Istunto 5: Trauma ja muutokset

Oma-apuohjelma SELMAn tarkoitus on auttaa sinua käsittelemään vaikeaa elämäntilannetta ja selviytymään siitä. Istuntoon liittyviä tehtäviä varten tarvitset muistiinpanovälineet. Voit kirjata tehtäviä paperille, vihkoon tai tietokoneelle itsellesi parhaiten sopivalla tavalla.

Voit kirjoittaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Älä välitä kielioppisäännöistä tai muista kielellisistä asioista kirjoittaessasi. Tärkeintä on, että annat itsesi kirjoittaa vapaasti niistä tuntemuksista, mitä vaikea elämäntilanne on sinulle aiheuttanut. Tavoitteena on, että yhden viikon aikana vastataan yhden istunnon kysymyksiin.

Tämän istunnon sisällöt

1. Identiteetti ja vaikea elämäntilanne
2. Uskomukset ja niiden vaikutus
3. Muuttuvat uskomukset

1. Identiteetti ja vaikea elämäntilanne

Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen määritelmää itsestään. Tämä käsitys voi liittyä niin ominaisuuksiimme kuin rooleihimme. Identiteetti antaa meille käsityksen omasta perusolemuksestamme. Kuka minä olen?

Identiteetti liittyy myös tunteeseen oman minuutemme ja olemassaolomme jatkuvuudesta eli siitä, että pysymme ajan kuluessa suunnilleen samanlaisina ihmisinä. Vaikeat elämäntilanteet usein rikkovat tämän samuuden kokemuksen. Elämänmuutokset saattavat aiheuttaa niin sanotun identiteettikriisin, joka sisältää oman minuuden ja maailmankuvan arviointia ja määrittelyä uudelleen. Miten minulle kävi näin? Kuinka tämä on ylipäätään mahdollista? Kuka nyt olen? Esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema vaikuttaa niihin rooleihin, joissa olemme tottuneet olemaan. Emme välttämättä ole enää käytännössä kenellekään esimerkiksi isä, vaimo, sisar, lapsi tai ystävä.

Järkyttävät kokemukset koskettavat usein tärkeimpiä ja perustavanlaatuisia identiteettimme osa-alueita, josta tuloksena voi olla hämmennys, kaaoksenomaisuuden ja merkityksettömyyden kokemus. Järkyttävät tilanteet uhkaavat ihmisen kokemusta oman minuuden ja elämän merkityksellisyydestä. Oma tarina saattaa hetkeksi pysähtyä, siihen tulee särö tai sen koetaan katkeavan kokonaan.

Identiteetti on myös henkilökohtainen ja se erottaa meidät muista ja ylläpitää omaa yksilöllisyyden kokemustamme. Uudessa elämäntilanteessa voi tuntua, kuin olisi tullut itsestä irralliseksi, vieraantunut itsestään, hukannut tai menettänyt itsensä. Voi tuntua, kuin ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuka on ja mitä itselle tapahtuu. Järkyttävät asiat voivat vaikuttaa käsitykseen itsestämme kielteisesti. Voi tuntua, kuin itsessä olisi jotain poikkeavaa, särkynyttä, korjattavaa.

Eräänlainen ”tyhjiöön putoaminen” tai peruskäsitysten romahtaminen sysää liikkeelle elämäntilanteen merkityksen pohtimisen. Miten tämä kaikki liittyy elämääni? Mitä tämä merkitsee minulle? Identiteetti voi uudistua tai lujittua. Ihminen saattaa tietää entistä varmemmin, mitä elämältään haluaa ja kuka hän on.

Usein ihmiset tarkastavat suhdettaan elämää ja maailmaa liikuttaviin voimiin, osa pohtii suhdettaan jumalaan ja toiset elämänfilosofiaansa. Arvot ja perususkomukset elämästä voivat muuttua. Mikä minulle on tärkeää?

Vaikea elämäntilanne voi tuoda ihmisestä esille luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia, joita ei ole aiemmin tunnistanut itsessä olevan.  Asian käsittelyn edetessä ihmiset saattavat löytää itsestään täysin uusia puolia ja voimavaroja.

Identiteetti ja sosiaaliset suhteet

Usein vaikeissa elämäntilanteissa myös ystävyys- ja sukulaisuussuhteet joutuvat koetukselle ja niissä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Identiteettiimme vaikuttavat meitä ympäröivät ihmiset, joten sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys meille myös vaikean elämäntilanteen yhteydessä.

