Miten puretaan mielenterveysjonot?
Suomalaiset kokevat aikaisempaa enemmän psyykkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta. Useissa tutkimuksissa ja kyselyissä he myös raportoivat stressitasonsa noususta. Huonoiten voivat naiset, nuoret ja matalapalkka-alojen työntekijät.
”Psyykkinen hyvinvointi ei ole palautunut koronaviruspandemiaa edeltävälle tasolle vaan on päinvastoin heikentynyt”, sanoo MIELI ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck.
Hän selittää muutosta muun muassa sillä, että koulutus, työelämä ja ylipäätään arki on entistäkin paineistetumpaa: kaikilla elämän osa-alueilla on kyettävä näyttävään suoritukseen ainakin sosiaalisessa mediassa.
”Psyykkinen hyvinvointi ei ole palautunut koronapandemiaa edeltävälle tasolle vaan heikentynyt.”
– Kristian Wahlbeck
Monien mieltä painavat yhä enemmän myös taloushuolet, ilmastokriisi ja sotauutiset.
Silti Wahlbeckin mukaan lääketieteellisesti diagnosoidut mielenterveyden häiriöt eivät ole ainakaan tutkitusti yleistyneet, vaikka nykyisin ne ovat selkeästi suurin syy suomalaisten pitkille sairauspoissaoloille.
”Tietotyössä ei selviä masentuneena samalla tavalla kuin ruumiillisessa työssä”, Wahlbeck kuvaa.
Yhä useampi suomalainen työntekijä myös uskaltaa hakea apua mielenterveyden ongelmiinsa ja anoa tarvittaessa sairauslomaa. Vastaavasti lääkärit tunnistavat ja diagnosoivat entistä paremmin mielenterveyden häiriöitä.
”Aikaisemmin lääkärit saattoivat välttää leimautumista ja perustella työntekijän sairauslomaa esimerkiksi selkäkivulla, vaikka syy oli selkeästi psykiatrinen”, Wahlbeck kertoo.
Luokkahuoneita ja hyvää johtamista
Miten mielenterveyden haasteita tulisi ratkaista? Kristian Wahlbeck korostaa mielenterveyden edistämistä ja ongelmien ehkäisyä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolella.
”Koulumaailmassa, työelämässä, sosiaalipolitiikassa ja yhteiskuntasuunnittelussa tarvitaan uudistuksia, joiden mielenterveysvaikutukset on arvioitava ennalta.”
Ei siis rakenneta kouluja, joissa ei ole seiniä eikä luokkahuoneita – ja myöhemmin havaita, että kolmannes lapsista kärsii keskittymisvaikeuksista ja tarvitsee hoitoa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (ADHD).
”Aina ei ole tarpeen ratkoa huonon oppimisympäristön aiheuttamaa ongelmaa lääketieteen keinoin”, Wahlbeck sanoo.
Mielenterveyttä voi edistää ja ongelmia ehkäistä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolella.
Työpaikoilla hyvinvointia voidaan parantaa varsin yksinkertaisilla keinoilla, kuten hyvällä johtamisella, vaikutusmahdollisuuksien lisäämisellä sekä työn selkeydellä, joustoilla ja muokkauksella.
”Yksityisellä sektorilla on huomattu, että työhyvinvointiin panostaminen vähentää merkittävästi sairauslomia ja säästää siten kustannuksia. Yritykselle työhyvinvointi on taloudellisesti kannattavaa.”
Wahlbeck epäilee, että julkisella sektorilla ei ole vastaavaa taloudellista painetta muuttaa vanhoja toimintatapoja. Hän on havainnut johtamisen ongelmia etenkin sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa sekä perusopetuksessa.
”Tämä voi selittää sitä, miksi tutkimuksissa korostuvat juuri nuorten naisten kokema stressi ja psyykkinen kuormitus.”
Mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä on keskityttävä lapsuuteen, Wahlbeck sanoo.
”Mielenterveyden häiriöt ovat ylisukupolvisia, joten tärkeintä on tukea myönteistä vanhemmuutta haavoittuvassa asemassa olevissa perheissä.”
Kallista ja eriarvoista kuntoutusta
Viime vuosina etenkin naiset ovat oppineet etsimään apua mielenterveyden haasteisiinsa. Ongelma kuitenkin on, ettei julkinen perusterveydenhuolto kykene kaikilla hyvinvointialueilla riittävästi palvelemaan tukea tarvitsevia.
