Miksi työ uuvuttaa?
Heti alkuun yksi asia selväksi: työuupumus ja uupumus ovat kaksi eri asiaa. Nyt puhutaan nimenomaan työhön liittyvästä uupumuksesta erotuksena väsymykseen, jonka taustalla voi olla mitä tahansa muuta, kuten pikkulapsiarkeen, sairauteen tai ikääntyvien vanhempien hoitamiseen liittyvä kuormitusta.
MIELI ry:n työelämän mielenterveys -yksikön päällikön Marjo Lehtisen mukaan työuupumuksen tyypillisiä piirteitä ovat väsymys, joka ei poistu lepäämällä, kyynistyneet ajatukset työtä kohtaan sekä ammatillisen itsetunnon heikentyminen.
”Työntekijällä saattaa olla tunne, etten jaksa enää, en voi vaikuttaa mihinkään, en suoriudu tai selviä työtehtävistäni. Uupunut saattaa kokea joutuvansa ponnistelemaan yhä enemmän, jolloin väsymys lisääntyy ja päivät venyvät entisestään”, Lehtinen sanoo.
Työuupumusdiagnoosi vai ei?
Työuupumus ei ole Suomessa palkalliseen sairauslomaan oikeuttava diagnoosi, mutta sitä voidaan käyttää muun diagnoosin ohella kuvaamaan tarkemmin, mistä on kyse. Tämän osalta käytännöt vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Italiassa ja Latviassa työuupumus luokitellaan ammattitaudiksi, Ruotsissa sairaudeksi. Suomessa sairauslomaa tarvitseva väsähtänyt työntekijä saa puolestaan useimmiten masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosin.
Lehtinen ei ota vahvaa kantaa työuupumukseen liittyvään diagnosointiin mutta auttaa pohtimaan asiaa eri kanteilta.
”Nykyään puhutaan jo diagnoosiyhteiskunnasta, joten lisää diagnooseja ei välttämättä tarvita. Lisäksi juuri diagnoosi saattaa leimata työuupuneen käyttäytymistä, minäkuvaa ja vaikuttaa sitä kautta monella negatiivisellakin tavalla”, Lehtinen sanoo.
Toisaalta jos työuupumus pystyttäisiin erottamaan tarkemmin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, siitä saataisiin enemmän tietoa, pohtii Lehtinen. Silloin myös varhainen puuttuminen työstä johtuvaan uupumukseen helpottuisi. Oma kysymyksensä on, millaiset kustannusvaikutukset diagnosoinnista tulisi.
”Jos työuupumus medikalisoidaan ja määritellään sairaudeksi, voi käydä helposti niin, että keskitytään yksilön hoitoon. Työuupumus ei ole kuitenkaan pelkästään yksilön ongelma vaan aina myös työyhteisön ja työpaikan toimintatapojen monisyinen vyyhti ja jopa yhteiskunnallisista rakenteista johtuva ongelma”, Lehtinen painottaa.
Joka kolmas alle 36-vuotiaista kärsii työuupumusoireista
Koronapandemian aikana nähtiin huolestuttavaa kehitystä, kun työuupumus lisääntyi ja myös jäi korkealle tasolle. Taitekohta ei kuitenkaan ole koronaepidemiassa vaan aikaisemmin, mikäli tarkastellaan Kelan tilastoja liittyen mielenterveysperusteisiin sairauspoissaoloihin.
Mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saaneiden määrä on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2017 alkaen. Vuonna 2023 ensimmäistä kertaa yli 100 000 ihmistä sai sairauspäivärahaa mielenterveyssyistä.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on puolestaan pysytellyt melko vakaana kuluvan vuosikymmenen aikana. Toisaalta nuorten tilanne on huolestuttava: heidän kohdallaan lähes kaikkien työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla on mielenterveysongelmat.
Nuorten hälyttävää tilannetta alleviivaa myös tuore Miten Suomi voi -tutkimus, jonka mukaan joka kolmas alle 36-vuotiaista kärsii työuupumusoireista.
