Suru seuraa usein menetystä
Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Surussa tunteet ja ajatukset tulevat usein aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena.
Suru on useimmiten seurausta menetyksestä: esimerkiksi läheisen kuolemasta, parisuhteen päättymisestä tai työpaikan menettämisestä. Myös sairastumiseen voi liittyä surua. Suruun liittyy useita erilaisia tunteita: suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja vihaakin.
Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua. Suruun vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus ja mahdolliset aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne, suhde menetettyyn sekä suruprosessin aikana saatu tuki.
Joskus ihmisten odotetaan ilmaisevan suruaan juuri tietyillä tavoilla, esimerkiksi itkemällä hautajaisissa tai puhumalla tapahtuneesta. Suremisen muodot ovat kuitenkin yksilöllisiä, kaikki ihmiset eivät esimerkiksi kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Toiset saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja shokissa, kun toiset alkavat jo käsitellä tapahtunutta. Kaavamaiset käsitykset suremisesta saattavat aiheuttaa ahdistusta. Pahimmillaan menetyksen kokenut unohtaa, että hänellä on myös oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä.
Suru kehossa
Suru aiheuttaa akuutin fysiologisen stressireaktion ja kuormittaa elintoimintojamme monin tavoin. Sydän lyö tiheämmin, aivojen hapen- ja energiansaanti lisääntyvät. Aistinelimiin ja suuriin lihaksiin suuntautuva verenkierto vilkastuu. Kehollisia reaktioita voivat olla sydämen tykytys, rytmihäiriöt, jäsenten puutuminen, huimaus, suun kuivuminen, palan tunne kurkussa. Surevat voivat tuntea yleisestä kivun tunneta kehossaan ja koko kehon asento voi muuttua surun vuoksi. Surun kipua kuvatessaan surevat käyttävät tuntemuksistaan kipuun viittaavia sanoja kuten tuska, murtuminen, kärsimys, viiltävä kipu.
Puhekieli heijastelee todellisuutta; aivojen kuvantamistutkimuksissa on läheisen kuoleman aiheuttaman surun todettu aktivoivan osin samoja alueita kuin fyysisen kipukokemuksen yhteydessä. Siksi on varsin ymmärrettävää, että koemme surun paitsi psyykkisenä myös konkreettisena, eri puolilla kehoa tuntuvana fyysisenä kipuna. Surussa tunteiden maisema on moninainen myrskyisä ja kehollinen.
Suru kulkee aalloissa
Surussa tunteet ja ajatukset tulevat usein aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena. Vähän kerrassaan tunteet alkavat yleensä tasaantua ja menetyksen kanssa pystyy elämään. Joskus suru voi pitkittyä tai muuttua masennukseksi, erityisesti silloin ulkopuolisesta avusta saattaa olla hyötyä.
MIELI ry järjestää vertaistukiryhmiä läheisensä menettäneille. Keskusteluapua on myös mahdollista saada Kriisipuhelimesta, kriisikeskuksista ympäri Suomen sekä netissä osoitteessa tukinet.net. Itsemurhan tehneiden omaiset saavat tukea Itsemurhien ehkäisykeskuksesta.
Lähteet
Hannele Lehtosen artikkelista ”Suru luopumisen prosessina /Suru, alati läsnä oleva- surevan ja surevia auttavan ammattilaisen kokemuksina ja teoreettisesti tarkasteltuna – psykofyysinen näkökulma”