Terapiatakuun kustannusvaikuttavuus

Terapiat etulinjaan -hanke on jo luonut edellytykset terapiatakuun valtakunnalliselle toteuttamiselle kouluttamalla yli 1000 perusterveydenhuollon työntekijää terapiamenetelmäosaajiksi.

Terapiatakuulla tarkoitetaan pääsyä lyhytpsykoterapiaan tai sitä vastaavaan vaikuttavaan keskusteluhoitoon neljän viikon sisällä perusterveydenhuollossa todetun tarpeen jälkeen. 

Psykoterapia voi toteutua voi toteutua yksilöterapiana, perheterapiana tai ryhmäterapiana kasvokkain tai verkossa.  

Psykoterapian tarve

Noin 2 % väestöstä hakeutuu vuosittain peruspalveluissa tarjolla olevaan psykoterapiaan. Arvio perustuu Englannin IAPT-ohjelmassa (Immediate Access to Psychotherapy) todettuun perustasolla tarjolla olevan psykoterapian käyttöön väestötasolla (1). IAPT on perusterveydenhuollon terapiatakuu, ja vastaa suurelta osin Suomeen esitettyä mallia. Oletus on, että alle 16-vuotiaiden tarve Suomessa on sama kun aikuisten, koska varhaislapsuuden vähäinen psykoterapian tarve kompensoituu nuorten keskimääräistä suuremmalla tarpeella.

Tarpeeseen vastaaminen tarkoittaa noin 125 000 lyhytpsykoterapiajaksoa vuodessa. Jakso tarkoittaa keskimäärin 6–7 käyntiä, vähintään yksi ja korkeintaan 20 käyntiä, josta noin puolet psykoterapia-asiakkaista hyötyy merkittävästi.

Hoitojakson käyntimäärän arvio perustuu kokemuksiin IAPT-ohjelmasta, jossa lyhytpsykoterapian kesto on keskimäärin 6,34 käyntiä. Myös kokemukset Terapiat etulinjaan -toiminnasta kertovat käyntien keskimäärän olevan noin 6 käyntiä. Psykoterapian vaikuttavuustutkimus on osoittanut, että oireet vähenevät eniten hoidon alussa, ja että valtaosa hoitoon hakeutuneista kokevat lyhyen psykoterapian riittäväksi.

Tarvittavat resurssit

Terapiatakuun toteutuminen merkitsee noin 125 000 lyhytpsykoterapeuttista hoitojaksoa (800 000 terapiakäyntiä) perusterveydenhuolloissa vuosittain, mikä vastaa noin 800 terapeutin henkilötyövuotta.

Terapiatakuun mukaiset hoidot voivat toteuttaa pääosin muut kuin psykoterapeutit, esimerkiksi menetelmäkoulutuksia saaneet terveyskeskusten psykologit tai psykiatriset sairaanhoitajat.

Lyhytpsykoterapeutin vuosityöpanos on noin 1000 vastaanottokäyntiä. Laskelma on tehty 40 työviikon mukaan ja olettaen että kokopäiväisellä psykoterapeutilla on 5 tapaamista päivässä. (4055=1000, 1000/6,34=157 potilasta per vuosi, tämä pyöristetty 150:een). 40 työviikkoon perustuva laskelma huomioi siis vuosilomat ja muut poissaolot. Näin ollen tarvittava terapeuttimäärä on noin 800 henkilötyövuotta.

Tarvittavasta henkilöstöresurssista noin 300 löytyy jo olemassa olevista terveydenhuollon resursseista tehtävänsiirroilla. Noin 500 uuden terapeutin palkkaaminen tai palvelun hankkiminen esimerkiksi asiakasetelillä maksaa hyvinvointialueille noin 30 miljoona mukaan lukien oheiskustannukset (60 000 €/htv). Kun tarvitaan 500 lisäterapeuttia, niin kokonaiskustannus on 500 * 60 000 = 30 miljoonaa euroa. Lisäksi terapeuttikoulutukseen ja terapiatakuun koordinointiin tulee alkuvaiheessa varata noin 5 miljoonaa/vuosi.

Säästöt

Psykoterapiaan sijoitettu pääoma maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti, koska sairausetuuksien käyttö vähenee, työnantajien sairauspoissaolokustannukset vähenevät ja terveydenhuollon muu käyttö vähenee.

Terapiatakuu siirtäisi arviolta noin 7500 henkilöä etuuksien piiristä työelämään, tuottaen lähes 200 miljoonan euron kustannussäästön. Säästö perustuu työkyvyttömyyskulujen vähenemiseen (125 miljoonaa euroa) ja ansioverotulojen kasvuun (66 miljoonaa euroa). Näin psykoterapiaan sijoitettu euro merkitsee yhteiskunnallisesti yli viiden euron säästöä. 

Sairausetuuksien käytön väheneminen

IAPT-ohjelmassa noin 6 prosenttia hoidetuista siirtyy erilaisista etuuksista työelämään. Täten peruspalveluissa saatavilla oleva, riittävän varhain aloitettu psykoterapia siirtäisi arviolta noin 7500 henkilöä etuuksien piiristä työelämään, tuottaen lähes 200 miljoonan kustannussäästön, perustuen työkyvyttömyyskulujen (kuntoutustuki tai sairauspäiväraha) vähenemiseen 125 miljoonalla (7500 henkilöä, josta 1000 eläkkeeltä ja 6500 henkilöä sairauspäivärahalta) ja ansioverotulojen kasvuun 66 miljoonalla (7500 henkilöä, ansiovero 8800 €/v).

