Omaishoitaja ansaitsee aikaa pysähtyä
”Viime kerran jälkeen, kun kurssilla oli puhuttu tunteiden käsittelystä, lähdin kotiin todella voimaantuneena”, Päivi Jantunen sanoo.
Jantunen on osallistunut Mielenterveyden ensiapu -koulutukseen, jota Mieli ry tarjosi Riihimäen omaishoitajille. Päivi Jantunen toimi isänsä virallisena omaishoitajana viime kesään saakka. Silloin isä sai hoitokotipaikan, mikä Jantusen mukaan ei tullut yhtään liian aikaisin.
”Isän hoitoon pääsy oli kaikkien jaksamisen ja terveyden kannalta tarpeellinen muutos arkeen”, Jantunen sanoo.
Mieli ry lahjoittaa juhlavuotenaan 125 Mielenterveyden ensiapu -koulutusta ryhmille, joita mielenterveyden vahvistamisen keinot eivät välttämättä muuten tavoittaisi.
Omaishoitajaa painaa jatkuva huoli
Omaishoitajuus on sitovaa ja siinä on suuri vastuu lähimmäisestä.
”Kun äitini kuoli vuonna 2016, isän kunto romahti ihan totaalisesti”, Jantunen muistelee.
Hän alkoi huolehtia kaikista isänsä arkisista asioista: ruuasta, puhtaudesta, laskujen maksamisesta.
”Isän hoitaminen kotona oli mahdollista vain, koska olin tuolloin itse kuntoutustuella”, Jantunen kertoo.
Omaishoitajuus ei ollut Jantuselle varsinainen valinta, vaan hän koki pikkuhiljaa ajautuneensa rooliinsa. Yksityiseen hoitopaikkaan ei ollut varaa, ja kunnalliseen Jantusen isän ei arvioitu olevan riittävän huonossa kunnossa. Jantunen kritisoikin sitä, että hoitokotitarvetta arvioidessa kiinnitetään liiaksi huomiota vain ihmisen fyysisiin toimintoihin: tarvitseeko sairastunut apua liikkumiseen tai peseytyykö itse. Kodin nurkassa seisovasta rollaattorista ei ole mitään hyötyä, jos ihminen ei liikkeelle lähtiessään muista tarvitsevansa sellaista ja kaatuu ja loukkaa itsensä.
”Hoitokotitarvetta arvioidessa kiinnitetään liikaa huomiota fyysisiin toimintoihin.”
”En asunut isäni kanssa yhdessä, joten koko ajan oli pelko, että mitä jos sattuu jotain minun poissaollessani. Ja totta kai sitten sattuikin. Isä oli vessareissulla murtanut lonkkansa”, Jantunen kertoo.
Tapauksen jälkeen, kun kuntoutus ei muistiongelmien jälkeen sujunut kotona, Päivi Jantusen isälle saatiin vihdoin kunnallinen hoitokotipaikka.
Kamppailua riittämättömyyden tunteen kanssa
Riihimäellä Mielenterveyden ensiapukoulutuksen neljännellä ja viimeisellä kerralla kokoustilan täyttää vapautunut puheensorina. Vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan kuluneesta viikosta. Nauretaan sille, kun ruskaretkellä parasta oli se, että retkikaveri ei pissannut housuun eikä kenenkään vaippaa tarvinnut vaihtaa. Samassa tilanteessa olevat omaishoitajat voivat heittää vaippavitsejä ilman, että kukaan pahoittaa mielensä tai luulee, että he eivät oikeasti välitä hoidettavistaan.
”Vertaistuki oli se, mitä ehdottomasti eniten kaipasin vuosina, jolloin toimin omaishoitajana.”
Kurssin vetäjä, kriisityöntekijä Samu Laaksonen toteaakin, että vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen vertaistukiryhmä, on hienoa, että osallistujat kokevat sitä kurssilla saavansa. ”Toistuva teema, jota osallistujat pitivät koulutuksen jälkeen tärkeänä, oli itsensä arvostaminen ja itsemyötätunto”, sanoo MTEA -koulutuksen Riihimäen omaishoitajille vetänyt Samu Laaksonen.
”Toivon, että osallistujat saavat kurssilta uusia työkaluja ja näkökulmia, millä voi helpottaa omaa oloa ja elämää. Uusia tapoja ajatella, kohdata tunteita ja haasteita elämässä. Koulutus on onnistunut, jos yksi ihminen kokee saavansa jotain, mikä auttaa elämässä”, Laaksonen pohtii.
Päivi Jantunen kertoo, että kurssin parasta antia hänelle vertaistuen ohella olivat työkalut ja keinot käsitellä omia tunteitaan, erityisesti riittämättömyyden tunnetta.
”Vetäjät olivat myös hyviä kuuntelemaan. He eivät mitenkään esiintyneet kaikkitietävinä vaan jakoivat tietoa ja ottivat sitä myös meiltä kurssilaisilta vastaan”, Jantunen sanoo.