Työelämän tahti on kiihtynyt
Miksi tässä tilanteessa sitten ollaan? Mitä ovat ne ajassamme työuupumukselle altistavat erityispiirteet?
Lehtinen näkee syitä työn kokonaisvaltaisessa muutoksessa. Intensiivinen työtahti, multitaskaus, työn sirpaleisuus, jatkuva tavoitettavissa olemisen vaatimus ja kiireen kokemus ovat todellisia ilmiöitä, joita työelämän kiihtyminen on tuonut tullessaan.
Toisaalta painolastina voidaan kokea myös digitalisaatio, automatisaatio ja yhä uusille aloille tunkeutuva tekoäly.
”Kun ei ole mahdollisuutta keskittyä samalla tavalla kuin ennen, aivot kuormittuvat. Tieto- ja ihmissuhdetyö on korvannut fyysisiä töitä, ja fyysisetkin työt sisältävät enemmän tietotyön elementtejä. Kaikki eivät ole suuntautuneet siten, että tietotyö olisi kiinnostavaa tai sitä pystyisi tekemään.”
Onneksi työuupumus aiheena kiinnostaa myös tutkijoita. Tampereen yliopistossa julkaistiin alkuvuodesta tutkimus, jossa tarkasteltiin työuupumuksen uusiutumista sekä työntekijöiden omia kokemuksia työuupumuksesta.
Myös siinä keskeisiä havaittuja syitä olivat kiire, jatkuvat aikapaineet sekä toisaalta työn turhakkeet. Niillä viitataan työtehtäviin, jotka eivät tunnu liittyvän omaan työnkuvaan mutta ilmestyvät pöydälle esimerkiksi assistentin lähtiessä.
”Työntekijä voi miettiä, miten tämä liittyy minun hommaani ja kamppailla sen kanssa, että omassa tehtävässäni olen hyvä, mutta en lainkaan näissä uusissa työpöydälle kertyvissä tehtävissä.”
Lisäksi työuupuneet kokivat kuormittavana työyhteisön ristiriidat sekä yhteisöllisyyden puuttumisen työkavereiden kesken. Uupumiseen vaikuttivat myös johtamisen puutteet, kuten riittämätön tuki, kuulluksi tulemattomuuden kokemus sekä heikko kommunikaatio. Haitallisten työolosuhteiden rinnalla toistuvaan työuupumukseen liitettiin myös työntekijän persoonallisuus, kuten korkea hyväksynnän tarve muilta, ylisitoutuneisuus ja työholismi.
Lehtisen mukaan suhteella lähiesihenkilöön on merkittävä vaikutus.
”Sanotaan, että hyvä suhde lähiesihenkilöön on yksi tärkeimmistä työuupumukselta suojaavista tekijöistä.”
Mielenterveys pitää nostaa osaksi työsuojelua käytännön tasolla
Suomalaisten työuupumuksen tilanteeseen on hiipinyt myös valoa. Paitsi että asiasta puhutaan, yhteiskunnassa on herätty siihen, että työuupumusta ei voida hoitaa pelkästään passittamalla väsyneitä sairauslomalle.
Aiheeseen on tartuttu muun muassa ministeriötasolla: sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut yhdeksän suositusta työuupumukseen ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja määrittelyyn Suomessa.
Lehtisen mielestä toivoa herättää lisäksi se, että eri tilastoissa vuosi 2024 näyttäytyy monella tasolla aikaisempia valoisampana. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin heikentyminen olisi vihdoin taittunut.
Kenelläkään ei ole selvää vastausta siihen, mistä toivon pilkahdus johtuu. Teorioita kuitenkin löytyy. Kelan tutkijat ovat havainnoineet, että ahdistushäiriöiden diagnoosit ovat nousussa mutta masennusdiagnoosit laskussa. On pohdittu muun muassa ahdistushäiriön ja masennuksen hoitamista ja työkykyä.
