Tilastotietoa mielenterveydestä
Suomalaisten fyysinen terveys on parantunut viime vuosikymmenten aikana, mutta vastaavaa muutosta ei ole saatu aikaan mielenterveydessä. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa.
OECD:n raportin mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta.
Nykyään jo yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.
Tämä ei suoraan kerro työikäisten mielenterveyden häiriöiden kasvusta, vaan enemmänkin muutoksesta niiden roolissa ja merkityksessä. Vielä 1970-luvulla mielenterveyden häiriöt aiheuttivat suhteellisen vähän työkyvyttömyyttä verrattuna fyysisiin oireisiin ja ammattitauteihin. Tämän jälkeen painotus on vähitellen muuttunut tyystin.
Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.
Kuitenkaan 2000-luvulla mielenterveyspalveluihin ei ole satsattu samassa määrin kuin muuhun terveydenhuoltoon. Mielenterveyspalvelujen osuus terveydenhuollon käyttömenoista on ollut laskusuunnassa koko 2000-luvun, ja oli vuonna 2021 enää 4,5 prosenttia kaikista käyttömenoista. Psykiatrinen hoito saa yhä pienemmän siivun erikoissairaanhoidon rahoituksesta.
Psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon menoista putosi yli kuudella prosenttiyksiköllä 2000–2021.
Ongelmallista on myös, että suurella osalla menee yhä paremmin, mutta osa on jäänyt tästä kehityksestä ulkopuolelle. Mielenterveyden osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pienituloisilla mielenterveys ei ole kohentunut samalla tapaa kuin muilla.
Mielenterveyteen vaikuttavat muun muassa:
kasvuolosuhteet
kouluolot
nuorisotyö
virkistysmahdollisuudet
köyhyyden vastainen työ
työmahdollisuudet
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet
liikennejärjestelyt ja melutaso
Mielenterveyden riskitekijät kasautuvat. Yleisiä riskitekijöitä perheissä ovat köyhyys, päihdeongelmat ja vakavat vuorovaikutusongelmat lapsen ja vanhemman välillä, samoin koulukiusaaminen ja yksinäisyys.
Joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveyden häiriö. Masennuksen, yleisimmän mielenterveyshäiriön merkittävin riskitekijä ovat lapsuuden haitalliset kokemukset. Ilman ehkäiseviä toimia masentuneiden vanhempien lapsista arviolta 60 prosenttia sairastuu masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön, ennen kuin täyttävät 25 vuotta.
Joka viides nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Nämä heikentävät eniten toimintakykyä kaikista sairauksista. Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä oli kaksi kertaa enemmän alle 30-vuotiaita kuin vuosituhannen alussa.
Myös nuorten määrä psykiatrisessa hoidossa on kasvanut nopeasti. Uudellamaalla lähes kymmenen prosenttia 13–17-vuotiaista on hoidon piirissä, Pirkanmaalla nuorten määrä psykiatrian palveluissa nousi 37 prosenttia 2015–2016. Nuoret myös käyttävät masennuslääkkeitä paljon useammin vuosituhannen alkuun verrattuna.
Tutkimusnäyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että vakavat mielenterveyden häiriöt nuorilla olisivat yleistyneet. Nuoret hakevat yhä useammin apua ja tietoisuus mielenterveydestä on kasvanut. Samalla työ- ja opiskeluelämä on tullut yhä vaativampaa.
Myöskään nuorten palvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa kuin avun hakeminen, joten matalan kynnyksen varhaisista palveluista on iso pula. Esimerkiksi kouluissa tarjottava keskusteluapu ja mahdollinen jatko-ohjaus tavoittaisi nuoria heidän arkiympäristössään ja varhaisessa vaiheessa. Varhain tarjottavan keskusteluavun vaikuttavuudesta on myös lupaavaa tutkimusnäyttöä.
Miten edistää mielenterveyttä ja ehkäistä mielenterveyden ongelmia?