”Useimmat terveyskeskukset eivät tarjoa esimerkiksi keskusteluhoitoa tai psykoterapiaa vaan antavat suoraan lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon”, Kristian Wahlbeck kertoo.
Osittain julkisen perusterveydenhuollon kapeaa palveluvalikoimaa selittää aliresursointi. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tilastojen mukaan vuonna 2021 Suomessa mielenterveyspalvelujen osuus kaikista terveydenhuoltokustannuksista oli 5,6 prosenttia, kun vastaava osuus Ruotsissa oli 9 ja Ranskassa 15 prosenttia.
Helmikuun lopussa 1500 aikuista oli odottanut psykiatrista hoitoa yli kuusi kuukautta.
Toisaalta kyse on valinnoista: suomalainen mielenterveyshuolto painottaa Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa ja erikoissairaanhoitoa, jonka saanti on heikentynyt vuodesta 2020 alkaen, Wahlbeck sanoo.
”Helmikuun 2024 lopussa 1 500 aikuista oli odottanut psykiatrista hoitoa yli kuusi kuukautta eli yli laissa määritellyn maksimiajan.”
Wahlbeck muistuttaa, että kaikki apua tarvitsevat eivät edes lähtökohtaisesti pääse Kelan kuntoutuspsykoterapiaan.
”Kelan kuntoutuspsykoterapiaa voi saada vain työkyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Tämä sulkee järjestelmästä noin puolet suomalaisista, jotka ovat esimerkiksi eläkkeellä tai muuten työelämän ulkopuolella. Heille ei ole julkisessa terveydenhuollossa minkäänlaisia vaihtoehtoja.”
Samaan aikaan ruuhkautunut mielenterveyden palvelujärjestelmä uuvuttaa ja turhauttaa työntekijöitä, ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta on jatkuva pula.
Usein ohjattu omahoito riittää
Miten mielenterveyspalveluja pitäisi uudistaa, jotta ne vastaisivat nykyistä paremmin avun tarpeeseen niin määrällisesti kuin laadullisestikin?
Tampereen yliopiston psykiatrian professori Samuli Saarni aloittaisi kevyellä tuella ja jatkaisi tarvittaessa raskaammilla keinoilla eli juuri toisinpäin kuin nykyisin liiaksi toimitaan.
Saarni johtaa Terapiat etulinjaan -hanketta, jossa on vuodesta 2020 lähtien kehitetty perustason mielenterveyspalveluja, kuten eri ikäisille porrastettua hoitomallia, kansallista terapiakoulutusjärjestelmää sekä laajaa valikoimaa kansalaisten ja ammattilaisten digitaalisia tukipalveluja ja hoitoja.
”Ajatus on, että lievästi oireilevat ihmiset tunnistetaan ja hoidetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kevyesti. Ei siis jäädä odottamaan, että ongelmat pahenevat ja tarvitaan kuntoutusterapiaa.”
Terapiat etulinjaan -hanke on uudistanut mielenterveystalo.fi-verkkopalvelua siten, että kuka tahansa voi helposti etsiä tietoa, tutkailla oireitaan tai kokeilla omahoito-ohjelmia itselleen sopivana ajankohtana. Palvelulla on jo miljoonia käyttäjiä.
Perusterveydenhuollon ammattilaisille on puolestaan kehitetty terapianavigaattoriksi kutsuttu digitaalinen oirearviointijärjestelmä, joka yhdenmukaistaa vaihtelevia hoidon tarpeen arviointikäytäntöjä eri hyvinvointialueilla.
”Ihmisen avuntarve tunnistetaan yhdessä tapaamisessa kerralla oikein, eikä hän saa erilaista palvelua tai hoitoa riippuen siitä, mistä hän apua hakee tai saa. Pääsy oikeaan hoitoon ei viivästy, ja resursseja säästyy”, Saarni sanoo.
Tämän jälkeen hoito toteutetaan pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa, jossa jo yli 10 000 alan ammattilaista on saanut koulutusta johonkin porrastetun hoitomallin hoitomuotoon.
”Liki puolet potilaista ei ole tarvinnut ohjatun omahoidon jälkeen muuta hoitoa.”