Masennus saattaa aiheuttaa pidempiä sairauspoissaolojaksoja, jolloin ahdistushäiriödiagnoosien lisääntyminen näkyisi tilastoissa sairauspoissaolojen vähenemisenä. Samaan aikaan luvuissa näkyy työttömyyden kasvu: moni työkyvyn ongelmista kärsivä siirtyy työttömäksi eikä välttämättä siksi näy sairauspoissaolotilastoissa.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään puolestaan pienemmistä ikäluokista, koska suuret ikäluokat ovat siirtymisensä tehneet jo vuosituhannen alussa.
On kuitenkin ajateltu myös niin, että mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kasvun tyrehtyminen saattaa kertoa siitä, että erilaiset psyykkiseen työkykyyn liittyvät toimet ovat onnistuneet, ja työuupumukseen pystytään nykyään tarttumaan aikaisemmassa vaiheessa.
Lehtisen mielestä paljon olisi kuitenkin vielä tehtävissä.
”Työsuojelussa on pystytty fyysisellä puolella saamaan paljon aikaiseksi. Samalla tavalla voidaan tehdä mielenterveyden edistämistyötä, jos mielenterveys nostetaan osaksi työsuojelua ihan käytännön tasolla.”
Lehtinen korostaa, että myös näkökulmien valinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa on väliä. Stigma työuupumuksen ympärillä hälvenee, kun siitä puhutaan, ja se on isosti otsikoissa. Toisaalta se voi lisätä ilmiön esiintyvyyttä.
”Siksi pitäisi nostaa esille myös sitä, että pääosin ihmiset voivat työelämässä hyvin”, Lehtinen sanoo.
Työuupumuksen ennaltaehkäiseminen on tärkeää
Lehtisen mukaan työhyvinvoinnin tärkeitä kivijalkoja ovat lähiesihenkilön tuen lisäksi psykologisen turvallisuuden tunne ja psykologisten perustarpeiden täyttyminen, kuten tarve saada vaikuttaa omiin asioihin, kokea itsensä pystyväksi ja kuulua johonkin porukkaan.
“Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenämme on hyvinvoinnillemme oleellisen tärkeää”, Lehtinen sanoo.
Tärkeää on huomata merkkejä, kuten vaikkapa työpäivien venyminen, jotka voivat johtaa kollegan tai alaisen työuupumukseen. Huoli jaksamisesta tulee ottaa ajoissa puheeksi.
Pysähtymisen paikka on myös silloin, kun työntekijä palaa sairauslomalta. Esimerkiksi Saksassa on käytössä asteittainen työhön paluun malli, jossa työtunteja lisätään vähitellen kuntoutuksen tai sairauspoissaolon jälkeen.
”Työuupumuksen jälkeen on hyvä huomioida, mikä on muuttunut, ettei työntekijä palaa samoihin työoloihin. Työyhteisössä on hyvä olla malleja ja tapoja vaiheittaiseen palaamiseen.”
Yhtä kaikki, työuupumuksen ennaltaehkäisyyn kuuluu Lehtisen mukaan sekä kuormitustekijöiden poistamista mutta myös niiden voimavaratekijöiden vahvistamista, mitkä jo ovat työssä, työyhteisössä tai johtamisessa hyvin.
Jos palataan vielä toivoon, niin Lehtisen mielestä se pilkahtelee ihmisten asenteiden muuttumisessa. Monet yritykset tilaavat asiantuntijoita puhumaan työpaikalle mielenterveydestä.
”Yhä useammat ovat havahtuneet siihen, että mielenterveysasiat näkyvät meilläkin ja jotain tarvitsisi tehdä.”
Ei anneta yhdenkään liekin hiipua
Kantamalla Mielinauhaa ja lahjoittamalla pidät yllä niiden liekkiä, joiden taakka on yksin liian raskas kantaa.
