Pandemian alussa nuorten aikuisten ahdistus kaksinkertaistui
Alex S. F. Kwongin tutkimusryhmän tavoitteena oli selvittää, missä määrin masennus, ahdistus ja psyykkisen hyvinvoinnin haasteet lisääntyivät pandemian aikana. Vertaamalla ennen pandemiaa ja pian sen alkamisen jälkeen kerättyjä aineistoja pystyttiin tarkastelemaan muutosta samojen henkilöiden hyvinvoinnissa. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan millaiset tekijät ovat yhteydessä lisääntyneeseen ahdistukseen ja masennukseen, jotta jatkossa apua olisi mahdollista tarjota kohdennetusti.
Tutkimuksessa käytettiin kahta hyvin suurta ainestoa, jotka on kerätty vuosikymmenten aikana osana englantilaista Avon Longitunal Study on Parents and Children- sekä skotlantilaista Generation Scotland-tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 2973 brittiläistä nuorta aikuista, 3720 vanhempaa, sekä 4233 yli 18-vuotiasta skotlantilaista henkilöä. Käytännössä osallistujat täyttivät netissä lyhyitä kyselyitä, jotka pohjautuivat ahdistus- ja masennusoireiden arviointiin kehitettyihin mittareihin. Pandemian aikainen aineisto kerättiin pian sen jälkeen, kun pandemiarajoitukset oli Britanniassa otettu käyttöön keväällä 2020. Kerätty aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Pandemian aikana ahdistus lisääntyi, masennus ei
Tutkimustulosten mukaan ahdistusta ja psyykkisen hyvinvoinnin heikentymistä esiintyi pandemian aikana selvästi enemmän sitä edeltäneeseen aikaan verrattuna. Tutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista kaksinkertainen määrä kuvasi ahdistuneisuushäiriöksi luokiteltavaa oirehdintaa pandemian alkamisen jälkeen.
Ahdistuksen selvä lisääntyminen saattaa selittyä pandemiatilanteen luonteella. Pandemian ja rajoitustoimien alku merkitsivät monelle yhtäkkistä muutosta arkisessa elämässä, epävarmuutta ja huolta terveydestä. Nämä kytkeytyvät erityisesti uhan kokemukseen, mikä taas on läheisesti kytköksissä juuri ahdistukseen. Sen sijaan masennuksen lisääntyminen ei näyttäytynyt tuloksissa yhtä selvänä. Voidaankin ajatella, että ehkä masennukseen tavallisesti kytkeytyvät menetyksen tunteet eivät tuossa vaiheessa korostuneet tavallista voimakkaammin. Lisäksi tuolloin laajasti herännyt yhteisöllisyyden henki ja tilanteen maailmanlaajuisuus saattoivat suojata masennukselle tyypillisiltä itsesyytöksiltä ja syyllisyyden kokemukselta.
Ketä tulisi erityisesti tukea?
Tutkimuksessa tunnistettiin useita taustatekijöitä, jotka lisäsivät masennuksen ja ahdistuksen riskiä. Naissukupuoli ja taloudelliset vaikeudet olivat yhteydessä lisääntyneeseen masennukseen ja ahdistukseen pandemian aikana kaikissa ikäryhmissä.
Koronatartunta sekä karanteenissa oleminen olivat yhteydessä sekä lisääntyneeseen masennukseen että ahdistukseen, erityisesti vanhempien ikäryhmässä. Yksinasuvilla esiintyi lähinnä lisääntynyttä masennusta, kun taas pienten lasten vanhemmilla ahdistusta, mahdollisesti liittyen lastenhoidon muutosten aiheuttamaan stressiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että pandemiaa edeltäneet mielenterveyteen liittyvät haasteet olivat voimakkaasti yhteydessä pandemian aikana lisääntyneeseen masennukseen ja ahdistukseen. Tutkijat kehottavatkin tuen suuntaamista erityisesti näille ryhmille sekä pandemian aikana että sen jälkeen. He muistuttavat, että esimerkiksi negatiivisiin ajatusmalleihin, jotka ovat vahvasti yhteydessä lisääntyneeseen masennukseen ja ahdistukseen, voidaan vaikuttaa olemassa olevilla interventioilla.
Tulokset kuvaavat pandemian alkua, joka on osoittautunut vain pieneksi osaksi pandemian kestoa. Tutkijat esittävät, että ahdistuksen ja masennuksen esiintyvyyden tarkkaa seurantaa tulisi tulevaisuudessa jatkaa, pandemian pitkäaikaisseurausten ennustamiseksi sekä sopivan ja oikein kohdistetun tuen turvaamiseksi.
Koko tutkimus (uusi välilehti):
Sivua muokattu 27.9.2022
