Kriisiauttamista jo 50 vuotta
Nyt kriisikeskuksia on 22 eri puolilla Suomea. Alusta asti kriisiauttaminen on sisältänyt keskusteluapua kriisityöntekijän kanssa kriisikeskuksessa ja/tai puhelimitse. Sitten tulivat mukaan vertaistukiryhmät, joissa samaa kokeneet jakavat asioita ammattilaisten ohjauksessa.
Verkossa kriisiauttaminen alkoi digitalisoitumisen myötä. Viimeisimpinä verkkoauttamisen muotoina alkoivat Sekasin-chat ja Gaming, jotka ruuhkautuvat yhteyttä ottavien nuorten viesteistä.
Kriisiauttamisen periaatteet
Kriisiauttamisen periaatteet eli luottamuksellisuus, mahdollisuus asioida anonyymisti ja avun maksuttomuus mahdollistavat monelle avun hakemisen. Monelle avun tarvitsijalle on tärkeää se, että toimintaa ylläpitää yleishyödyllinen järjestö.
Apua haetaan ihmissuhdeongelmiin, menetyksiin, itsetuhoisuuteen, työelämän tai opiskelun ongelmiin, vakaviin sairastumisiin, huoliin läheisistä esimerkiksi lapsista, puolisosta, tai vanhoista vanhemmista, ongelmiin kaverisuhteissa ja elämänkriiseissä eli siirtymissä elämänvaiheesta toiseen.
Vapaaehtoiset voimavarana
Vapaaehtoiset ovat kriisiauttamisessa voimavara, joka mahdollistaa yhä useammalle tuen piiriin pääsemisen. Vapaaehtoisia koulutetaan kriisiauttamiseen vuosittain. Kriisipuhelimessa vapaaehtoisia on vastaajina noin 700 eri puolilla maata ja verkkoauttamisessakin satoja. Lisäksi vapaaehtoiset voivat käydä tukikeskusteluja asiakkaiden kanssa kriisivastaanotoilla työntekijöiden ohjauksessa.Vapaaehtoiset voivat toimia myös henkilökohtaisina tukihenkilöinä eli kulkea hetken asiakkaan rinnalla.
Varhainen tuki kriiseissä, jossa ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset työskentelevät rinnakkain, on omiaan vähentämään medikalisaatiota ja lisäämään välittämistä. Varhaisen tuen puuttuessa apua haetaan terveyskeskuksesta tai jäädään tuskan kanssa yksin. Terveyskeskuksessa hoito perustuu diagnoosiin ja sieltä voi saada rauhoittavaa tai sairauslomaa, jotka toki joskus ovat tarpeen.
Esimerkiksi suru on luonnollinen reaktio menetykseen, josta useimmiten päästään eteenpäin läheisten tai ammattilaisten tai koulutettujen vapaaehtoisten tuella.
Suomen kansainvälisesti arvostetussa Itsemurhien ehkäisyprojektissa 1986-96 todettiin, että varhainen tuki elämän kriisitilanteissa ehkäisee itsemurhia. Yksinjääminen vaikeassa elämäntilanteessa altistaa itsetuhoisuudelle.
Tärkeää voida puhua
50 vuoden kokemus kriisiauttamisesta kertoo, että ihmiset selviytyvät järkyttävistäkin menetyksistä ja kriiseistä, kun saavat mahdollisuuden puhua kokemastaan rauhassa auttamiseen koulutetun henkilön kanssa.
Vaikeassa tilanteessa haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi yksilönä. Ammattilaisten roolina kriisiauttamisessa on asiakastyön lisäksi arvioida asiakkaiden tilannetta, ohjata tarvittaessa muiden palvelujen piiriin sekä kouluttaa ja ohjata vapaaehtoisia kriisiauttamisessa.
Asiakkaiden arvioiden mukaan kriisiauttaminen lisää toiveikkuutta, helpottaa arkielämässä selviytymistä, vähentää elämää haittaavia ongelmia ja itsetuhoisuutta.
Uudistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa tulee varmistaa, että kriisiauttamisen kaltaiset kriisiauttamisen kaltaiset järjestölähtöiset tuki- ja toimintamuodot on mahdollistettava ja asiakkaiden saatava tietoa oman alueensa järjestölähtöisistä tukimahdollisuuksista.
Outi Ruishalme
Kriisiauttamisen johtaja
MIELI Suomen Mielenterveys ry
Sivua muokattu 29.6.2021