Pandemia koetteli omaishoitajia
Yksi Jantusen kurssikavereista on Lilja Oesch, joka hoitaa kotonaan Alzheimeria sairastavaa puolisoaan. Hän kertoo, että Alzheimeria sairastavan läheisen kanssa on saanut opetella aivan uuden tavan keskustella. Mitään joko–tai -kysymyksiä ei esimerkiksi voi esittää, vaan asiat täytyy pilkkoa pieniksi.
”Elämä on kuin näytelmää, jossa näyttelijänä toistan päivästä toiseen samoja repliikkejä. Siinä sitä saa harjoittaa omien tunteiden käsittelyä”, Oesch kuvaa.
Hänen puolisonsa tarvitsee jatkuvaa seurantaa ja valvontaa, koska Oeschin mukaan puolison lähimuisti on mennyt.
”Mieheni on kiltti ja sopeutuva, mutta siinä on koko ajan kiinni. En voi lähteä minnekään yön ylittävälle reissulle”, Oesch harmittelee.
”Olemme olleet 50 vuotta naimisissa, mutta en minä enää ole naimisissa sen saman miehen kanssa, jonka kanssa menin vihille. Kyllä se sellaista hidasta luopumista on. -”Alzheimer tuli pikkuhiljaa. Olimme myös 20 vuotta sitten pahassa liikenneonnettomuudessa ja aluksi oli hankala tietää, mikä on peruja vanhasta aivovammasta ja mikä taas Alzheimeria”, Oesch kertoo.
Omaishoitajuus pandemian aikana koetteli niin Jantusen kuin Oeschinkin hermoja.
”Maalla asuminen oli onni, kun pääsi edes ulos välillä. Kaksistaan oloa ja sitä, ettei päässyt minnekään, tuli kyllä aivan riittämiin”, Oesch sanoo.
Muistisairaan kanssa eläessä joutui myös uudelleen ja uudelleen selittämään tilannetta: miksi käytetään maskeja, miksi ei voi lähteä noin vaan käymään jossain.
Hoivaajakin tarvitsee hoivaa
Omaishoitajaliiton verkkosivujen mukaan Suomessa annetusta kaikesta hoivasta 80 prosenttia on omais- ja läheishoitoa. Suomen 350 000 omais- ja läheishoitajasta 50 000 on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa. Näistä sopimusomaishoitajista on omaishoitajaliiton mukaan 70 prosenttia naisia.
Naisten on vaikea pyytää apua, toteavat Päivi Jantunen ja Lilja Oesch. Mielenterveyden ensiapu -kursseilla opetellaankin muuttamaan näkökulmaa.
”Hoivan ja avun vastaanottaminen voi olla yllättävän vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut aina itse huolehtimaan muista.”
Juhlavuonna kursseja uudenlaisille ryhmille
Mieli ry:n juhlavuoden teema on ”mielenterveys kuuluu kaikille”. Omaishoitajien lisäksi MTEA-koulutuksia tarjotaan juhlavuonna muun muassa työttömille nuorille, lastensuojelun asiakkaana olevien perheiden vanhemmille ja ikääntyneille.
Omaishoitajille suunnatulla kurssilla voidaan esimerkiksi pysähtyä pohtimaan sitä, minkälaista hoivaa omaishoitaja on itse lapsena saanut. Ihmiset esimerkiksi toimivat kriisitilanteissa usein sen mallin mukaan, minkä ovat saaneet vanhemmiltaan.
”Koulutuksissa on mukana näkökulma mielenterveydestä kansalaistaitona: Miten oma tai toisen mielenterveys otetaan puheeksi, käsitellään tunnetaitoja, kriisejä ja vuorovaikutusta. Kaikkien on hyvä omata näitä taitoja ja niitä treenataan läpi elämän”, Tiina Lumijärvi Mieli ry:stä kertoo. ”Heidän on tärkeää saada aikaa pysähtyä ja panostaa omaan jaksamiseen”, Lumijärvi sanoo.
”Me opimme koko ajan, kaikissa niissä ihmissuhteissa, joissa olemme, me kehitymme. Voimme ammentaa uutta ja kehittyä”, Lumijärvi summaa.
Kuvat: Satu Hotakainen
MIELI ry 125 vuotta
MIELI ry on juhlinut tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa. Juhlan kunniaksi ja suomalaisten mielenterveyden edistämisen hyväksi on lahjoitettu 125 kappaletta Mielenterveyden ensiapu -koulutuksia eri puolilla Suomea toteutettavaksi. Koulutuksia on järjestetty vuoden aikana ympäri Suomea yhteistyössä MIELI ry:n paikallisten ja alueellisten jäsenjärjestöjen kanssa. Omaishoitajille suunnattu kurssi on ollut yksi niistä.
Sivua muokattu 15.9.2023
Ota yhteyttä
Tiina Lumijärvi
Päällikkö, Aikuisten mielenterveystyö
+358 40 652 7880
etunimi.sukunimi@mieli.fi
