Siirry sisältöön

Traumaattinen suru

Kun menetys on järkyttänyt erityisen voimakkaasti ja sen kohtaaminen on sietämätöntä, puhutaan traumaattisesta menetyksestä tai traumaattisesta surusta. Traumaattinen suru on tavallisimmin seurausta läheisen ihmisen äkillisestä tai väkivaltaisesta kuolemasta.

Lapsi suree omalla tavallaan

Lapsen saattaa olla vaikeaa löytää surulle sanoja. Lapselle on hyvä kertoa surun aiheuttaneesta tapahtumasta realistisesti, kuitenkin lapsen kehitysvaiheen huomioiden. Puhumisen ohella lapsi saattaa tarvita konkreettisia tapoja työstää surua.

Suru seuraa usein menetystä

Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Surussa tunteet ja ajatukset tulevat usein aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena.

Suru on osa elämää

Surun ajatellaan olevan luonnollinen ja elämän jatkumista edistävä tunne, kun olemme kokeneet suuren menetyksen. Suruun voi liittyä raastavia ikävän ja kaipauksen tunteita sekä lämpimiä ja lohduttaviakin muistoja.

Laura Takala

”Hän ei löytänyt elämäniloa, vaikka yritti”

Laura Takala oli vasta vähän yli parikymppinen, kun hänen aviomiehensä ja juuri syntyneen lapsen isä sairastui. Rinnalla kulkijan päällimmäinen tunne sairastumisesta oli suuri suru. Ystävien, perheen, musiikin ja kulttuuriharrastuksiensa avulla Laura itse selviytyi ja löysi omat voimansa.

Äkillinen järkyttävä tapahtuma

Ennakoimattoman ja poikkeuksellisen tapahtuman jälkeen eteenpäin auttavat arjen rutiinit, omien tunteiden ja kokemuksen jakaminen sekä avun hakeminen.