Ihmisen asema omassa lähipiirissään voi muuttua vaikean elämäntilanteen seurauksena. Ihminen voi kokea, että häneen suhtaudutaan ”vaikeita kokeneena” eikä niinkään omana itsenään.

Voimme joutua määrittelemään oman paikkamme uudelleen. Aiemmat roolit omassa lähipiirissä ja yhteiskunnassa voivat tuntua epämieluisilta tai ristiriitaisilta. Mihin minä kuulun? Ihmissuhteita voi katketa, mutta toisaalta tilanne voi osoittaa omista tuttavista ne, jotka todella kannustavat ja tukevat hädän hetkellä. Arvostus ja avoimuus ystävien kesken voi lisääntyä.

Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, miten muut ihmiset surevat tai miten vaikeista elämäntilanteista toipuminen etenee. Muiden odotukset voivat aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Läheiset saattavat esittää loukkaavia kysymyksiä, kuten ”miksi vielä suret” tai vastavuoroisesti ”kuinka sinä näin nopeasti olet toipunut?”. Jokaisella meillä vaikean asian käsittely etenee kuitenkin omaa tahtiaan. Läheisten kysymykset kertovat siitä, että sinulle tapahtunut koskettaa myös heitä ja herättää heissä erilaisia tunteita.

2. Uskomukset ja vaikea elämäntilanne

Uskomukset ovat todellisuutta kuvaavia yleistyksiä. Uskomukset eroavat käsityksistä siinä, että käsitys tunnistetaan mielipiteeksi, mutta uskomukset ovat meille ”yleisiä totuuksia”. Uskomukset ovat yksilöllisiä tapojamme nähdä asioita, meidän mielissämme totuudeksi muodostuneita käsityksiä. Uskomukset auttavat jäsentämään maailmaa.

Esimerkkejä uskomuksista:

”En osaa, olen siis huono.” ”Suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä.” ”Maailma on vaarallinen paikka.” ”En voi näyttää heikkouttani, koska muut ihmiset käyttävät sitä minua vastaan.”

Uskomukset koskevat niin ympäristöämme, käyttäytymistämme, taitojamme kuin omaa itseämme. Järkyttävät tilanteet saattavat horjuttaa perususkomuksiamme sekä vaikuttavat uskomuksiin itsestämme. Monet uskomukset, mitä meillä on ollut elämästä ja sen tärkeimmistä asioista, voivat muuttua vaikeiden elämäntilanteiden seurauksena ja kääntyä jopa päälaelleen. Yksi tällainen muutos voi olla esimerkiksi uskomuksen ”tuskin minulle sellaista sattuu” muuttuminen ”kaikki on mahdollista”-ajatteluksi.

Miten uskomus syntyy?

Uskomukset syntyvät oman elämänhistoriamme kulussa. Niiden juuret löytyvät lapsuudestamme, mutta ne muokkautuvat myös myöhempien kokemustemme myötä. Uskomukset ovat ikään kuin tiivistymiä tästä kokemuksellisesta tiedosta. Uskomustemme vuoksi asioilla on aina meille yksilöllisiä merkityksiä.

Omassa lapsuudessamme omaksumamme uskomukset ovat meiltä usein ”piilossa”. Ne ilmenevät ajattelussamme ja toiminnassamme automaattisesti, huomaamattamme. Niiden olemassaoloa on vaikea nähdä, sillä ne ovat meille itsestäänselvyyksiä. Olemme esimerkiksi voineet sisäistää uskomuksen, jonka mukaan ”vain itseensä voi luottaa”.

Uskomuksia syntyy ja ne muuttuvat myös yksittäisten, järkyttävien tapahtumien seurauksena. Vaikeat elämäntilanteet voivat tuoda myös aiemmin tiedostamattomia uskomuksia esille. Mitä voimakkaampi tunnereaktio tilanteessa syntyy, sitä todennäköisemmin myös uskomukset muuttuvat. Yleensä käy myös niin, että mitä harvinaisempi äkillinen tapahtuma on, sitä todennäköisemmin sitä koskemaan kehittyy uskomus. Äkillisessä vaaratilanteessa voi esimerkiksi syntyä voimakas uskomus uhan toistuvuudesta, jonka vuoksi ihminen voi alkaa välttämään samantyyppisiä tilanteita.