Mielenterveyttä on tutkitusti mahdollista vahvistaa, sekä mielenterveyden ongelmia ehkäistä ja hoitaa. Kaikkien mielenterveyden edistäminen ja häiriöiden ehkäisy on tärkeää sekä ihmisten kannalta että kansanterveyden ja kansantalouden näkökulmasta.
Heikot mielenterveyspalvelut luovat eriarvoisuutta. Toimivat ja helposti saatavilla olevat mielenterveyspalvelut vähentäisivät eriarvoisuutta ja ongelmien ylisukupolvisuutta. Nyt hyvin toimeentulevat ihmiset saavat tehokkaimmin apua ja tukea.
Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.
Psykiatrian rahoituksen lisääminen auttaisi nyt hoitoa tarvitsevia. Pitkän aikavälin painopisteen tulee kuitenkin olla kuitenkin ennaltaehkäisyssä, varhaisessa tuessa ja mielenterveyden edistämisessä.
Lasten ja nuorten palveluissa kannattaa investoida turvalliseen lapsuuteen ja vanhemmuuden tukeen. Vanhemmuuden tuki on tutkitusti erityisen vaikuttava tapa katkaista sukupolvien yli ulottuvia ongelmia ja tarjota tasa-arvoisempia mahdollisuuksia kaikille nuorille. Erityisen vaikuttavaksi menetelmäksi on osoittautunut vanhemmuuden tukeminen haavoittuvissa perheissä.
Tuloksellista työtä mielenterveyden parissa
Vaikka mielenterveyden ongelmien ja häiriöiden parissa riittää töitä, samalla on hyvä pitää mielessä, että Suomessa on tehty ja tehdään tuloksellista mielenterveystyötä.
Mielenterveyteen liittyvä asenneilmapiiri on muuttunut ja muuttuu edelleen myönteisemmäksi. Mielenterveyden ongelmista ja häiriöistä puhutaan yleisemmin, eikä niitä koeta enää yhtä häpeällisinä kuin aiemmin. Ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja henkiseen pahoinvointiin. Keskusteluhoitoa on enemmän saatavilla ja sitä on helpompi hakea.
Myönteisessä ilmapiirissä onkin helpompi hakea apua. Vain seitsemässä vuodessa Kelan kuntoutuspsykoterapian käyttäjien määrä on kolminkertaistunut. Sitä sai vuonna 2017 noin 36 600 ihmistä. Erityisen nopeaa, yli 60 prosenttia psykoterapiaa saavien kasvu on ollut 2013–2017.
Myös psyykenlääkkeiden kulutuksen vähentyminen 12 prosentilla 2009–2015 kertoo hyvästä suunnasta. Eniten vähentyi rauhoittavien ja unilääkkeiden kulutus. Myös hoitosuositukset ohjaavat välttämään näiden pitkäaikaista käyttöä. Tiedot perustuvat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tukkumyyntitilastoon.
Myös itsemurhien väheneminen Suomessa kertoo hyvää. Niiden määrä on miesten keskuudessa pienentynyt vuodesta 1990, joskaan ei tasaista tahtia. Tällä saralla tekemistä riittää edelleen: Suomessa itsemurhaluvut ovat edelleen noin 20 % korkeammat kuin muissa pohjoismaissa.
Järjestöiltä varhaista tukea ja matalan kynnyksen apua
Varhaisen tuen avulla saatavat tulokset vaativat pitkäjänteisyyttä, mutta ne vähentävät eniten kustannuksia.
Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen apua, esimerkiksi keskusteluavun ja ryhmien muodossa. Näitä on usein vähän tarjolla terveydenhuollossa. Ne ovat kuitenkin tärkeitä haastavassa elämäntilanteessa oleville ja mielenterveys- ja päihdeongelmista toipuville. Mielenterveyspalveluita tulee kehittää ihmisläheisiksi, vertaisuutta ja osallisuutta tukeviksi, koska ihmisille nämä palvelut on tarkoitettu.