Suomalaisen selvityksen mukaan pääsy lyhytpsykoterapiaan vähentää työikäisessä väestössä mielenterveyteen liittyviä sairauspoissaoloja 40 prosenttia (2). Vuonna 2021 Kelan sairauspäivärahaa sai mielenterveyden häiriön vuoksi 95 400 henkilöä 5,3 miljoonaa päivältä, keskimäärin 52,3 euroa päivässä (3). Mielenterveyssyistä sairauspäivärahaa maksettiin keskimäärin 63 päivältä. Työterveyshuollossa tarjotun varhaisen lyhytpsykoterapian avulla voi sairauspäiväjakson kestoa lyhentää keskimäärin 25 päivään.

Varovaisestikin arvioiden ja perustuen tutkimusnäyttöön, voi olettaa että terapiatakuu vähentää Kelan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden maksamia sairausrahapäiviä 20 %. Tällaisia päiviä oli vuonna 2022 3,5 miljoonaa, joten terapiatakuu tuottaisi 700 000 sairauspäivän säästön.

Työkyvyttömyyseläkkeen osalta laskelma perustuu Suomessa asuvien työkyvyttömyyseläkesaajien keskimääräiseen kokonaiseläkkeeseen (kansaneläke + työeläke), joka vuonna 2021 oli 14000 €/vuosi (iv).

Yli 100 000 Suomessa asuvaa on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. 1000 henkilön siirtyminen työelämään tuo 14 miljoonan euron säästön.

Tuottavuuden kasvu

Noin neljännes sairausperusteisesta tuottavuuden menetyksestä johtuu mielenterveyden ongelmista: tästä johtuvan menetetyn työpanoksen kustannus on vuositasolla noin 850 miljoonaa (5). Lyhyissä sairauspoissaoloissa mielenterveyssyistä valtaosan kustannuksista kantaa yksityiset työnantajat, lähes 300 miljoona vuodessa. 20 % vähennys sairauslomissa tarkoittaa yksityisille työnantajille 60 miljoonan euron säästön.

Sairaana työskentely aiheuttaa yhtä suuren menetyksen kuin sairauslomapäivät, eli noin 850 miljoonaa vuodessa. Kustannus kohdentuu työnantajiin. Psykoterapian tuloksena työntekijän tuottavuus kasvaa keskimäärin 6 viikkotuntia. Kun arviolta puolet terapiatakuun piirissä olevat ovat työelämässä, terapiatakuu tuottaa noin 9 500 henkilötyövuoden tuottavuuskasvun, josta hyötyvät kaikki työnantajasektorit.

Terveydenhuollon käytön väheneminen

Psykoterapia vähentää terveydenhuollon muuta käyttöä noin 20 % (6). Kuntien nettokustannusten terveydenhuollossa ollessa 2006 € per asukas vuonna 2020, potentiaalinen säästö terveydenhuoltokustannuksissa olisi noin 50 miljoonaa. Arvio on konservatiivinen, koska tässä ei ole huomioitu, että psyykkisesti oireilevan henkilön terveydenhuoltokustannukset todellisuudessa ovat noin 60 % korkeammat kuin asukaskohtainen keskiarvo. Säästön toteutuminen edellyttää palvelujen karsimista, mikä vaatii järjestäjiltä kiperiä päätöksiä.

Kelan psykoterapiakuntoutuksen kustannukset olivat vuonna 2022 yli 100 miljoonaa euroa. Terapiatakuun myötä kuntoutuspsykoterapian tarve tulee vähenemään. Koska enemmistö potilaista on tuloksellisesti hoidettavissa terapiatakuun piirissä olevalla lyhytpsykoterapialla, arviomme Kelan psykoterapiakuntoutuksen kustannusten vähenevän noin 50–60 miljoonalla eurolla.

Kokonaisarvio

Kokonaisarvion mukaan terapiatakuu tuo merkittäviä säästöjä monella sektorilla, mutta se edellyttää hyvinvointialueilta resurssien siirtoa perusterveydenhuollon lyhytpsykoterapiaan ja muihin varhaisiin vaikuttaviin psykoterapeuttisiin menetelmiin.

Hyvinvointialueet

Terapiatakuun toteutuksen vuosikustannus 35 M€
Muun terveydenhuollon vähentynyt käyttö -50 M€

Kela

Säästö Kelan sairauspäivärahoissa (20% vähennys, 700 000 päivää) -37 M€
Säästö Kelan psykoterapiakuntotuksessa -50 M€

Kunta + valtio

Tulovero +66 M€

Yksityiset työnantajat

Säästöt yksityisten työnantajien sairauslomapalkoissa (20 % vähennys) -60 M€

Lähdeviitteet

1. Psychological Therapies: Annual report on the use of IAPT services England, 2015–16

2. https://www.terveystalo.com/fi/artikkelit/mie lenterveyteen-liittyvat-sairauspoissaolot-vahenivat-merkittavasti-tyoterveyden-mahdollistaman-lyhytpsykoterapian-ansiosta

3. Kelan sairausvakuutustilasto 2021. Kela 2022

4. Tilasto Suomen eläkesaajista 2021. Eläketurvakeskus 2022

5. Menetetyn työpanoksen kustannus. STM 2014

6. Chiles JA, Lambert MJ, Hatch AL. The impact of psychological interventions on medical cost offset: A meta-analytic review. Clinical Psychology: Science and Practice, 6(2): 204–220, 1999