Uni on osa vuorokausirytmiä

Aivojen sisäinen kello, niin sanottu keskuskello määrittää tarpeemme nukahtaa ja herätä meille sopivina aikoina. Valveilla olossa kertyvän unentarpeen ansiosta nukahdamme aina lopulta, vaikka keskuskellomme olisi sekaisin tai pyrkisimme jättämään sen viestit huomiotta.

Hyvää unta saadakseen kannattaa kuunnella keskuskelloa. Ihmisen keskuskello ei kuitenkaan ole tarkka, vaan alkaa nopeasti jätättää, jollei saa ulkoisia aikamerkkejä, kuten pimeän ja valon vaihtelua. Jos ihminen suljetaan muusta maailmasta sivuun ilman mahdollisuutta seurata ajan kulua, alkavat hänen nukahtamis- ja heräämisaikansa venyä.

Uni­ryt­mi voi men­nä se­kai­sin

Unirytmi voi mennä myös sekaisin. Unirytmin häiriöistä tyypillisimmät koskevat unirytmimme ja ulkoisen maailman välisiä ristiriitoja. Uni jää vähiin, jos pitää herätä seitsemältä aamulla, vaikka nukahtaminen olisi onnistunut vasta puolenyön jälkeen.

Tyypillisimpiä unirytmin häiriöitä ovat viivästynyt tai aikaistunut unijakso, kaamosunettomuus ja epäsäännöllinen unirytmi, vuorotyöunettomuus ja aikaerorasitus eli jet lag.

Etenkin viivästynyt unijakso, jossa unen tulo myöhästyy toivotusta, on yleinen nuorilla. Siinä unijakso tulee vasta myöhään, esimerkiksi alkaen kolmelta yöllä ja päättyen vasta yhdeltätoista aamupäivällä. Tällaista rytmiä on vaikea sovittaa arkeen.

Mies 22: ”Pahinta on ehkä kun myöhästyin kutsunnoista. Havahduin siihen kun kytät koputtaa ovea.”

So­si­aa­li­nen jet­lag

Jetlag eli aikaerorasitus on monelle tuttu ilmiö kaukomatkailun ja aikavyöhykkeiden ylittämisen yhteydessä. Jetlagissa oma vuorokausirytmi ei ole samassa ajassa ympäristön kanssa, mikä aiheuttaa hankaluuksia virkeyden, nukkumisen, ruokailun ja muun elämän kannalta. Myös mieliala ja terveys voivat olla koetuksella, jos elimistö on jatkuvasti rasittunut.

Jetlagista voi myös kärsiä ilman, että lähtee minnekään omalta aikavyöhykkeeltään. Tilannetta, jossa oma vuorokausirytmi on esimerkiksi viikonloppuisin tai vapaapäivinä hyvin erilainen kuin arkena, kutsutaan sosiaaliseksi jetlagiksi.

Jos viikonloppuna valvoo myöhään esimerkiksi sosiaalisen elämän vuoksi, voi maanantaiaamuna ja ehkä koko alkuviikon ajan tuntua yhtä väsyneeltä kuin olisi matkannut aikavyöhykkeeltä toiselle. Sitä voisi verrata vaikka siihen, että perjantai-iltana lentää New Yorkiin, ja maanantaina palaa takaisin. Samanlaisen jatkuvan aikaerorasituksen saa aikaan, jos koulu ja työ vaativat aikaisia heräämisiä, mutta ihmisen oma nukkumisrytmi ei kulje samassa tahdissa, jolloin kysymys on viivästyneestä unijaksosta.

Sosiaalinen jetlag on nuorilla melko tavallista. Jos sen taustalla ovat omat tavat ja tottumukset, voi omaa unirytmiään korjata, jolloin tilanne paranee automaattisesti. Jotkut ihmiset ovat tosin luontaisesti illanvirkkuja, jolloin iltapainotteista rytmiä voi olla vaikeampi muuntaa ja aikaerorasitusta voi syntyä helpommin.