Yksikin keskustelu voi auttaa.
Kuukausilahjoittajana annat avun elämän kriiseissä ja tuet mielenterveyttä. Liity nyt.
Sivua muokattu 25.9.2024