-Samuli Saarni
Yksi ensimmäisen portaan hoitomuodoista on ohjattu omahoito, joka auttaa lievään tai keskivaikeaan ahdistuneisuuteen, masennukseen tai unettomuuteen. Yhdestä kolmeen käynnin aikana ammattilainen tukee potilaan omaa verkkotyöskentelyä mielenterveystalo.fi-sivustolla.
”Liki puolet potilaista ei ole tarvinnut ohjatun omahoidon jälkeen muuta hoitoa”, Saarni kertoo.
Muita mallissa hyödynnettyjä hoitomuotoja ovat muun muassa kognitiiviset ja interpersoonalliset lyhytterapiat eri muodoissaan. Niiden tavoite on helpottaa potilaan oireilua ja palauttaa hänen toimintakykynsä.
”Porrastetussa hoitomallissa aloitetaan kevyillä hoidoilla, jotta resurssit riittäisivät pidempiä terapioita tarvitseville potilaille”, Saarni sanoo.
Näkymättömät puskurit
Mitä järjestöt voivat tehdä suomalaisten mielenterveyden ja sitä tukevan palvelujärjestelmän parantamiseksi?
”Järjestöt viestivät mielenterveyden tärkeydestä sekä muistuttavat, että sitä on mahdollista vahvistaa”, MIELI ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi sanoo.
Järjestöt myös tarjoavat useita matalan kynnyksen tukea. MIELI ry:llä on muun muassa Kriisipuhelin ja – chat sekä vastaanottoja ja vertaistukiryhmiä, joista ihminen saa nopeasti oikea-aikaista tukea vaikeaan elämäntilanteeseen.
”Järjestöt kehittävät mielenterveystyötä jakamalla työkaluja ja hyviä käytäntöjä kaikkialle Suomeen.”
-Sari Aalto-Matturi
”Järjestöt toimivat näkymättömänä puskurina ihmisten ja mielenterveyden palvelujärjestelmän välissä. Tämä on juuri nyt erityisen tärkeää, kun perusterveydenhuolto ei pysty vastaamaan mielenterveyspalvelujen kysyntään ja erikoissairaanhoito on ruuhkautunut.”
Aalto-Matturi muistuttaa, että järjestöjen tärkeä tehtävä onkin nostaa esille mielenterveyden palvelujärjestelmän kehittämistarpeita ja toimia näin kansalaisten äänenä päättäjien suuntaan. Esimerkkinä hän mainitsee kansalaisaloitteen terapiatakuusta, jonka tulisi taata kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.
Järjestöt myös kehittävät mielenterveystyötä valtakunnallisesti esimerkiksi jakamalla työkaluja ja hyviä käytäntöjä kaikkialle Suomeen.
”Tällä tavoin järjestöjen, hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyö voi olla hyvinkin tuloksellista”, Aalto-Matturi sanoo.
Isot leikkaukset uhkana
Vaikuttamistyötä tarvitaan jatkossakin. Petteri Orpon (kok) hallituksen hallitusohjelmassa mielenterveys mainitaan 38 kertaa, mutta kirjausten toimeenpanoon on ohjattu niukasti resursseja. Esimerkiksi mielenterveysstrategian toteutukseen ei ole varattu rahoitusta.
Samaan aikaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista on tarkoitus leikata noin kolmannes eli 130 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen.
Aalto-Matturin mukaan lisääntynyt puhe mielenterveyden ja sen edistämisen tärkeydestä kertoo siitä, että mielenterveyskriisi on ilmiönä tunnistettu. Resurssit vain uupuvat.
”Pahoinvointi maksaa yrityksille ja yhteiskunnalle sairauspoissaoloina, työkyvyttömyyseläkkeinä ja julkisten palveluiden kustannuksina. Edullisinta olisi panostaa järjestöjen mielenterveyttä edistävään ja ongelmia ehkäisevään työhön sekä matalan kynnyksen tukeen. Samalla tulisi huolehtia siitä, että perusterveydenhuolto toimii. Se säästäisi erikoissairaanhoidosta, joka tulee Suomelle todella kalliiksi.”
Kuvat: iStock ja Kalle Erkkilä
Juttu on julkaistu alun perin MIELI ry:n vuosijulkaisussa huhtikuussa 2024.