Itsetuhoiset ajatukset eivät ole epätavallisia

Joka kuudes on joskus ajatellut tekevänsä itsemurhan. On siis melko tavallista, että ihminen itse tai hänen läheisensä on joskus kokenut itsetuhoisia ajatuksia. Vaikka itsetuhoiset ajatukset eivät ole epätavallisia, niihin tulee suhtautua vakavasti. Itsetuhoisuus on merkki siitä, että henkilön on tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat omassa elämässä aiheuttavat pahaa oloa ja kenelle itsetuhoisuudesta voisi kertoa. Itsetuhoisuuden kanssa ei kannata jäädä yksin, koska apua on saatavilla.

Mitä itsetuhoisuudella tarkoitetaan?

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan yleensä ajatuksia tai käyttäytymistä, johon liittyy pyrkimys itsensä vahingoittamiseen jollakin tapaa. Itsetuhoisuus voi tarkoittaa eri henkilöille eri asioita, ja siksi itsetuhoisuuden ilmeneminen on yksilöllistä.

Joillakin itsetuhoisuus voi ilmetä toistuvina ajatuksina, itsemurhasuunnitelmina, kuolemantoiveina tai satunnaisina ohikiitävinä ajatuksina. Toisilla itsetuhoisuus voi ilmetä itsemurhasta puhumisena, impulsiivisena käyttäytymisenä, itsensä vahingoittamisena (kuten viiltelynä), itsemurhayrityksenä tai itsemurhana.

Itsetuhoiset ajatukset voivat olla hyvin vaihtelevia, eivätkä ne tarkoita automaattisesti, että henkilö olisi aikeissa tehdä itsemurhan. Viiltely tai muu itsensä vahingoittaminen ei myöskään automaattisesti tarkoita, että henkilö haluaisi kuolla. On myös mahdollista, että ajatukset ovat ristiriitaisia niin, että ihminen toivoo samanaikaisesti elävänsä ja kuolevansa. Itsetuhoisten ajatusten voimakkuus ja kesto voi vaihdella päivien, viikkojen ja jopa vuosien aikana.

Itsetuhoisuuden kanssa ei kannata jäädä yksin, koska apua on saatavilla.

Mistä itsetuhoisuus johtuu?

Itsetuhoisuus johtuu usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta henkilön elämässä. Siksi onkin melko tavallista, ettei henkilö itse täysin tiedä, miksi hän on itsetuhoinen. Tutkimustieto on osoittanut, että itsetuhoisuuteen liittyy useita eri riskitekijöitä.

Tiedetään, että itsetuhoisuuteen liittyy usein jokin mielenterveyden häiriö, vaikka itsetuhoisuus itsessään ei ole sairaus. Kaikilla itsetuhoisuuden kanssa elävillä ihmisillä ei kuitenkaan ole todettu mielenterveyden häiriötä. Itsetuhoisuuteen voi liittyä myös fyysinen sairaus, kriisi tai vaikea elämäntilanne kuten ero, läheisen kuolema tai kiusatuksi tuleminen. Traumaattiset kokemukset ja kaltoinkohtelu ovat myös riskitekijöitä itsetuhoisuudelle ja itsemurhalle, samoin kuin alkoholi ja muut päihteet.

Usein itsetuhoiset henkilöt tuntevat olonsa toivottomaksi, arvottomaksi tai sellaiseksi, että oma elämä on ajautunut umpikujaan, josta ei ole poispääsyä. Tällaiset sietämättömät tunnetilat ovat todellisia, vaikkakin vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseen on todellisuudessa olemassa.

Suurimmassa itsemurhavaarassa ovat aikaisemmin itsemurhaa yrittäneet henkilöt. Itsemurha itsessään ei ole sairaus, vaan toimintaa kriisissä. Vaikka itsetuhoisuudesta ja itsemurhista on kerääntynyt paljon tutkimustietoa, syitä sille miksi joku tekee itsemurhan ei täysin tiedetä. Tärkeintä on ymmärtää, ettei itsetuhoisuus tai itsemurha johdu yksittäisistä syistä vaan usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Näin ollen, kukaan ei ole syyllinen toisen ihmisen itsetuhoisuuteen tai itsemurhaan.