On siis normaalia, että esimerkiksi traumaattisissa tilanteissa ihmisen näkemykset maailmasta muuttuvat. Esimerkiksi avioeron jälkeen ihminen voi kehittää uskomuksen ”en voi luottaa enää koskaan muihin ihmisiin”.

Jos tietynlaiset tilanteet toistuvat ihmisen elämässä tarpeeksi usein, tapahtumasta todennäköisesti syntyy uskomus. Esimerkiksi, jos myöhästyy tarpeeksi monta kertaa tapaamisesta, muut todennäköisesti uskovat henkilön tulevaisuudessakin myöhästelevän.

Ihmiset ja tilanteet eroavat siinä, kuinka paljon toistoa täytyy olla ennen kuin uskomus syntyy. Kielteiset tapahtumat synnyttävät usein uskomuksia nopeammin kuin myönteiset tapahtumat. Toisaalta eri ihmisille merkityksellisempiä asioita voivat olla joko negatiiviset tai positiiviset tapahtumat, jolloin uskomuksia syntyy herkemmin koskemaan jompiakumpia tapahtumia.

Myös jo olemassa olevat uskomukset vaikuttavat uusien uskomusten syntyyn. Esimerkiksi lapsuudessa omaksuttu uskomus siitä, ettei muihin ihmisiin voi luottaa, voi vaikeuttaa muita ihmisiä koskevien positiivisten uskomusten syntyä myöhemmin elämässä. Uskomukset eivät ole yksittäisiä, vaan toisiinsa kytkeytyneitä, eräänlaisia uskomusverkkoja, joiden osaset ohjaavat toisiaan.

Mikä merkitys uskomuksella on?

Kokemustemme perusteella uskomukset muodostavat mielessämme kokonaisuuksia, jotka ohjaavat toimintaamme, muistamistamme ja ajatteluamme. Toimintamme on aina määräytynyttä uskomuksistamme käsin.

Toimintaan liittyvät uskomukset liittyvät esimerkiksi kykyihimme. Uskomus toimii motivaation tavoin. Jos emme usko kykenevämme johonkin, emme todennäköisesti edes yritä. Tällöin uskomus vahvistuu, sillä emme saa vaihtoehtoisia kokemuksia eikä meille kehity uudenlaisia taitoja. Uskomus ylläpitää näin itseään.

Muistamme kokemuksistamme helpommin ne asiat, jotka sopivat uskomuksiimme. Yksittäisen onnistumisen vaikutus voi olla vähäinen, jos ihmisellä on juurtuneita kielteisiä käsityksiä hänelle tapahtuvista asioista. Toisaalta, jos uskoo kykyihinsä, ei yksi epämiellyttävämpi kokemus vaikuta yhtä paljon.

Etsimme huomaamattamme ympäristöstämme asioita, jotka vahvistavat uskomuksiamme. Ajattelumme toimii perustellakseen uskomusta ja riippuen uskomuksistamme, selitämme tapahtumia eri tavoin. Yksi perustavanlaatuinen uskomus liittyy siihen, onko tapahtumien taustalla ensisijaisesti jokin henkilökohtainen ominaisuus vai tilannetekijä.

Esimerkiksi, jos onnistumme jossain tehtävässä, voimme ajatella sen johtuvan siitä, että olimme harjoitelleet hyvin ja että olemme taitavia. Saatamme toisaalta ajatella, että onnistuminen johtui esimerkiksi tuurista eikä näin ollut suoranaisesti meidän ansiotamme.

Jos meille tapahtuu jotain positiivista, on mukavaa ajatella sen johtuvan omista kyvyistämme. Kun taas jotain epämiellyttävää sattuu, tuntuu paremmalle ajatella, että jokin ulkopuolinen aiheutti tilanteen. Suunta voi myös olla toinen. Onnistumistilanteessa ihminen saattaa uskoa, että tilannetekijät vaikuttivat enemmän kuin hän itse ja että epäonni johtuu hänen omasta huonoudestaan. Jos uskomukset ovat sen suuntaisia, että kaikki kielteinen on lähtöisin henkilöstä itsestään tai että omaan hyvinvointiin ei voi lainkaan itse vaikuttaa, on vaarana esimerkiksi masentua.

Uskomukset itsestä ja omista kyvyistä

Uskomukset ja identiteetti ovat yhteydessä toisiinsa. Suhtaudumme asioihin ja itseemme uskomustemme kautta. Ainutkertaiset tapamme nähdä asioita vaikuttavat siihen, miten itsemme koemme. Uskomukset käsittelevät muun muassa niitä asioita, jotka oletamme olevan meille mahdollisia. Tavoittelemme niitä asioita, joihin uskomme pystyvämme. Se, mihin uskomme pystyvämme, määräytyy uskomuksista käsin.

Uskomukset omista kyvyistä ja ominaisuuksista luovat tai vähentävät mahdollisuuksiamme. Mitä enemmän meillä on tapoja tulkita asioita, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia. Eli, mitä väljemmät uskomukset meillä on kyvyistämme, sitä enemmän meillä on vaihtoehtoja ja asioita, joita voimme tavoitella. Uskomukset eivät sinällään ole ”vääriä” tai ”oikeita”. Uskomukset voivat olla jumiuttavia tai eteenpäin vieviä.

Myönteisesti ja kielteisesti vaikuttavat uskomukset

Traumaattisissa tilanteissa voi syntyä uskomuksia, jotka eivät akuutin tilanteen jälkeen enää vie eteenpäin, vaikka niillä alun perin onkin jokin suojelutarkoitus. Uskomukset tulevaisuudesta ja omista mahdollisuuksista voivat muuttua sellaisiksi, että ne eivät palvele ihmisen kehittymistä, kuten ”en selviä” tai ”tämä ei lopu koskaan”. Tämä aiheuttaa toivottomuutta ja saa meidät luottamaan vähemmän omiin mahdollisuuksiimme.

Uskomukset saavat aikaan joko myönteisiä tai kielteisiä asioita. Pessimistiset ja kielteiset uskomukset vähentävät mahdollisuuksia, positiivisemmat avaavat niitä. Omiin kykyihin liittyvät kielteiset uskomukset vaikuttavat voimakkaasti ihmisen toimintaan. Uskomukseen ”en pysty tähän” liittyy automaattisesti merkitys ”on siis aivan turha yrittää”. Tällöin tavoitteiden saavuttaminen ei näytä mahdolliselta. Tällaiset toivottomuutta ja avuttomuutta sisältävät uskomukset vähentävät mahdollisuuksiamme nähdä vaihtoehtoja. Toisaalta kielteiseltä näyttävällä uskomuksella voi olla positiivinen vaikutus. Uskomus ”en taida pystyä tähän vielä” pitää sisällään sanomattoman ”mutta kehityn koko ajan”. Tällainen uskomus laittaa pohtimaan tai kokeilemaan.

Jos uskomuksemme ehkäisevät meitä kokeilemasta ja näkemästä erilaisia vaihtoehtoja tai toimintatapoja, meille ei kartu erilaisia kokemuksia. Kokemukset lisäävät taitoja, joiden avulla huomaamme osaavamme. Positiiviset uskomukset lisäävät näitä mahdollisuuksia ja kantavat myös epäonnistumisien yli. Positiivisesti vaikuttava uskomus voisi olla esimerkiksi ”Minulla on monia mahdollisuuksia, huolimatta tästä ja tästä”.

Uskomukset voivat kuitenkin myös näyttää myönteisiltä, mutta niiden vaikutus voi olla kielteinen. Uskomus ”kaikki on itsestä kiinni” on pinnalta myönteinen, mutta sen vaikutus on kielteinen. Se ei anna mahdollisuutta poikkeuksille tai tilannekohtaisuudelle, vaan on ehdoton. Kyseinen uskomus voi lisätä huonommuuden tunnetta epäonnen yhteydessä, koska mitään muita vaihtoehtoja ei nähdä.

Uskomusten ja identiteetin jumittuminen

Identiteetin tasolla olevat uskomukset vaikuttavat toimintaamme ja mahdollisuuksiimme kaikista voimakkaimmin. Vaikean elämäntilanteen yhteydessä jokin tapa ajatella voi alkaa hallita käsityksiä itsestä. Koska järkyttävä tapahtuma ravistelee identiteettiämme, on mahdollista, että ihminen ikään kuin jumiutuu näkemään itsensä vain kyseisen tapahtuman kautta. Vertaa esimerkiksi sanontoja ”Olen invalidi” ja ”Minulla on liikkumisrajoitteita”. Minkälaisia ajatuksia herää? Ensimmäisessä tapauksessa asiantila imaistaan identiteettinä ja ihminen määrittyy tuon asian kautta. Tämä vaikuttaa siihen, miten hän itsensä kokee ja miten hän toimii, mitä ei voi tehdä, miten tulee toimia jne. Jälkimmäisessä tavassa sanoa laitetaan merkille yksi osa tätä ihmistä, mikä jättää tilaa monille muille ominaisuuksille.

Myös uskomukset siitä, mitä ansaitsemme, vaikuttavat näkemykseemme itsestämme. Jos emme usko, että meillä on oikeus olla onnellinen tai tuntea iloa, voimme jumittua näkemään itsemme vain kielteisestä näkökulmasta. Voi myös olla, että silloin on vaikeaa suhtautua itseensä armeliaasti ja myötätuntoisesti. Uskomukseen siitä, millainen on ”hyvä ihminen”, voi liittyä suremiseen kiinnittymistä. Jos emme voi nähdä surun rinnalla ilon ja onnen tunteita osana ”hyvänä ihmisenä” olemista, käsitykset itsestä voivat määrittyä vain surun kautta. Myös muut ihmiset voivat huomaamattaan tukea tällaista identiteettiä kohtelemalla meitä ”vain surevina”.

Me ihmiset olemme kuitenkin muutakin, kuin sanalliset kuvauksemme ja uskomuksemme itsestämme. Meillä vain on luonnollinen tapa uskoa sitä, mitä mieli sanoo. Esimerkiksi voimme ajatella, että ”en selviä tästä”. Jonkin ajan päästä voimme kuitenkin huomata ajatustemme ja olomme muuttuneen.

3. Muuttuvat uskomukset

Se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut, emmekä voi sitä muuttaa. Muutos voi sen sijaan tapahtua niissä tavoissa, joilla tapahtumaan ja itseemme suhtaudumme. Muuttuvista uskomuksista löytyy avain myös omien mahdollisuuksien muutokseen. Tämä ei tarkoita, että järkyttävä tapahtuma olisi ollut oikein tai hyväksyttävä, vaan itselle mahdollisuuksien rakentamista tuon tapahtuman kanssa elämiseen.

Kun jokin tuntuu ehdottomalta, se vähentää mahdollisuuksia ja jumiuttaa ikään kuin paikalleen. Merkityksellistä omaa minuutta uskomusten muokkaamisessa ei ole niinkään se, mikä on meille totta nyt, vaan se, minkä näemme mahdollisena.

Koska uskomus on olemassa ajatuksena, kielenä ja sanoina, voimme kiinnittää huomiota siihen, miten itsestämme puhumme. Kieli voi ylläpitää tiettyjä käsityksiä itsestämme. Näkökulmien moninaisuutta voi lisätä liittämällä puheeseen sanoja, jotka lisäävät yksilöllisyyden ja monitulkintaisuuden mahdollisuutta.

Kiinnitä huomiota esimerkiksi yleistäviin ilmauksiin omista kokemuksistasi. Ehdottomasta saa muokkautuvan tuomalla mukaan subjektiivisuutta kuvaavia sanoja, kuten ”ajattelen”, ”mielestäni”, ”minusta vaikuttaa” tai ”joidenkin mielestä”, ”joku kokee” jne.

Vertaa: ”Olen alakuloinen” vs. ”Koen itseni alakuloiseksi” tai ”Minulla on ajatus, että olen alakuloinen”. ”Olen epäonnistunut” vs. ”Koen itseni epäonnistuneeksi” tai ”Minulla on ajatus, että olen epäonnistunut”. Mitä huomaat?

Myös ajanmääreiden huomioiminen vähentää asioiden ehdottomuutta. Käytä esimerkiksi sanoja ”juuri nyt”, ”toisinaan” tai ”tänään”. Vertaa: ”Olen toivoton” vs. ”Olen viime aikoina kokenut itseni toivottomaksi”. Mitä huomaat?

Mahdollisuuksia lisää myös monipuolisuuden esiintuominen esimerkiksi ”ja niin edelleen”, ”muun muassa”, ”toisaalta” ja ”-kin”-päätettä käyttämällä. Vertaa: ”Olen epäonnistunut ihminen” vs. ”Olen ajoittain epäonnistunutkin”. Mitä huomaat? Muista, että pienilläkin sanoilla on merkitystä: kokeile ”mutta”-sanan sijaan ”ja”-sanaa, kun pohdit itseäsi. Vertaa: ”Olen iloinen, mutta väsynyt” vs. ”Olen iloinen ja väsynyt”. Mitä huomaat?